05. syyskuuta 2014
Teksti:

Valkee on myynyt korviin laitettavia kirkasvaloja lähes 60 000 paria. Niitä markkinoidaan valehtelemalla. Kuinka kauan oululais-startup jaksaa käydä informaatiosotaa tiedettä vastaan?

 

1990-luvun lopussa parikymppinen Juuso Nissilä painoi pimeänä talviaamuna Maglite-taskulampun ohimolleen. Nissilä opiskeli eläinfysiologiaa ja tiesi, että monien eläinten aivoissa on valoherkkiä opsiineja. Hän halusi selvittää, toimivatko ihmisaivot kenties samoin kuin linnuilla.

Ja kyllä, Magliten valo tosiaan tuntui piristävän.

Havainto oli kuin Arkhimedeen oivallus tulvivassa kylpyammeessa tai Newtonin puun alla päähänsä saama omena: sattumus, josta kehittyi suurenmoinen hypoteesi. Voisiko olla, että jos aivoja valaisisi vielä ohimoakin ohuemman luun läpi, korvan kautta, ihminen pysyisi virkeämpänä?

Sen idean Nissilä kertoi vuonna 2005 ystävälleen Antti Auniolle, kun tämä pohti keinoja kaamosmasennuksen hoitamiseen. Aunio oli sattumoisin Nokian insinööri, joka ymmärsi tekniikan päälle. Hän innostui.

Vuonna 2007 kaksikko päätti ottaa riskin ja kokeilla. He perustivat idean ympärille startup-yrityksen. Sellaisen, jonka tuotteen ei tarvitse olla valmis, mutta joka voi tehdä Suomesta edelläkävijämaan.

Yrityksen nimeksi tuli Valkee. Työt jaettiin niin, että insinööritaustainen Aunio rakensi prototyypin ja fysiologiaa ymmärtävä Nissilä aloitti tieteellisen selvityksen siitä, miten aivojen valaisu voisi todellisuudessa toimia.

Valkeen prototyyppi oli näppärä kuin mp3-soitin. Kämmeneen mahtuvasta koneesta lähti kuulokkeet, joista saattoi kuunnella musiikin sijaan kirkasvaloa.

Vuonna 2009, kaksi vuotta yrityksen perustamisen jälkeen, pilottitutkimus laitteen toimivuudesta valmistui. Tutkimusta johtamaan palkattiin yleislääketieteen professori, psykiatrian erikoislääkäri Markku Timonen Oulun yliopistosta.

Tutkimusryhmään haettiin 13 vakavasti masentunutta. Koehenkilöt kävivät neljän viikon ajan joka arkipäivä Oulun diakonissalaitoksella saadakseen korvavaloannoksensa. Lisäksi psykiatri arvioi heidät kerran viikossa.

Tulokset olivat hyviä: itsearvioinnissa potilaista yhtä vaille jokainen koki oireiden kadonneen, psykiatrinkin tulosten mukaan kymmenen koehenkilöä kolmestatoista parantui. Se oli yhtiölle kliinistä mustaa kliinisellä valkoisella. Korvavalon toiminnasta oli näyttö.

Seuraavana keväänä Valkee sai lääkelaitteen CE-merkinnän. Koska kyseessä ei ollut lääke vaan laite, merkintä ei taannut hoitotehoa – pelkästään sen, ettei se ole käyttäjälleen vaarallinen.

Se ei jarruttanut syksyn näyttävää lanseerausta. Muodikas mainostoimisto Bob Helsinki suunnitteli kampanjan, joka perustui keksinnön uskomattomuuteen. Yhdessä mainoksessa pimeyden symboli, Star Wars -pahis Darth Vader kehotti kuuntelemaan valoa. Toinen mainos esitti katsojalleen** yksinkertaisen kysymyksen: ”Uskotko?”.

Ja moni uskoi.

Media intoili kilvan Suomessa ja maailmalla, lupasihan tuote ihmeellistä ratkaisua pohjoiseen kansantautiin. Helsingin Sanomien toimittaja tunsi valoa kokeillessaan ”miellyttävää huminaa”, Kaleva piti oululaista keksintöä käänteentekevänä.

Vallankumoukselliseksi väitettyä korvavaloa myivät 185 euron hintaan kaikki Stockmannista ja Prismasta Yliopiston apteekkiin.

Vuonna 2010 valtion innovaatiorahoituslaitos Tekes myönsi Valkeelle 320 000 euron tuet. Seuraavana vuonna potti oli 55 000 euroa suurempi.

