03. lokakuuta 2014
Teksti:

”Tämmöistä saatanan homopostia tänne lähetätte”, kommentoi jääkiekkovalmentaja Juhani Tamminen puhelussaan Ylioppilaslehdelle, kun lähetimme hänen kotiosoitteeseensa kirjeen lokakuussa. Kirje on osa juttusarjaa, jossa Ylioppilaslehti lähettää postia ajankohtaiselle henkilölle.

Tammiselle lähetetty posti, ei siis mikään normaali posti vaan homoposti, kuuluu näin:

Parahin Juhani ”Tami” Tamminen,

Kerroit syyskuussa iltapäivälehdille, että et ole 60 vuoden urasi aikana nähnyt jääkiekkopiireissä yhtään homoa. Nerokas johtopäätöksesi oli, että heitä ei kerta kaikkiaan niissä piireissä ole.

Haluamme vilpittömästi auttaa sinua tunnistamaan jatkossa homoseksuaaliset yksilöt keskuudestasi. Siksi lähetämme sinulle ohessa brittiläisen homoille suunnatun Attitude-lifestyle-lehden numeron lokakuulta 2012. Kannessa poseeraa boksereissa viisi Lontoon saman kesän olympialaisissa mitalisijoille sijoittunutta urheilijaa. He tekevät sen, sillä ovat nähneet urheilumaailmassa homoja. Aivan niin kuin he ovat nähneet homoja kadulla, metrossa, baarissa, bussissa ja kassajonossa.

Mutta ennen kaikkea: he voisivat itsekin olla homoja.

Lehteä selaillessasi saatat tuskastua. Tunnistaminen on miltei mahdotonta. Gaydar eli homotutka menee sekaisin. Et voi olla ollenkaan varma, ketkä lehden sivuilla olevista miehistä ovat homoja ja ketkä eivät.

Lupaamme kuitenkin, että jos he kuulisivat sinun aivopierusi, heitä ottaisi päähän. Varsinkin, kun et kehtaa pyytää sitä anteeksi ja todeta, että etpä tullut ajatelleeksi. (Joskus olisi hyvä tulla.)

Varma voit olla myös, että reippaanlaisesti nyppii niitä kaikkia jääkiekkoilevia homoja, joiden kanssa 60 vuoden urasi aikana olet ehtinyt työskennellä.

Nyt taitaa olla se hetki, kun eläkepäiväsi ovat koittaneet.

Ystävällisin terveisin,

Ylioppilaslehti

Lehti oli Tammiselle niin vastenmielinen, että hän ilmoitti palauttavansa sen Ylioppilaslehden kustantajalle henkilökohtaisesti. Lisäksi hän olisi halunnut Ylioppilaslehdeltä anteeksipyynnön. Sitä hän ei tule saamaan.

 

Teksti: Antti Pikkanen