Rakkaudella, äiti

koulukiusaaminen

Oppitunti on kesken. Kun tulen sisään, luokka hiljenee. Kyllä musta varmaan näkee, että tämä ahdistaa. Tuntuu, että naama punottaa.

Ääni pysyy kuitenkin ihan asiallisena. Ei tässä ollut enää muuta vaihtoehtoa kuin tulla tänne.

Olen tulostanut netistä artikkeleita, joissa kerrotaan, mitä tarkoittaa homoseksuaali, kehitysvammainen ja koulukiusaaminen.

Jaan jokaiselle luokan pojalle printin ja kerron, mitä tarkoittaa äpärä. Että mun poikani ei ole sellainen, me olimme isän kanssa naimisissa vielä silloin, kun se syntyi.

Jaan jokaiselle myös pussillisen lihapullia. Pyydän poikia miettimään, näyttääkö mun poika todella samalta kuin pullat. Ei se näytä, vaikka sitä nimitellään sellaiseksi joka päivä. Sanon, että kiusaajat voivat kertoa kotonaan, että olen tehnyt vanhemmista ilmoitukset lastensuojeluun. Kun ne eivät puutu lastensa asioihin, vaikka olen soitellut ja lähettänyt viestejä Facebookissa.

Luokkaan ryntää apulaisrehtori. Se huutaa, että ulos. Räyhää, että mulla ei ole oikeutta olla täällä. Tuollainen vanha kääkkä.

Se sanoo hakevansa rehtorin paikalle. Hae, hae, mä sanon, sen puheille mä olen yrittänyt päästä jo vaikka kuinka kauan.

Rehtori tulee. Se soittaa poliisille.

Pojat katsoo niitä lihapullia.

Jos äiti ei tee kaikkea lapsensa puolesta, niin kuka sitten?

Vantaalaisessa kodissa on siistiä ja koristeellista. Ulkoapäin talo näyttää ankealta, se on osa ostarin viereen rakennettua lähiökompleksia. Mutta sisällä on parketti, raidalliset tapetit ja muhkea sohvaryhmä. Keittiön katosta roikkuu sydämenmallinen kynttelikkö, kylpyhuoneen oveen on liimattu iso kuva kirsikkapuun oksasta.

Tanja Tikkanen tuntuu pitävän kukista. Vaalea ponnari on nostettu ruusuklipsillä ylös niskasta. Kaulassa roikkuu siro koru.

”Onneksi nyt järjestetään palaveri, johon tulee paikalle kaikki asiaan liittyvät tahot”, Tikkanen sanoo. Hän pyörittelee korua sormiensa välissä.

”Mä tulen tekemään kaikkeni, jotta kiusaajat, niiden vanhemmat ja koulun henkilökunta joutuu vastuuseen.”

Kun Tikkasen perhe muutti Vantaalle kaksi vuotta sitten, poika aloitti lähikoulussa. Siitä ei tullut mitään. Ensimmäinen kiusaamispalaveri pidettiin heti syyskuun alussa.

Sen jälkeen pidettiin toinen, kolmas ja neljäs. Silti poikaa nosteltiin äidin kertoman mukaan seinälle, lyötiin nyrkillä, kaadettiin maahan ja uhkailtiin veitsellä.

Poika vaihtoi koulua viime syksynä. Alkoi nimittely lihapullaksi, homoksi ja äpäräksi, sitten töniminen ja tavaroiden heittely. Kavereita ei ole.

Äidin konstit alkavat olla vähissä. Hänen mielestään koulu ei puutu kiusaamiseen.

Ei, vaikka hän on soittanut opettajalle, rehtorille, kouluavustajalle ja oppilashuoltoon. Hän on puhunut aluerehtorille, opetuspäällikölle ja apulaiskaupunginjohtajalle. Hän on ottanut virkavapaata päivätyöstään, jotta voisi hoitaa asioita toimistoaikaan.

Tikkasesta tuntuu, että mikään ei ole kenenkään vastuulla. Useimpien viranomaisten kanssa hän on ollut tekemisissä jo silloin, kun poika oli edellisessä koulussa. Jäljellä ei ole enää mitään tahoa, mihin olla yhteydessä. On ainoastaan aluehallintovirasto ja eduskunnan oikeusasiamies.