Taskulamppuinnovaattori Juuso Nissilä kiersi tapahtumissa puhumassa lääketieteen mullistavasta keksinnöstä. Seuraavana keväänä 2011 Oulun yliopistossa pidetyssä Enterprise Forum -seminaarissa hän hehkutti opiskelijoille, että yrityksen vauhti on niin hurja, että ”jokaisen liikkeen pitää olla ilmaveivitasoa”. Syksyllä korvavalot lanseerattaisiin muualle Eurooppaan, Nissilä intoili, ja todennäköisesti myyntilupa myönnettäisiin paitsi kaamosmasennukseen, myös migreenin ehkäisyyn.

Valkeen myymälle tuotteelle oli tilausta, sillä aivoista on tullut 2010-luvulla iso bisnes. Ne ovat monimutkainen ja mystinen järjestelmä, jonka toiminnasta tiedetään sen verran vähän, että niiden avulla voi perustella ratkaisua ongelmaan kuin ongelmaan.

Jo näennäisen tieteellinen näyttö tekee tuotteista uskottavia: kyse on biologiasta eikä tunteesta, kuten naistenlehtimäisissä itsehoitomenetelmissä. Niin saa myytyä self-helpiä rationaalisille ihmisille. Yhdysvalloissa tällaisen aivo-self-helpin arvon on laskettu olevan 11-12 miljardia dollaria (noin yhdeksän miljardia euroa) ja kasvavan vauhdilla.

Valkeekin sai taakseen maineikkaan suomalaisen startup-rahoittajan Timo Ahopellon. Ahopelto on toinen perustaja yrityskiihdyttämö Lifeline Venturesissa, joka on auttanut muun muassa Supercelliä ja ZenRoboticsia alkuun.

Ahopelto päätyi valmentamaan korvavaloyritystä työ- ja elinkeinoministeriön vetämän yrityskiihdyttämöohjelman Vigon kautta, jossa sijoittajat valitsevat autettavakseen startupeja, jotka täyttävät kaksi kriteeriä. Liikeidean on oltava niin hyvä, että ensinnäkin sen voi esitellä maailman parhaille riskisijoittajille ja toiseksi yrityksellä on oltava mahdollisuudet nousta alallaan globaaliksi markkinajohtajaksi.

Ahopelto näki Valkeessa niin paljon potentiaalia, että otti yhtiön suojiinsa ja aloitti sen toimitusjohtajana keväällä 2011.

Jukka Häyrynen, Valtion innovaatiorahoituslaitos Tekesin kasvuyrityksistä vastaava johtaja

Timo Ahopelto, pääomasijoittaja ja Valkeen hallituksen puheenjohtaja.

Timo Ahopelto, pääomasijoittaja ja Valkeen hallituksen puheenjohtaja.

Aivan kaikki eivät ostaneet Valkeen ilmaveivejä, mutta yhtiön suunnitelman mukaan lanseerauskampanjan pitikin nostattaa epäilyksiä, jotka sitten kumottaisiin. Sosiaalisessa mediassa ja keskustelupalstoilla oltiin jo pitkään epäilty yrityksen tieteellistä todistelua, ja maaliskuussa 2012 Ylen MOT-ohjelma tarttui aiheeseen.

Ohjelma kävi läpi Valkeen tekemät tutkimukset, totesi niiden olevan puutteellisia ja osoitti yhtiön markkinoivan valoaan valheellisesti.

Valkee kiisti kaiken tiukasti. Sen mukaan ohjelmassa oli virheitä, joita Yle ei pyynnöistä huolimatta suostunut korjaamaan.

Ylen mukaan kaikki piti paikkansa, vaikka oikeasti ohjelmassa oli yksi virhe. Tosin sellainen, jota Valkee tuskin vaati korjattavan.

MOT:ssa väitettiin, että vuonna 2009 tehdyssä pilottitutkimuksessa masentuneiden oireet katosivat sataprosenttisesti, vaikka oikea luku oli arviointitavasta riippuen 77 tai 92 prosenttia.

Muutenkin pilottitutkimus on erikoinen. Siinä ei käytetty lainkaan kontrolliryhmää, jonka perusteella olisi voinut arvioida, vaikuttiko masentuneiden mielentilaan korvavalo, plasebo vai esimerkiksi säännöllinen ihmiskontakti.

Tutkimusta johtaneelle ja potilaita arvioineelle professori Markku Timoselle maksettiin palkkiona Valkeen osakkeita ja tutkimuksessa mukana ollut Oulun diakonissalaitoksen säätiön johtava ylilääkäri Timo Takala päätyi myöhemmin istumaan yrityksen hallitukseen.

Lisäksi tutkimus on julkaistu tieteellisessä journaalissa, jonka uskottavuudesta voi olla montaa mieltä. Medical Hypotheses -lehti on nimensä mukaisesti kiinnostavia hypoteeseja varten. Joskus lehdessä julkaistu avaus voi johtaa tieteelliseen läpimurtoon, mutta yhtälailla lehti on rokotekriittisten, HIV-denialistien ja muiden salaliittoteoreetikoiden temmellyskenttä.

