07. maaliskuuta 2014
Teksti:

Eteinen on täynnä tauluja, mutta se on vasta alkua. Eri suomalaisten nykytaitelijoiden töitä on asunnossa kymmeniä, esimerkiksi Ville Andersonia, Kim Somervuorta ja Janne Räsästä. Yksi Katja Tukiaisen työ vuodelta 1998 nojailee olohuoneen seinustalla, sillä seinälle ripustettavaksi se ei enää mahdu.

”En ole luetteloinut taulujani, mutta tiedän, että niitä on satoja”, Seppo Fränti sanoo asunnossaan Kampissa.

Hän on helsinkiläinen taidekeräilijä, jonka suomalaiset oppivat tuntemaan jonain ihan muuna: panttivankina.

Huhtikuussa 2000 islamistiterroristit sieppasivat Seppo Fräntin ja 19 muuta Malesiassa lomaillutta turistia – heidän joukossaan toisenkin suomalaisen, Fräntin matkakumppanin Risto Vahasen. Panttivankeutta Filippiinien Jolon saarella kesti puoli vuotta.

Vapautumisen jälkeen taidekokoelmaan valikoitui parin vuoden ajan lähinnä melankolisia ja synkkiä tauluja, Fränti kertoo.

Mutta matkustamista hän ei lopettanut. Tänäänkin Fräntin kotona matkalaukut ovat lattialla auki ja thaimaalainen musiikki täyttää asunnon kaikki neljä huonetta. Mies on avojaloin ja päivettynyt. Hän on saapunut edellisenä päivänä reilun kuukauden mittaiselta Aasian-matkalta.

Fränti ei matkoilla mieti sitä, mitä kaikkea pahaa voi tapahtua. Esimerkiksi Bangkokin viimeaikaiset mellakat eivät tehneet Thaimaan-matkaajaa levottomaksi.

”Mitään asiaa ei kannata elämässä pelätä. Elämä on kuitenkin vain lyhyt seikkailu.”

Teksti: Johanna Mitjonen
Kuva: Helen Korpak