Ne ovat viranomaisia, joille voi kannella kunnan opetustoimesta. Kanteluiden määrää on mahdotonta laskea, sillä eri aluehallintovirastot tilastoivat niitä eri tavalla. Kaikissa viime vuoden luku oli kuitenkin alle kymmenen luokkaa. Lapissa kanteluita ei ole tehty vuosikausiin yhtäkään.

Pienet numerot eivät kerro kiusaamisen harvinaisuudesta vaan hankalasta menettelytavasta. Näin korkealle viedyt tapaukset ovat vain pikkuinen kide jäävuoren huipusta.

Kantelemisesta ei ole juuri mitään hyötyäkään. Papereihin perustuvaa ratkaisua saa odottaa vähintään kahdeksan kuukautta eikä
siitä seuraa mitään. Ratkaisussa todetaan vain, onko koulu menetellyt lain mukaan. Ja koska kiusaamiseen puuttumisesta määräävä laki on väljä, sen tulkitseminen saattaa olla vaikeaa. Sanktioita ei jaeta.

Rikosilmoituksenkin voi toki tehdä. Kahta tunnetuinta kiusaamistapausta on käsitelty hovioikeudessa asti.

Vuonna 2001 hovioikeus tuomitsi Huittisten kaupungin maksamaan entiselle koulukiusatulle 72 500 markkaa korvauksia siitä, että koulu ei puuttunut kiusaamiseen. Tuomio tuli kymmenen vuotta tapauksen jälkeen.

Toisessa jutussa vastapuolena oli Hämeenlinnan kaupunki, joka vältti tuomion.

Mutta vuosien jälkeen jaettu oikeus ei auta silloin, kun joutuu heräämään kouluun joka aamu. Ja Tanja Tikkanen haluaa, että hänen poikansa pystyisi nukkumaan kunnolla.

Tikkanen on saanut tarpeekseen.

”Tällä kertaa se ei ole minun poikani, joka vaihtaa koulua”, hän sanoo.

Akateemisissa papereissa koulukiusaaminen määritellään usein näin: ryhmäilmiö, jossa yhden häiritseminen on toistuvaa ja tahallista.

Sen yksityiskohtaisemmin sitä ei oikein pysty kuvailemaan. Kokemus on aina henkilökohtainen.

Kasvatustieteiden maisteri Maija Gellin johtaa jo kolmattatoista vuotta Verso-nimistä vertaissovitteluohjelmaa. Hänen mielestään koko koulukiusaamistermistä pitäisi päästä eroon. Etenkin pitäisi lakata puhumasta kiusatuista ja kiusaajista.

”On ikävä karhunpalvelus lapsille luoda tällaisia asetelmia. Kiusattu tai kiusaaja voi olla leima, jonka lapsi tai lähiyhteisö helposti antaa. Entä jos puhuttaisiinkin osapuolista, joilla on oikeus omaan konfliktiinsa ja sen ratkaisuun?” Gellin kysyy.

Suomessa koulukiusaaminen alettiin ottaa vakavasti 1990-luvulla. Siitä puhuttiin paljon, kun vuonna 1993 perustettu Kiusattujen tuki-yhdistys toi aiheen julkisuuteen ja piti sitä siellä.

Huoli ei ole laantunut 2000-luvulla. Varsinkaan kouluampumisten jälkeen pienintäkään merkkiä ei ole voinut ohittaa. Ampujat ovat lähes poikkeuksetta tunteneet tulleensa kiusatuiksi.

Vuonna 2006 aloitti kiusaamista ehkäisevä KiVa Koulu -projekti, joka on levinnyt kaikkialle maahan. Siihen kuuluu jo 90 prosenttia kouluista.

Verson Gellinin mielestä aikuisten vakava äänenpaino on johtanut siihen, että lasten ääni on hukkunut.

”Parastaan aikuiset tietenkin yrittävät, mutta Suomessa ei oikein osata tehdä mitään ilman, että halutaan joku auktoriteetti selvittämään asiaa. Aina pitää saada paikalle poliisi, rehtori, isi tai äiti”, Gellin sanoo.