Esimerkiksi Helsingin yliopiston fysiologian professori Antti Pertovaara sanoo, ettei journaali pyri edes väittämään, että siinä esitetyt hypoteesit pitävät paikkansa.

Tällainen todistelu on tavallista aivo-self-helpille. Indianan yliopistossa tehtiin tänä vuonna tutkimus kognitiivisen neurotieteen popularisoinnista, jonka mukaan yritykset tekevät markkinoinnistaan uskottavaa professorititteleillä, tiedejargonilla ja fMRI-magneettikuvilla, eli niitä, joissa harmaat aivot on roiskittu täyteen väriläikkiä.

Selkokielellä ilmaistaan ainoastaan käyttäjäkokemukset, korkea asiakastyytyväisyys ja yksinkertaistetut tulokset, joiden mukaan laitteet valaisevat aivot ja saavat ne toimimaan paremmin.

Valkeessa ei annettu MOT:n tai netin soraäänien haitata. Kuten toimitusjohtajana työskennellyt Ahopelto selittää korvavalojen varhaisessa esittelyvideolla, kyseessä on ”positiivinen tuote”.

Ahopelto seisoo videolla lumisella Mannerheimintiellä ja kertoo, kuinka Valkee tuo iloa käyttäjilleen kaikista pimeimpään kaamosaikaan: ”Me ollaan innostuneita ja meidän asiakkaat on innostuneita.”

Tammikuussa 2012 Ahopelto jätti Valkeen toimitusjohtajan tehtävät mutta jatkoi hallituksen puheenjohtajana. Hänen seuraajansa Pekka Somerto on positiivisuuden sanansaattaja. Hän kertoo hymyillen, että innovaatioihin kannustaminen on ideologinen kysymys. Ne luovat Suomeen työpaikkoja: Valkeekin työllistää nykyään kaksitoista ihmistä vakituisesti ja tuotantoaikaan kymmenen lisää.

”Mä olen sitä mieltä, että tämä on arvokasta työtä ja me teemme jotain, mistä voi olla Suomelle hyötyä kansakuntana. Suomi ei voi ryssiä mahdollisuutta tarttua liiketoimintaan, joka tässä terveysteknologian murroksessa on syntymässä.”
Somerton mukaan tilaisuus on hyödynnettävä, vaikka maan innovaatiokriittinen ilmapiiri haraa vastaan.

”Monia ahdistaa muutos. Muissa maissa kulttuuri on vastaanottavaisempi innovaatioille, uusien asioiden tutkimiselle ja ihmiskunnan tiedon päivittämiselle”, hän sanoo.

Valkee-johdon puhe on juuri sitä, mitä rakennemuutos-Suomessa halutaan kuulla ja kuunnellaan. Se puhuttelee korkeitakin tahoja.

Vuonna 2010 Valkee sai presidentti Tarja Haloselta InnoSuomi-palkinnon, ja kolme vuotta myöhemmin silloisen ulkomaankauppa- ja Eurooppa-ministeri Alexander Stubbin Team Finland -delegaatio lähti korvavalot mukanaan Kiinaan esittelemään suomalaisia keksintöjä.

Vaikuttava on myös Valkeen rahoittajalista. Ahopellon Lifeline Venturesin lisäksi yhtiöön ovat sijoittaneet entinen Nokia-pomo Anssi Vanjoki ja teknologiaan erikoistunut enkelisijoittaja Esther Dyson. Samoin yhtiöön ovat laittaneet rahaa yksityinen Keksintösäätiö ja valtion pääomasijoitusyhtiö Veraventures, joka etsii kasvuyrityksille enkelisijoittajia.

Toistaiseksi suurimman yksittäisen pottinsa Valkee sai kesällä 2013, kun se keräsi rahoituskierroksellaan 7,4 miljoonaa euroa. Pääsijoittaja oli ranskalainen terveydenhuollon rahoitusjätti Mérieux Développement.

Saavutukset ovat sellaiset, joilla kehtaa paistatella startup-Suomen supertapahtumassa, marraskuisin järjestettävässä Slushissa.

Festivaalin ja messujen välimaastoon sijoittuvassa kokoontumisessa pääosassa ovat innovaation ja inspiraation sekaiset puheenvuorot, joissa menestyjät pääsevät ylistämään stevejobseja ja waltdisneyjä sekä kertovat siitä, kuinka uskaltavat epäonnistua ja kuinka ihmisellä olisi opittavaa kivikautisilta esi-isiltään.

