03. lokakuuta 2014
Teksti:

Yhdysvallat ja Euroopan unioni ovat neuvotelleet vapaakauppasopimusta kesästä 2013 asti. Sen myötä saisimme todennäköisesti heittää hyvästit maksuttomalle koulutukselle.

 

Syyskuun alku vuonna 2024. Yhteiskuntatieteiden fuksi Mirva kävelee Töölönlahdella sijaitsevan lasirakennuksen pyöröovista sisään ja etsii salia, jossa hänen ensimmäinen valtio-opin luentonsa pidetään. Rakennuksen nimi on Helsinki School of Business and Law. Se on amerikkalaisen Apollo Groupin kymmenes yliopisto Euroopassa.

Mirva on maksanut opinnoistaan kymppitonnin, jonka hän on ottanut lainana. Sen hän tekee mielellään, sillä kolmen vuoden kuluttua hänellä on kädessään arvostettu maisterintutkinto. Valtio-omisteisessa Helsingin yliopistossa samaan menisi helposti kuusi vuotta, eikä tutkintopaperista olisi huoneentaulua kummemmaksi.

Yhdysvaltojen presidentti Barack Obama ja Euroopan komission puheenjohtaja José Manuel Barroso ovat kesästä 2013 asti neuvotelleet sopimusta, jonka virallinen tarkoitus on vähentää kaupan esteitä mantereiden välillä ja ”avata uusia mahdollisuuksia sääntelyn yhdenmukaistamiselle”. Sopimuksen nimi on transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuussopimus, kavereiden kesken TTIP tai vapaakauppasopimus. Neuvotteluista tiedetään hyvin vähän, sillä virkamiehet ja päättäjät käyvät niitä suljettujen ovien takana. Euroopan komission ja Suomen valtion kanta on, että sopimus toisi paljon kaivattua kasvua ja loisi uusia työpaikkoja.

”Tekeillä on hyvä sopimus”, kirjoitti pääministeri Alexander Stubb viime keväänä blogissaan.

Hyvässä sopimuksessa kävisi todennäköisesti sillä lailla, että nykyinen maksuton korkeakoulujärjestelmämme kuolisi. Ja se tulisi käymään hyvin nopeasti.

Pohjoismaissa koulutusta on tähän asti pidetty ihmisoikeutena. Yhdysvalloissa ajatellaan eri tavalla: oikeus kouluttautua on ensisijaisesti yksilön investointi omaan tulevaisuuteensa.

Sellainen, josta kannattaa maksaa. Siksi Mirvakin maksaa tutkinnostaan, koska Helsinki School of Business and Law`n sijoitus harppoo vuosi vuodelta kohti rankinglistojen kärkeä.

Yhdysvalloissa tutkintoa myöntävistä yliopistoista ei säädetä laissa, vaan koulutus on palvelu, jota voivat tarjota myös voittoa tavoittelevat yritykset. Vapaakauppasopimus avaisi eurooppalaiset markkinat yhdysvaltalaiselle koulutusjärjestelmälle.

Tästä on huolissaan Euroopan opiskelijaliikkeiden kattojärjestön European Students` Unionin puheenjohtaja Elisabeth Gehrke. Hänestä tiedon puute on yksi neuvottelujen suurimpia ongelmia. Koulutus on neuvottelupöydällä, mutta sen seurauksia ei ole analysoitu.

Päättäjiltä siis puuttuu tieto.

”TTIP-neuvotteluihin liittyy riski siitä, että päätökset, joihin tulisi liittyä poliittinen keskustelu, tehdään suljettujen ovien takana. Ja en ole mitenkään vainoharhainen, ovi todella on suljettu”, Gehrke sanoo.

Mikä amerikkalaisissa huippuyliopistoissa sitten mättää?

”Kyllä, Yhdysvalloissa on paljon todella hyviä korkeakouluja. Mutta [amerikkalainen] koulutussektori on sekasotku. Useat korkeakouluinstituutiot harrastavat saalistushinnoittelua, käyttäen hyväksi alemmasta yhteiskuntaluokasta tulevia opiskelijoita,” Gehrke sanoo.

Kerran aloitettua kehitystä ei voi peruuttaa. Sopimukseen kaavaillaan samaa investointisuojamekanismia, joka kehitettiin 1960-luvulla suojaamaan kehitysmaissa toimivia länsimaisia firmoja korruptoituneiden valtionpäämiesten oikuilta. TTIP toisi tämän menettelyn kaikkiin EU-maihin. Se tarkoittaa, että yritykset voisivat monessa tilanteessa toimia, vaikka valtio haluaisi harata vastaan.

Yhdysvaltojen koulutusjärjestelmä on koulutuksen periytyvyydessä mitattuna yksi maailman epätasa-arvoisimpia. Köyhimmällä väestönosalla ei yksinkertaisesti ole varaa pulittaa tuhansien dollareiden suuruisia lukukausimaksuja.

”Olemme havainneet, että jos koulutus aletaan nähdä palveluna, valtiot ja instituutiot alkavat periä lukukausimaksuja, joilla on tapana nousta. Valtiot, riippumatta TTIP:stä, ovat alkaneet nähdä koulutuksen enemmänkin henkilökohtaisena sijoituksena sen sijaan, että pitäisivät koulutusta yhteiskuntaa koossapitävänä voimana”, Gehrke sanoo.