Verso-kouluissa oppilaat ratkovat erimielisyyksiä itse. Jos jotain on kiusattu, järjestetään vertaissovittelu, jossa ovat paikalla riidan osapuolet ja pari vuotta vanhempi sovittelijaoppilas.

Koulumaailmassa on oltu innoissaan vertaissovittelun tuloksista. Gellinin oman tutkimuksen mukaan 95 prosenttia nuorten välisistä sopimuksista on pitänyt. Rauhannobelisti Martti Ahtisaari palkitsi juuri kaikki sovittelijaoppilaat Ahtisaari-päivän juhlallisuuksissa.

Mutta sovittelu ei auta tulehtuneimmissa tapauksissa.

”Verso sopii pienten asioiden selvittelyyn, mutta vastuuta ei voi siirtää pois aikuisilta”, sanoo Mannerheimin lastensuojeluliiton nuorisoja tukioppilastyöstä vastaava Juuso Repo.

”Kiusaaminen on aina valtapeliä. Sitä ehkäistään parhaiten sillä, että oppilaita lähellä oleva aikuinen puuttuu siihen nopeasti ja vie valtapelin pois ryhmästä”, Repo jatkaa.

Mutta mitäs sitten, kun valtapelistä tulee aikuisten välistä?

koulukiusaaminen2

Me mennään rehtorin kansliaan odottamaan poliisia. Miksei poliisia soiteta silloin, kun ne hakkaa mun poikaa tuolla pihalla?

Saataisiinhan tämä loppumaan, jos täällä olisi osaava rehtori, jota kiinnostaisi. Mutta ei, sanotaan vain, että kuulutaan KiVa Koulu -projektiin. Koko sanasta on tullut punainen vaate.

Mulle on sanottu jo edellisessä koulussa, että keksin näitä juttuja.

Mutta kun mä tiedän, että kiusaajat odottavat mun poikaa tuolla kotimatkalla jääkokkareiden kanssa. Eniten pisteitä saa, kun osuu päähän.

Tulee niin omat kouluajat mieleen.

Tässä on tehty turvallisuussuunnitelma ja kaikki, että poika menee varttia myöhemmin kouluun ja lähtee varttia ennen. Se ei käy edes vapaa-aikana ulkona, kaikki sosiaalinen elämä on mennyt, eihän tämä ole inhimillistä enää.

En mä olisi koskaan mennyt luokkaan kesken oppitunnin, mutta kun koulu lipsui siitä turvallisuussuunnitelmasta. Pojan piti jäädä tekemään englannin tehtäviä koulun jälkeen. Ihan kuin se olisi tärkeämpää kuin turvallisuus.

Silloin mä vaadin, että poika pääsee yksityisopetukseen. Nyt se ei saa käydä edes vessassa yksin.

Hullu, nainenhan on hullu. Kukaan ei sano sitä ääneen, mutta se tulee väkisinkin mieleen.

Ja kuuluu rivien välistä. Vantaan perusopetuksen johtaja Ilkka Kalo esimerkiksi puhuu ”eriävistä tulkinnoista sosiaalisissa suhteissa” ja muistuttaa, että sivistystoimi ei ole mikään psykiatrinen poliklinikka, joka voisi harjoittaa hoitoonohjausta.

Hän puhuu yleisellä tasolla, Tikkasen tapausta kukaan ei voi kommentoida. Viranomaisia sitoo vaitiolovelvollisuus.

Ei ole siis muuta kuin äidin tarina.

Mutta vaikka Tikkanen olisi kuinka hullu, tilanne ei ole yhtään vähempää todellinen. Koulumaailmassa joudutaan ratkomaan tämän kaltaisia tapauksia. Eikä siihen ole kovin paljon keinoja.

On täysin rehtorien ja heidän esimiehiensä osaamisesta kiinni, miten koulukiusaamiseen puututaan. Eikä ammattitaito ei ole itsestäänselvyys: opettajaopinnot sisältävät vain yhden kurssin, jossa puuttumista harjoitellaan. Se käydään ensimmäisenä opiskeluvuonna.

”Lapsen oikeusturva vaarantuu tässä ihan selkeästi”, sanoo oppilaan oikeuksia ja velvollisuuksia tutkinut Mannerheimin Lastensuojeluliiton juristi Suvianna Hakalehto-Wainio.