Viime talven tapahtumassa Valkee jakoi kävijöille uuden, 199 euron hintaisen Valkee 2 -laitteensa erityistä ”Slush Editionia”, jonka paketin punainen ohjelappu neuvoo ottamaan 12 minuutin valoannoksen matkustaessa ja ennen tärkeää tapahtumaa.

Sellaisen yhtiön perustaja ja tiedejohtaja Juuso Nissiläkin oli todennäköisesti nauttinut ennen puheenvuoroaan, jossa hän esitelmöi vuorokausirytmistä ja siitä, kuinka sisäiseen kelloon vaikuttaminen on todellista biohakkerointia.

Vuorokausirytmin kannalta olennaisin on yksi hormoni: melatoniini, jonka erittyminen on suora merkki sisäisen kellon toiminnasta. Siihen vaikuttamiseen taas pohjaa esimerkiksi perinteinen kirkasvalolamppu.

Hehkutuspuheet ovat hienon kuuloisia, mutta Valkeen toimivuudesta on vaikea löytää oikeita tieteellisiä todisteita.

Kuten muussakin aivo-self-helpissä, Valkeelle kuluttaja on kuningas. Siksi hänen annetaan olla lääkäreitä ja tiedemiehiä fiksumpi. Mielikuvan aikaansaamiseksi riittää, kun väittää, että tehoa todistavia tutkimuksia on olemassa. Harva jaksaa klikata edes PDF-tiedoston auki, saati selvittää, millaisia tutkimukset ovat ja missä ne on julkaistu.

Kotisivuillaan Valkee esittelee tekemäänsä tutkimustyötä A4-kokoisilla tutkimustiivistelmillä, joissa on diagrammikäppyröitä ja väriläikkäisiä fMRI-aivokuvia. Tiivistelmien yläreunoihin on läimäisty Valkeen, Tekesin ja Oulun yliopiston logot.

Tiivistelmissä kuvataan muun muassa Valkeen löydökset aivojen valovasteellisista proteiineista, enkefalopsiineista ja melanopsiineista. Jälkimmäiset ovat reseptorit, joihin kirkasvalo vaikuttaa. Ennen Valkeen julkaisemaa tutkimusjulistetta nykytiede on havainnut niitä vain silmästä.

Kotisivuiltaan löytyviä tiivistelmätuloksia Valkee on esitellyt tiedekonferensseissa ympäri Eurooppaa, mutta tieteellisissä journaaleissa niitä ei ole. Yhtä lukuun ottamatta A4-julisteet eivät ole päätyneet myöskään Oulun yliopiston tietokantoihin, vaikka niistä jokaisessa on yliopiston logo.

Oulun yliopiston rehtori Lauri Lajunen sanoo, ettei Valkee ole Oulun yliopiston tutkimuksesta syntynyt yritys. Yhtiö on kyllä ollut osarahoittajana muutamassa tutkimuksessa, mutta suoraa tiedeyhteistyötä tai muita kytköksiä yliopistoon ei ole.

”Valkeen sivuilta voi helposti ymmärtää, että heillä on selkeät tieteelliset näytöt taustalla ja ne pohjautuvat Oulun yliopistossa tehtyihin tutkimuksiin. Kävin tämän läpi juristien kanssa, ja meidän pitää yliopistona olla yhteydessä Valkeeseen”, Lajunen sanoo.

Tiivistelmien lisäksi Valkee on julkaissut neljä vertaisarvioitua tutkimusta todisteeksi korvavalon vaikutuksista. Arviointi on vähän sinnepäin.

Pilottitutkimuksen julkaissut Medical Hypotheses -journaali sanoo suoraan, ettei se vertaisarvioi tieteen sääntöjen mukaan. Seuraavan Valkeen mainostaman vertaisarvioidun tutkimuksen väite oli, että aivokudos reagoisi valoon.

Se julkaistiin World Journal of Neuroscience -nimisessä lehdessä, joka on vielä vähemmän uskottava kuin Medical Hypotheses. Kuka tahansa saa tutkimuksensa ”vertaisarvioitua” sen kautta, kunhan maksaa 800 dollaria. Lehden julkaisija Scientific Research Publishing löytyy kyseenalaisten journaalien mustalta listalta, mikä tarkoittaa, että esimerkiksi Helsingin yliopisto ei kelpuuta sen julkaisuja väitöskirjojensa osatöiksi. (Oulun yliopistossa Valkeen tutkimusta käytettiin elokuun lopussa tarkastetussa väitöskirjassa.)

Valkeen kolmas tutkimus väittää, että korvavalo parantaa urheilijoiden psykomotorista nopeutta.