Useissa Euroopan maissa on jo nykyisellään käytössä lukukausimaksut ja tutkinnon voi saada myös yksityisestä yliopistosta. Koulutuksen yksityistämisen prosessi on siis jo käynnissä. Sääntelyn poistamisen ja investointisuojan myötä TTIP tarjoaisi kuitenkin korkeakoulutusta tarjoaville suuryrityksille ennennäkemättömiä laajentumismahdollisuuksia Euroopassa.

Suomi on poikkeus. Täällä yksityistämiseen ei vielä ole ryhdytty. Mutta jos vapaakauppasopimus astuu voimaan, Suomen on EU-maana vaikea sanoa ei. Pelkona on, että jos Suomi haluaisi kieltää lukukausimaksut, koulutusfirmat nostaisivat kanteen. Siihen mahdollisuuden antaisi ISDS-välimiesmenettely, jonka ansiosta suuryritykset voivat vaatia menetettyjä investointejaan takaisin. Jos kanne päättyisi suuryrityksen eduksi, lankeaisi valtiolle maksettavaksi pahimmillaan miljardiluokan sakot sopimusrikkomuksesta.

Juuri niin on usein käynyt. Vuonna 2012 tupakkajätti Philip Morris haastoi Australian valtion välimiesoikeuteen tupakka-askien uusista pakkausmerkinnöistä. Samana vuonna ruotsalainen energiayhtiö Vattenfall päätti vaatia menettelyn kautta satojen miljoonien eurojen korvauksia ydinvoiman käytöstä luopuneelta Saksalta. Yritykset perustelivat kanteita sillä, että valtiot ovat kohdistaneet niihin kohtuuttomia ja syrjiviä toimia.

Siis: joukko yksityisiä koulutusta tarjoavia yrityksiä rynnisi Suomeen. Ne kilpailisivat siitä, kenen tutkinto on arvostetuin – ja mistä saa pyytää eniten rahaa. Helsingin yliopisto vaikuttaisi siinä rinnalla köyhäintalolta, jonka tar-joamilla tutkinnoilla ei tee mitään. Miksi tekisi, jos sitä kerran tarjotaan ilmaiseksi?

Kaikki eivät tietenkään ole yhtä pessimistisiä kuin opiskelijajärjestöt. Niina Blomberg ulkoministeriön kauppapolitiikan yksiköstä ei usko, että TTIP toisi juuri muutoksia suomalaiseen korkeakoulukenttään.

”Suomen omassa virallisessa korkeakoulujärjestelmässä ei juuri ole tilaa ulkomaisille toimijoille. Käytännössähän Suomeen saa nytkin tulla vapaasti minkä tahansa maan korkeakoulu tarjoamaan oman maansa tutkintoja.”

Blomberg vakuuttaa, että julkiset palvelut on suljettu visusti neuvottelujen ulkopuolelle.

Hänen mukaansa Suomen aikaisemmatkaan kauppasopimukset eivät ole sitoneet Suomea avaamaan markkinoitaan suomalaisia tutkintoja tarjoaville yksityisille yliopistoille. Blomberg sanoo, että lain kirjaimen mukaan tehdyt ”kohtuulliset ja syrjimättömät toimet” eivät ole sopimusrikkomuksia, vaikka yrityksen voitot olisivatkin vaarassa.

Suomalainen tapa järjestää korkeakoulutus on Euroopan ja koko maailman mittakaavassa harvinainen poikkeus. Laissa määriteltyjen yliopistojen yksinoikeuteen myöntää suomalaisia tutkintoja ei ole toistaiseksi kajottu. Yleinen mielipide on edelleen se, ettei näin tulisikaan tehdä.

On kuitenkin heitä, joiden mielestä systeemi on aikansa elänyt. Elinkeinoelämän keskusliiton asiantuntija Marita Aho on sitä mieltä, että nykyisen kaltainen tilanne ei voi jatkua enää pitkään.

”En usko, että tätä kehitystä oikeastaan voi enää pysäyttää, eikä siinä ole mitään järkeä. Se kahlitsisi kehityksen ja innovaation tietyltä toimialalta, korkeakouluoppimisessa”, Aho sanoo.

Hänestä vaikkapa Googlen kaltaisten isojen teknologiafirmojen marssiminen koulutusmarkkinoille mullistaa koko koulutuskentän, ja Suomen on oltava tässä kehityksessä mukana. Ahon mielestä suomalainen korkeakoulutus käy eloonjäämistaistelua.

”Minkälaiset mahdollisuudet suomalaisella korkeakoulutuksella on menestyä tai, jopa jyrkemmin, säilyä olemassa siinä muuttuvassa tilanteessa, mikä korkeakoulutuksessa on nyt meneillään?”

Juuri näin vapaakauppasopimusta myydään: ihmelääkkeenä Suomen ja koko Euroopan rakenteellisiin ongelmiin. Todennäköisesti vuoteen 2024 mennessä on jo selvinnyt, millä hinnalla lääkettä lopulta myytiin – ja tepsikö se.

Teksti: Otto Kronqvist

 

Juttua korjattu 4.10. kello 14.31: TTIP toisi ISDS-menettelyn kaikkiin EU-maihin, ei pelkästään EU-alueelle. Menettelyn kautta nostetut kanteet päättyvät suuryritysten eduksi usein, ei yleensä.