30. tammikuuta 2014
Teksti:

”Mitä torakoita sä siellä kasvatat? Jos ne sieltä leviävät, niin sulle tulee iso lasku tästä, kun joudutaan myrkyttämään koko talo”, isännöitsijä huusi puhelimessa Arsi Janhoselle.

Joku naapureista oli kannellut muoviastioissa kasvavista sirkoista, joita Janhonen säilytti kerrostalon kellarissa. Kellarissa siksi, että aikaisempikaan säilytyspaikka ei ollut kelvannut naapureille: parvekkeella niiden siritys oli aiheuttanut meluhaitan. Kerrostalon omassa Facebook-ryhmässä kyseltiin, mitä eksoottista eläintä Janhonen oikein ruokkii, kun pitää kasvattaa sirkkoja.

”Sellaista kuin homo sapiens”, Janhonen kirjoitti vastaukseksi Facebook-keskusteluun.

Ajatus hyönteisten syömisestä syntyi kaksi vuotta sitten, kun hän näki tv-ohjelman aiheesta. Janhonen ymmärsi, että ötököiden olisi ilmestyttävä hänen ruokalautaselleen – ne ovat terveellistä ja ekologista ruokaa, ilmastoystävällisempi ja eettisempi vaihtoehto lihalle.

Siksi farmasiaa Itä-Suomen yliopistossa opiskeleva Janhonen, 25, syö erilaisia hyönteisiä: jättijauhomatoja, pieniä jauhomatoja, kulkusirkkoja ja kenttäsirkkoja. Hän yritti aluksi kasvattaa niitä itse, mutta naapureiden lisäksi ongelmia aiheutti se, että niitä oli yllättävän vaikea saada lisääntymään.

Nykyään hän ostaa ötökkänsä eläinkaupasta. Hän ei pukahda siellä mitään siitä, että aikoo laittaa ostokset omaan suuhunsa. Ehkä parempi niin, sillä hyönteisiä ei saisi myydä ihmisravinnoksi.

Mitään halpaa herkkua ne eivät ole: esimerkiksi 15 kulkusirkkaa maksaa 7,90 euroa. Siksi Janhonen syö niitä vain noin kerran kuussa. Silloin hän panee ne ensin pakkaseen vartiksi – se on ötököille armollisin tapa kuolla. Sen jälkeen hän paahtaa ne uunissa ja syö sellaisenaan. Joskus hän kuorruttaa ne suklaalla. Ötököitä voi myös friteerata, tai valmistaa niistä erittäin proteiinipitoista leipää.

Ne maistuisivat Janhoselle useamminkin, joten hän aikoo perehtyä hyönteisten kasvatukseen uudelleen, aiemmista vaikeuksista huolimatta.

”Yritän saada ne munimaan paremmin.”

Teksti: Johanna Mitjonen
Kuva: Niklas Sandström