Se on julkaistu Frontiers in Physiology -nimisessä lehdessä. Tutkimusartikkelin ensimmäinen kirjoittaja, Oulussa sijaitsevan kuntoutuskeskus Verven tutkimusjohtaja Mikko Tulppo kuuluu lehden toimituskuntaan. Lisäksi kaksi tutkimuksen vertaisarvioijaa työskentelevät samassa laboratoriossa. Se taas on hyvän arviointitavan vastaista, sanoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimusprofessori Timo Partonen.

Frontiers in Physiologylta puuttuu myös julkaisun vaikuttavuutta mittaava impact factor, eikä sitä ole listattu kumpaankaan tarkasti valvottuun tietokantaan Web of Scienceen tai Medlineen.

Valkeen toista tai kolmatta tutkimusta ei ole rekisteröity kliinisten tutkimusten tietokantaan, eivätkä ne ole terveystutkimuksia. Jo siksi kumpikaan ei kelpaa tieteelliseksi todisteeksi korvavalon hoitotehosta.

Pekka Somerto, Valkeen toimitusjohtaja.

Pekka Somerto, Valkeen toimitusjohtaja

Viisi päivää Nissilän Slush-puheenvuoron jälkeen ilmestyi viimein ensimmäinen tieteellinen tutkimus, jonka oli tehnyt Valkeesta riippumaton taho.

Baselin yliopiston tutkija Vivien Bromundt ryhmineen julkaisi arvostetussa Chronobiology International -lehdessä tutkimuksen korvavalosta. Bromundt kertoo sähköpostitse tehneensä sen kollegoidensa kanssa silkasta uteliaisuudesta.

Tutkimuksessa kävi ilmi, ettei korvavalo vaikuta sisäiseen kelloon samalla tavoin kuin silmän kautta annettava kirkasvalo. Kun valoa annettiin silmiin, melatoniinin eritys väheni ja tutkimushenkilöt virkistyivät hetkeksi.

Yksi 12 minuutin valoannos korviin taas ei vaikuttanut melatoniinin eritykseen, uneliaisuuteen tai vireyteen lumetta enempää.

“Olen hyvin skeptinen, että Valkeen laite toimisi muuten kuin plasebona”, Bromundt sanoo.

Vaikka Valkeen kotisivuilla sitä ei kerrottukaan, tuloksissa ei ollut yhtiölle mitään uutta. Se oli esitellyt ne jo vuotta aiemmin tiedekonferenssissa.

Keväällä 2014 Valkee julkaisi oman melatoniinitutkimuksensa samassa Chronobiology International -lehdessä kuin Bromundtin työ. Sen tuloskin oli sama: korvavalo ei vaikuta melatoniinin tai kortisolin eritykseen*, jotka ovat käytetyimmät hormonit sisäisen kellon tutkimuksessa. Siitä lähtien Valkeen vaikutusmekanismi on ollut uusi ja tuntematon, vaikka sitäkään ei kerrota missään. Siitä, mikä korvavalon vaikuttava yhdiste on, ei Valkeesta suostuta puhumaan.

”Meillä on vahva hypoteesi, mutta siitä on turha puhua etukäteen”, toimitusjohtaja Somerto sanoo.

Eräs toinen Valkeen tekemä tutkimus taas kertoo, ettei korvavaloilla ole vaikutusta myöskään verenpaineeseen. Siitä julkaistu tiivistelmä löytyy Roomassa keväällä 2013 pidetyn tiedekonferenssin arkistosta, mutta Valkee itse jättää kertomatta tuloksesta nettisivuillaan.

Myös Valkeen tärkeimpään tutkimustulokseen liittyy salailua. Tulos saatiin Oulun yliopistossa jo vuonna 2011.
Kirkasvalotutkimuksen mittakaavassa suuri, 89 henkilön tutkimus on alkujaan lisätty kliinisten tutkimusten rekisteriin plasebotutkimuksena. Siinä siis vertailtiin korvavalon tehoa lumevaikutukseen.

Tutkimuksessa plaseboryhmälle annettiin yksi lumen-yksiköllinen korvavaloa, muille ryhmille neljä lumenia ja yhdeksän lumenia. Tulos oli, että korvavalo ei vaikuta plaseboa paremmin.

Myöhemmin keväällä, pari kuukautta tutkimuksen valmistumisen jälkeen, tutkimusasetelmaa muutettiin. Plaseboryhmä poistettiin kokonaan tutkimuksesta ja sen nimestä. ”Plasebokontrolloituna kaksoissokkotutkimuksena” tehdystä tutkimuksesta tuli pelkkä ”kaksoissokkotutkimus”.

Virallista artikkelia tutkimuksesta ei ole julkaistu, vaan Valkee esittelee jälleen tuttua konferenssitiivistelmää. Siinä plasebosta ei ole mainintaa.

