06. maaliskuuta 2014
Teksti:

Nopeammin! Opiskelijoita on patistettu viimeisen vuosikymmenen ajan valmistumaan ripeämmässä tahdissa, mutta opiskelijajärjestöjen mie- lestä ajatus on mieletön: liian pieni opintotuki ja työnteon välttämättömyys, kehno opinto-ohjaus, harvakseltaan järjestettävät ja täpötäydet kurssit, liian pienistä tulostuskiintiöistä puhumattakaan.

Näiden argumenttien valossa on hämmentävää kuunnella, kun Anna Huhtamäki, Aleksis Koski ja Wille Rydman kertovat opinnoistaan. He nimittäin eivät vain valmistuneet tavoiteajassa, vaan vieläpä alittivat sen reilusti. Oikeastaan se tapahtui melkein vahingossa.

”Mietin aluksi, että pitääkö mun nyt ostaa jakkupuku, että olisin uskottava. Mutta kyllä oppilaille riitti, että mä olin siellä pöydän toisella puolella. Eivät ne tunnu hahmottavan opettajan ikää.”

Kun Anna Huhtamäki, 29, aloitti ensimmäisessä työpaikassaan pätevänä äidinkielen ja kirjallisuuden lehtorina, hän oli 22-vuotias.

Huhtamäen tulevaisuudensuunnitelmat ja tutkinnon koostumus olivat selvillä jo opintojen alussa. Motivaatiota lisäsi, että hän teki opintojensa loppuvaiheilla sijaisuuksia ja tiesi, että palkka kohoaisi valmistumisen myötä.

Huhtamäki suoritti maisterin tutkinnon vähän yli kolmessa vuodessa. Nopea valmistuminen tuli yllätyksenä: opintoneuvoja tarkasteli toisen lukuvuoden lopulla hänen opintosuunnitelmaansa ja huomasi, että suorittamatta olivat enää ruotsin kurssi ja gradu.

”Moni kysyy että etkö tykännyt opiskelijaelämästä, mutta ei siinä ollut mitään sellaista. Kyllä mä tykkäsin ja olin mukana ainejärjestötoiminnassakin.”

Nopeasti valmistuminen on poikkeuksellista. Vain vähän alle neljännes suorittaa tutkintonsa tavoiteajassa eli viidessä vuodessa – useimmilla kestää kauemmin. Huhtamäen kaltaisia kolmessa vuodessa valmistuneita on alle viisi prosenttia. Pari prosenttia valmistuu kahdessa vuodessa. Yksi heistä on Aleksis Koski.

Koski suoritti tutkintonsa erinomaisin arvosanoin oltuaan kirjoilla Helsingin yliopistossa vain neljätoista kuukautta. Nyt Koski, 22, valmistelee kolmatta vuotta väitöskirjaa osittaisdifferentiaaliyhtälöistä ja geometrisestä analyysista.

Kosken maisteritutkinnossa ei ollut kyse ennätystehtailusta: ”Matematiikassa oppimateriaalin voi sisäistää hyvin nopeasti. Tiedon omaksuminen vaatii kuitenkin kokemusta ja matemaattista kypsyyttä.”

Sitä Koskelle oli kertynyt jo ennen ensimmäistä opintosyksyä Helsingin matematiikkalukiosta. Viimeisenä lukiovuonna hän ahkeroi 120 opintopisteen verran yliopisto-opintoja.

Matemaattis-luonnontieteellisissä oppiaineissa tavoiteaikojen alittaminen ei ole tavatonta. Turun yliopistossa lanseerattiin viime syksynä teoreettisen fysiikan fast track -linja, jolta valmistutaan kolmessa vuodessa. Linjaa perusteltiin tiedemaailman realiteeteilla: 21-vuotias maisteri on kilpailukykyisempi kuin 26-vuotias.

Koskelle tällainen laskelmointi on vierasta: ”Halusin vain opiskella niin paljon matikkaa kuin pystyin. Tein kuusikymmentä opintopistettä lukukaudessa, koska aina oli tarjolla kuusi kiinnostavaa kurssia, joille halusin mennä.”

Wille Rydman, 28, eroaa Huhtamäestä ja Koskesta siinä, että hän nimenomaan pyrki nopeaan valmistumiseen. Tutkimuskonsulttina työskentelevälle kaupunginvaltuutetulle oli opintojen alusta asti selvää, että hän käyttäisi valtio-opin opintoihin mahdollisimman vähän aikaa. Rydman tähtäsi politiikkaan ja halusi olla maisteri vuoden 2008 kunnallisvaaleissa. Mallia antoi tuttava, joka oli valmistunut oikeustieteellisestä puolessatoista vuodessa.

”Totesin, että täällä on hirmuisen löysä tahti. Ekassa periodissa tein 49 ja tokassa 57 opintopistettä ja ajattelin, että tämähän on vielä kevyttä. Kolmannessa tein 74, ja se alkoi mennä rankaksi.”

Rydman kävi aina lauantaisin tenttimässä pinollisen kirjoja ja suoritti ensimmäisen lukuvuoden aikana 231 opintopistettä. Toisena lukuvuonna aikaa jäi myös eduskunta-avustajan työhön. Tutkinto oli kasassa reilussa kahdessa vuodessa.

Opintoja joudutti ennen kaikkea se, ettei opiskeluelämä tuntunut erityisen mielekkäältä.

”Vapaudessa ja itsenäisyydessä ei ollut mitään uutta eikä viehättävää. Pikemminkin halusin siirtyä jo työelämään. Tiedostin, että työelämässä arvostetaan tutkintoa, ja päätin hoitaa sen nopeasti pois alta.”

Kolmikko saa monta vuotta keskiverto-opiskelijaa nopeamman valmistumisen kuulostamaan ihmeen mutkattomalta. Ja ymmärrettävältä – jos odottaa malttamattomasti jotakin edessäpäin häämöttävää, on aivan luonnollista pitää kiirettä.

Teksti: Roosa Pohjalainen
Kuva: Nick Tulinen