Kaikkien koulujen pitää tehdä kiusaamisen vastainen suunnitelma. Sellaisia voi teoriassa olla 2 644 erilaista, yhtä monta kuin Suomessa on peruskouluja. Missään ei kerrota, mitä suunnitelmassa pitää lukea.

”Laissa tulisi määritellä tarkemmin, mitä on kiusaaminen, miten siihen puututaan, miten kiusaamistapaukset kouluissa selvitetään ja ketkä ovat siitä vastuussa.”

Nykyinen määritelmä on väljä: suunnitelman tekeminen, toimeenpaneminen ja valvominen ovat kaikki opetuksenjärjestäjän vastuulla.

Koulut siis valovat itse itseään.

Perustuslaissa ja lapsen oikeuksien sopimuksessa kuitenkin sanotaan, että huoltajilla pitää olla mahdollisuus puuttua koulun toimintaan, jos he kokevat sen epäasialliseksi.

Käytännössä puuttuminen on hankalaa.

”Kodin ja koulun välisissä epäluottamustilanteissa pitäisi olla mahdollisuus saada joku ulkopuolinen viranomaistaho sovittelemaan”, sanoo lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula.

Sellainen, joka on lähempänä koulun arkea kuin eduskunnan oikeusasiamies.

”Meillä on kyllä sosiaaliasiamies ja potilasasiamies, mutta ei oppilasasiamiestä, toisin kuin Ruotsissa”, Aula sanoo.

Hän on yhteistyökumppaneineen jättämässä maaliskuun alussa lakialoitetta perusopetuslain täsmentämisestä. Siinä ehdotetaan puolueettoman tarkastelun järjestämistä.

Aloitteessa ehdotetaan myös, että koulujen menettelytavat ja vastuut kiusaamistapauksissa määriteltäisiin tarkemmin.

Kun poika alkoi oireilla, ajattelin, että ei voi olla totta. Mun lapsi ei voi joutua siihen tilanteeseen, mistä mä näen edelleen painajaisia.

Painajaisissa joudun menemään luokkaan ja se kaikki jatkuu. Mua haukuttiin siitä, että mä haisen, vaikka olin ihan yhtä puhdas kuin muutkin. Pipo varastettiin naulakosta ja sitä pyöriteltiin kuralätäkössä. Uusia, muodikkaita hapsusaappaita heiteltiin pitkin käytävää.

Kerran yksi tyttö potkaisi puukengällä alavatsaan. Mun äiti kävi ottamassa sitä tukasta kiinni ja sen osalta kiusaaminen loppuikin siihen. Mutta sitten muut alkoivat ilkkua, että äitikö tuli pelastamaan.

Kiusaaminen loppui vasta, kun mä jätin sen kaiken taakse ja menin ammattikouluun. Mutta en tiedä, olenko varsinaisesti päässyt yli siitä. Se vei itsetunnon niin kokonaan. Mietin aina uusissa tilanteissa, että puhuukohan noi musta pahaa. Ja että haisenko mä.

Mutta millaisen kiusaamisenehkäisemissuunnitelman lakiin voi sitten kirjoittaa?

”Nykyajan ongelma on vähän se, että halutaan löytää joku universaali malli. Mutta ei sellaista ole olemassa”, sanoo sosiaalityön tohtorikoulutettava Harry Lunabba.

Hän vietti vuoden yläasteella väitöstutkimustaan varten ja havaitsi, ettei olennaisinta ole aina se, mitä tehdään vaan kuka tekee.

”Interventiolla on merkitystä silloin, kun aikuisen ja nuoren suhde on hyvä. Sillä pitää pystyä vaikuttamaan suhdedynamiikkaan.”

Oppilaiden puheista ilmeni, että lopputulos riippuu siitä, selvitteleekö tilannetta suosittu veistonmaikka vai nössö englanninopettaja.

Sen takia on vaikeaa luoda kaikenkattavaa ohjeistusta nimeltä Näin puutut koulukiusaamiseen.