Tutkimuksen johtajaksi alun perin merkitty Oulun yliopiston psykiatrian professori Pirkko Räsänen sanoo puhelimessa, ettei hän tiedä tutkimuksen jälkikäteisestä muuntelusta, eikä ole ollut Valkeen kanssa tekemisissä tutkimuksen toimeenpanon jälkeen.

Hän neuvoo ottamaan yhteyttä tohtorikoulutettavaansa, Valkeen palkkalistoilla olevaan Heidi Jurveliniin, jonka Valkeen kotisivujen tiivistelmä nimeää tutkimuksen vetäjäksi. Jurvelin ei halua vastata ja ohjaa kysymykset toimitusjohtaja Somertolle, joka vastaa sähköpostitse, että tutkimus on tehty ”hyvän kliinisen tutkimustavan periaatteita noudattaen”.

”Tutkimusryhmiä ei ole muutettu tai poistettu missään vaiheessa tutkimusta”, viestissä lukee.

Väite on outo, sillä muutoksesta jäi jälki kliinisten tutkimusten rekisteriin, ja Timo Ahopelto on myöntänyt tutkimusasetelman muuttamisen julkisessa Facebook-kommentissaan.

Seuraavassa viestissä Somerto korjaa, että plasebo oli pelkkä nimi ryhmälle, sillä kyseessä ei ollut ”faktisesti nolla-annos”.

”Muutosmerkintä verkossa ei ole ryhmän poistaminen tutkimuksesta, vaan sanan poistaminen yhden ryhmän nimestä. Muutos oli tarpeeton ja tutkimuksen ja sen tulosten kannalta merkityksetön”, Somerto kirjoittaa.

Se ei pidä paikkaansa. Jos muutosta ei olisi tehty, tutkimus olisi ollut plasebokontrolloitu kaksoissokkotutkimus. Silloin sen lopputulema olisi ollut, että Valkeen teho on sama kuin plasebon.

”Tutkimusasetelma oli alusta loppuun kolmella ryhmällä ja kolmella eri annoksella, ja niiden välisiä eroja mitattiin. Tutkimus tuotti arvokasta lisätietoa opsiinien valoherkkyydestä, ja on löydösten kannalta epäoleellista millä nimellä ryhmiä kutsuttiin”, Somerto selittää, vaikka tutkimus ei liittynyt millään tapaa opsiineihin.

”Kunhan artikkeli on julkaistu, katsotaan miten vertaisarvioijat ovat asiaan suhtautuneet.”
Sitä joutunee odottamaan, sillä THL:n tutkimusprofessori Timo Partonen sanoo, ettei yksikään tiedeyhteisön arvostama lehti suostu julkaisemaan tutkimusta, jonka asetelmaa on jälkikäteen manipuloitu.

Tällainen Valkee on, kahden totuuden yhtiö. Toinen on yhtiön oma ja toinen ulkomaailman. Niiden vertaaminen on kuin lukisi rinnakkain Russia Todayta ja New York Timesia ja arvioisi, onko Putin sankari vai konna.

Valkee rummuttaa sanomaansa ennen kaikkea mediassa, ei tiedekentällä. Se levittää tiedotteitaan maailman suurimman viestintäaggregaatin PR Newswiren kautta, antaa copypaste-toimittajien tehdä työt ja jakaa hedelmät sosiaaliseen mediaan.

Hyväksytyn Valkee-totuuden tunnistaminen on helppoa: sitä peukuttavat ja retwiittaavat Valkeen johtohahmot tai yhtiön käyttämän viestintätoimiston edustajat.

Ja jos Valkee-totuuden törmäyttää toisen totuuden kanssa, yhtiö on heti kimpussa. Oli kyseessä blogi tai Guardianin nollan tähden teknologia-arvio, kommenttiosastosta todennäköisesti löytää Valkeen edustajia korjaamasta väitettyjä asiavirheitä. Yhden blogistin yhtiö on jopa uhannut vaientaa poliisitutkinnalla.

Kun yhtiön itsensä päästää ääneen, se puhuu mitä sattuu. Valkeen työntekijät ja sen käyttämät tutkijat kirjoittelevat lehtien mielipidesivuille professori-titteleillä, mutta eivät mainitse olleensa mukana korvavalotutkimuksissa.

Valkee myös väittää, ettei se ole koskaan markkinoinut korvavaloja mihinkään muuhun kuin kaamosmasennukseen. Juuri harhaanjohtavasta markkinoinnista skeptikkoyhdistys Skepsis antoi yhtiölle Huuhaa-palkintonsa vuonna 2012.

Yhä internetistä löytyy Valkee-mainos, jossa sanotaan korvavalon toimivan muun muassa migreeniin. Timo Ahopellon mukaan yhtiö ohjeistaa jakelijoilleen, mitä he voivat sanoa ja puuttuu mainontaan tarvittaessa. Norjalainen video oli jakelijan tekemä, ja Valkee on ohjannut poistamaan sen.

