06. syyskuuta 2013
Teksti:

Lukion filosofian tunnilla opittiin Immanuel Kantin kategorinen imperatiivi: toimi aina niin, että toimintatavastasi voitaisiin tehdä yleinen laki.

Pakkoruotsin kannattajat soveltavat Kantin imperatiivia vääristyneellä tavalla. Heidän päättelyketjunsa on usein tällainen: koska minä pidän ruotsin opiskelusta ja siitä on ollut minulle hyötyä, ruotsin opiskelusta on tehtävä yleinen laki.

Tätä ajatusta he varioivat eri tavoin. Alla kolme tyypillistä pakkoruotsin kannattajan argumenttia:

1. Ruotsi on helppo kieli.
”Ruotsi on yksinkertainen, käyttäjäystävällinen kieli – vähän kuin saksaa, josta turhat piruetit on siivottu pois”, kirjoitti kirjailija Juha Itkonen Helsingin Sanomissa ja puolusti pakkoruotsia. Jos koko keskustelussa on kyse siitä, että koululaisille pitää opettaa jotakin helppoa, miksei heille opeteta indonesiaa? Kuulemani mukaan sekin on yksinkertainen kieli.

2. Suhtautuminen ruotsin kielen pakollisuuteen = suhtautuminen Ruotsiin
”50 000 aloitteen allekirjoittajaa tuntee Ruotsia kohtaan outoa, primitiivistä vihaa”, kirjoitti kolumnisti Minna Lindgren Helsingin Sanomissa. Hän viittasi niihin, jotka ovat allekirjoittaneet pakkoruotsia vastustavan kansalaisaloitteen. Olisiko Minna valmis kannattamaan pakollisia virontunteja peruskouluun? Jos hän ei ole, Minna siis vihaa Viroa primitiivisellä tavalla.

3. Ruotsin kieli avaa ovet muihin Pohjoismaihin.
Saksa avaa ovet saksankieliseen maailmaan ja espanja espanjankieliseen. Miksi ovien avautuminen Pohjoismaihin on tärkeämpää kuin ovien avautuminen vaikka Venäjälle?

Kysymys ruotsin pakollisuudessa on loppujen lopuksi yksinkertainen. Se on niin yksinkertainen, että siinä ei ole sijaa Runebergille, Zacharis Topeliukselle, Eva Dahlgrenille, Kentille €¨tai tanskalaiselle Vallan linnake -tv-sarjalle tai muillekaan pohjoismaisille kulttuuripersoonille ja kulttuurituotteille. Niistä pakkoruotsin kannattajat jostain syystä mielellään aina muistuttavat.

Jokainen suomalainen pakotetaan käyttämään vähintään 228 tuntia elämästään ruotsin opiskeluun. Kysymys kuuluu: voisiko tuolla ajalla tehdä jotain hyödyllisempää?

Pakottajat eivät luota ihmisten omaan kykyyn päättää noista 228 tunnista.

Luottaisitte nyt vain. Ne, joiden mielestä tuo aika kannattaa uhrata ruotsille, niin tehkööt. Ne, jotka kokevat esimerkiksi venäjän, viron tai koltansaamen opiskelun hyödyllisemmäksi, se heille sallittakoon.

Itse olisin tietysti valinnut ruotsin. Se on niin kaunis ja hyödyllinen kieli. Ja helppokin vielä.

Teksti: Vappu Kaarenoja
Kuva: Noora Isoeskeli