Kaikista eri malleista Verso-sovitteluista ja KiVa Koulu -projekteihin huolimatta tilastot ovat pysyneet suunnilleen samanlaisina vuosikausia: hieman vajaat kymmenen prosenttia yläkoululaisista kertoo kouluterveyskyselyissä kokevansa koulukiusaamista viikoittain.

70 prosenttia on sitä mieltä, että aikuiset eivät puutu kiusaamiseen. Ehkä se johtuu siitä, että se on niin hirveän vaikeaa.

Ainoana yleisohjeena voidaan pitää tätä: koulukiusaaminen loppuu, kun lapsen sosiaalinen status paranee.

Sitä on vanhempien vaikeaa rakentaa. Se on vähän kuin yrittäisi hommata lapselleen puolisoa.

Silti kaikkein tärkeintä on vanhempien ja koulun toimiva yhteistyö, painottavat kaikki asiantuntijat. Molemmathan tähtäävät samaan, lapsen etuun.

Mutta kun aikuiset tappelevat oikeuksistaan, lapsi saattaa unohtua. Mitä syvemmälle puolustusasemiin vajotaan, sitä vaikeampi niistä on päästä ylös.

Rehtori sanoo, että lähdet nyt ulos täältä kansliasta. Poliisipartio ajaa vastaan. Mä juttelen poliisien kanssa puoli tuntia. Ne on aivan ihania. Sanoo, että tää koulu on kaikkein pahin.

Ihmisten pitää herätä siihen, mitä kouluissa tapahtuu. Siinä kokouksessa, mikä nyt pidetään, mä tulen vaatimaan rangaistuksia. Olisihan se helppoa vaan siirtää poika toiseen kouluun, mutta mä en enää suostu.

Pojan itsensä takia.

Äidin mukaan kokouksessa päätettiin, että pojan luokkaa vaihdetaan. Äiti tekee selvityspyynnön koulun toiminnasta kaupungin sivistystoimeen. Kukaan koulun henkilökunnasta ei ole missään vaiheessa kommentoinut tapausta tai varmistanut tietoja. Poika itse sanoo haluavansa vaihtaa koulua.

Teksti: Aurora Rämö
Kuvat: Helen Korpak

108 kommenttia

  1. Puolitoista vuotta koulukiusattu kommentoi 1 vuosi sitten:

    Suuri osa tuosta tapauksesta selittyy lauseella:

    ”Tulee niin omat kouluajat mieleen”.

    Äiti yrittää lastaan puolustaessaan korjata omia kouluaikojen kiusaamisesta jääneitä traumojaan, eikä tajua, että hän on itse iso osa ongelmaa.

    Eikö tuo äiti pysty edes ymmärtämään mitä hänen lapsensa sanoo. Ei äiti voi elää lapsensa elämää ja sosiaalisia suhteita: ”Olisihan se helppoa vaan siirtää poika toiseen kouluun, mutta mä en enää suostu. Pojan itsensä takia.” – Voi jeesus, että voi ihminen olla pihalla.

    Ensiksi äiti terapiaan ja lapselle liikuntaharrastus. Vaikka judoa. Ja lapsi toiseen kouluun, kun hän itse näkee sen parhaaksi ratkaisuksi.

    • Noora kommentoi 1 vuosi sitten:

      Vau, lukiessa mietin pääni puhki että mikä olisi paras ratkaisu tällaiseen tilanteeseen, mutta täältähän se vastaus tuli! JUDO! Miksei tullut heti itelle mieleen……….

      • Topi kommentoi 1 vuosi sitten:

        Judo, tai joku muu itsepuolustuslaji, olisi ratkaisu ongelmiin jos sitä harrastaisivat nämä kiusaajat. Henkinen ja fyysinen kontrolli ei oikein auta kiusattua kuin korkeintaan selviämään noiden aikojen yli ilman itsemurhaa.

      • Aino kommentoi 1 vuosi sitten:

        Olen samaa mieltä nimimerkin ”Puolitoista vuotta koulukiusattu” kanssa.

        Jos pojan kiusaaminen loppuu, mitä sitten? Lapset alkavat olla hänen kavereitaan? Lapset, jotka ennen haukkuivat, löivät, tönivät, nimittelivät, ottavat hänet mystisesti mukaan leikkeihin, koska joku niin käskee?