Ilmeisesti kuitenkin myös yhtiön puolalainen jakelija on tehnyt täsmälleen saman videon, vain eri kielellä dubattuna, sillä sama mainos löytyy myös yrityksen puolankielisiltä sivuilta.

Valkeen oma viestintäkanava on sen kotisivuilla oleva blogi #Shine. Siellä yhtiö johtaa harhaan häikäilemättä. Muiden sanomisia väännellään ja markkinointitotuuksien vastaisia kommentoijia, kuten puolueettoman korvavalotutkimuksen tehnyttä Vivien Bromundtia, syytetään ”aggressiivisista puheenvuoroista Valkeeta vastaan”. Ylen MOT-ohjelman kerrotaan etsineen yhtiöstä veroparatiisikytköksiä.

Twitterissään Ahopelto kirjoittaa korvavalon auttavan migreeniin ja post-traumaattiseen stressireaktioon.
Sveitsiläistutkija Bromundtia hän sen sijaan tituleeraa Twitterissä ”tunnetuksi Valkee-kriitikoksi”, jonka tekemä tutkimus on Ahopellon twiittien mukaan kehnosti toteutettu ja pohjautuu vääriin johtopäätöksiin – siitäkin huolimatta, että se päätyi samaan tulokseen kuin Valkeen oma melatoniinitutkimus.

Kaikesta huolimatta Ahopelto sanoo puhelimessa, että hänen Valkee-viestintänsä on ollut koko ajan täysin totuudenmukaista.

Jukka Häyrynen, Valtion innovaatiorahoituslaitos Tekesin kasvuyrityksistä vastaava johtaja

Jukka Häyrynen, Valtion innovaatiorahoituslaitos Tekesin kasvuyrityksistä vastaava johtaja

Valkeen taustavoimissa on yksi hiljainen vaikuttaja, joka on kuitenkin ylitse kaikkien muiden: valtion innovaatiorahoituslaitos Tekes.

Timo Ahopelto kirjoitti blogiinsa jo vuonna 2011, että ilman Tekesiä Valkeeta ei olisi olemassa. Vuoteen 2013 mennessä Tekes on myöntänyt Valkeelle yhteenlaskettuna yli 2,2 miljoonaa euroa. Heinäkuussa Ahopelto pääsi istumaan Valkeen hallituksen lisäksi myös Tekesin johtokuntaan.

Tekesistä ja muista rahoittajista huolimatta Valkee on tehnyt koko olemassaolonsa ajan tappiota. Vuoden 2013 tilinpäätöksessä yrityksen liikevaihto romahti 1,9 miljoonasta eurosta miljoonaan, tulot jäivät 2,9 miljoonaa euroa miinukselle, ja yhtiön niskassa painavat 2,5 miljoonan euron velat.

Tekesin kannalta se ei ole ongelma, onhan laitos ennen kaikkea riskirahoittaja, ja harvassa ovat startupit, joiden alkutaival on taloudellista juhlaa.

Tekes on ollut voimakkain yksittäinen vipuvarsi Nokian jälkeisen Suomen startup-huuman maksajana. Vuonna 2013 laitos rahoitti startupeja 135 miljoonalla eurolla. Silloin hakemuksia oli kuusisataa.

Tänä vuonna Tekes on saanut jo elokuussa yli seitsemänsataa hakemusta. Niitä käsittelevät Tekesin omat asiantuntijat 2-4 hengen tiimeissä.

Rahoitukseen liittyvät asiakirjat eivät ole julkisia, eikä laitos suostu niitä pyynnöstä näyttämään. Se kertoo vain yrityksille maksettujen tukien kokonaissummat, ei muuta. Siksi on kuunneltava Tekesin nuorista yrityksistä vastaavaa johtajaa Jukka Häyrystä.

Häyrynen esittelee Tekesin startup-ohjelmaa tutun liturgian mukaisesti: tuotteita on saatava nopeasti kansainvälisille markkinoille, jotta kansantalous kääntyy. Suomessa nysvääminen ei auta.

Onneksi merkkejä paremmasta on jo ilmassa. Suomalaiset ovat vihdoin oppineet tuotteistamaan ideoitaan. Aiemmin niiden päällä on istuttu niin kauan, että joku muu on ehtinyt tehdä saman innovaation.

”On mieletön muutos tässä osaamisessa Suomessa, että tulee juttuja, jotka pystyy elättämään meitä. Supercellin tarina on huikea”, Häyrynen sanoo.

Häyrynen kertoo, että Tekesille ensisijainen on yrityksen tuote, ja tuotteen kannalta tärkein mittari on sen kysyntä.

Sen lisäksi hankkeille uskottavuuden tuovat sijoittajat, neuvonantajat ja tiimi.

”Kun me teemme tällä 40 hengen porukalla tuhat hankearviota vuodessa, me emme selvitä hirveän syvältä, jos on kokenut tiimi taustalla. Pääoman saaminen yksityiseltä puolelta on jossain määrin todiste siitä, että yhtiö toimii rationaalisesti ja oikein”, hän sanoo.

Häyrysen mukaan terveysteknologia- ja cleantech-yrityksissä törmätään usein ongelmaan, että vaikka luonto taipuu ilmiöön, ideat ei välttämättä taivu toimivaksi tuotteeksi.

Valkeen tapauksessa kyse oli kuitenkin päinvastaisesta, tuotteesta, jonka tueksi yritetään taivuttaa luontoa.

”Tässä oli tuoteidea, jolle oli saatu CE-merkki ja vahvat sijoittajat taakse. Se on vahva pohja. Uskomme siihen, että tiimi on tehnyt analyysin hyvin.”

Miten vahva näyttö CE-merkki on?

”Onhan se sen merkki, että tuotetta saa myydä.”

Häyrynen selittää, että sellaisissa hankkeissa, joissa tieteellinen tausta on olennainen osa tuotetta, Tekes pyrkii selvittämään sen. Eivätkä huonolaatuiset tieteelliset julkaisut hänen mukaansa kelpaa.

”Jos jotain proofia vaaditaan, sen on oltava vakavasti otettavaa.”

Mutta Valkeen kohdallahan todisteet eivät ole olleet vakavasti otettavia?

”En ota kantaa tähän yksittäiseen tapaukseen.”

Eikö rahoittamisessa ole eettinen ongelma, jos väitetään, että tuote on sairauksien hoitoon, mutta sille ei ole tieteellisiä todisteita?

”Me emme ole tällaisia suoranaisesti pohtineet rahoituspäätösten yhteydessä.”

Voisiko Tekes rahoittaa vaihtoehtolääketieteen innovaatiota, jos tuote myisi ja sillä olisi hyvät rahoittajat?

”Jos näyttää, että on jollain tasolla proofia, se pitää katsoa.”

Mitä jos rahoitettavan yrityksen kohdalla todetaan, ettei tieteellistä todistusaineistoa ole?

”Jos tuote ei toimi, eikä käy kaupaksi, sen rahoitusta ei voi jatkaa.”

Kun Tekes myönsi ensimmäiset rahoituksensa Valkeelle vuonna 2010, yhtiöllä ei ollut esittää yhtään korvavalotutkimusta missään tieteellisessä julkaisussa.

Edelleenkään laitteen toimivuudesta ei ole yhtään uskottavassa lehdessä julkaistua tutkimusta, joka olisi vertaisarvioitu tieteen sääntöjen mukaisesti.

Mikä se Valkeen todellinen innovaatio sitten on? Hoitomenetelmäänsä, aivokudosten stimulointia korvavalon avulla, yhtiö ei ole saanut Suomessa patentoitua. Sillä on patentti vain kannettavasta elektronisesta laitteesta, josta lähtevissä kuulokkeissa on valo.

Yhdysvalloissa menetelmän patentti on mennyt läpi, mutta hoitotehon varmistava elintarvike- ja lääkevirasto FDA ei ole hyväksynyt korvavaloa lääkelaitteeksi, sillä se tai muukaan valtiollinen elin ei valvo kirkasvalolaitteiden toimivuutta. ***

Siellä yhtiö on jättänyt patenttihakemukset korvavalon käyttöön muun muassa deliriumin, syövän ja Alzheimerin taudin hoitamiseksi.

Teksti: Oskari Onninen
Kuvat: Jussi Särkilahti
Kuvitus: Jaakko Suomalainen

*Artikkelia muutettu perjantaina 5.9. kello 16:00.
Alkuperäinen muoto ”Korvavalo ei eritä melatoniinia tai kortisolia” korjattu muotoon ”Korvavalo ei vaikuta melatoniinin tai kortisolin eritykseen.
**Artikkelia muutettu torstaina 13.11. kello 12:00
Alkuperäinen muoto ”Katsojalleen se esitti…” korjattu muotoon ”Toinen mainos esitti katsojalleen…”
*** Lisätty 18.11. lause ”sillä se tai muukaan valtiollinen elin ei valvo kirkasvalolaitteiden toimivuutta.”

Artikkelin julkaisun jälkeen, lokakuussa 2014 BMC Psychiatry -journaali julkaisi vertaisarvioituna Valkeen jälkikäteen manipuloidun tutkimuksen. Journaali on arvostetuin, jossa on tähän mennessä julkaistu Valkeen tekemä tutkimus korvavalon tehosta.

For English translation click here.