        … ja poika haluaa ihan todella olla tekemisissä näiden tyyppien kanssa?

        Tälle pojalle ainut mahdollisuus onnelliseen elämään on vaihtaa koulua. Ja toivoa, että siellä häntä ei oteta silmätikuksi.

        Ja nykyisille kiusaajille kovempi kuri, että ehkä, toivottavasti, he eivät löytäisi seuraavaa uhria.

        • Tanja kommentoi 1 vuosi sitten:

          Kyllä tuon koulunvaiihto helpottaa, mutta kun se on jo kerran tehty, kurjaa että poikani joutuu toistuvasti ”siirtymään” pois, vaikka kai se on ainoa vaihtoehto.

        • Tuulis kommentoi 1 vuosi sitten:

          Itse asiassa mm. Turun yliopiston professori Christina Salmivallin mukaan koulun vaihtaminen harvoin lopettaa kiusaamista, sillä koulukiusaaminen on ryhmäilmiö ja kiusattu oppilas jää kouluakin vaihtaessaan helposti roolinsa vangiksi.

    • pilvi kommentoi 1 vuosi sitten:

      Melko hätiköityä ja turhan pitkälle pääteltyä keittiöpsykologiaa.

      Ainakin mun mielestä vaikuttaa ihan normaalilta, että äiti haluaa suojella poikaansa kiusaajilta – etenkin, kun on itse kokenut samanlaista ja tietää, miltä pojasta saattaa tuntua.

      Ok, jos poika haluaa itse vaihtaa koulua, se lienee tässä järkevin vaihtoehto. Mutta ei se voi aina mennä kiusatun kustannuksella eikä kiusatun koulunvaihto tai itsepuolustaidot poista sitä itse ongelmaa: kiusaajia.

      • Mamma Vihainen kommentoi 1 vuosi sitten:

        Kiusattu äiti on aika huono vaihtoehto pelastamaan lastaan koulukiusaamiselta, sillä eihän hän kyennyt itse sitä itse joskus selvittämään. Kaikki yritykset valuu hiekkaan, sillä ei ne kiusaajat muuta ajatuksiaan ja tapojaan vaikka mitä tekisi, tai soittaisi poliisin. Toki poliisi täytyy soittaa jos ollaan menossa pahoinpitelyasteella. Mielestäni on käsittämätöntä, ettei näitä kiusaajia saada vastuuseen ja eristettyä muista. Kouluaikoinani heidän ”oikeuksiinsa” ei voitu millään puuttua. Tuntikaudet olivat kyllä eristyksissä, mutta sitten taas laskettiin normaaliluokan joukkoon välitunnille ja sitä kautta touhuamaan sitä samaa kuin aina, kiusaamaan jokaista joka kohdalle osui. Tietty ryhmä sitä aina keskenään harrasteli ja heidän leimaamisensa ei olisi yhtään väärin, sillä sen jälkeen muut voisivat elää suht normaalisti luokassa. En tajua mitä tässä pelätään, heidän mahtavia vanhempiaanko, kenties? Kyllä häiriytyneet empatiakyvyttömät kiusaajakakarat pitää saada kuriin hyvin nopeasti ja eristettyä, jos he itse sen aiheuttavat!

        • Tanja kommentoi 1 vuosi sitten:

          Omassa tilanteessani kiusaaminen oli lähinnä henkistä ja loppui kun kaverini koulutti heitä, mutta henkisellä tasolla kyllä ymmärrän poikani tunteita ja tiedän miltä tuntuu kun toistuvasti nimitellään ja kiustaan.Ja poikani kohdalla kuitenkin kyse on fyysisestä väkivallasta.

    • Tanja kommentoi 1 vuosi sitten:

      Terapiaa en tarvitse, mutta kuka puolustaa lastani jos en minä, kun hän ei itse siihen pysty, eikä tässä tapauksessa koulukaan.väkivalta ei ole ratkaisu ja siitä tulee itselle vaan ongelmia. Ikävä että ajattelet minusta noin.

    • Tanja Tikkanen kommentoi 1 vuosi sitten:

      Tomi harrastaa taekwondoa.Ja traumoja ei ole vaan pystysn tietämään miltä pojastani tuntuu tämä kaikki kun olen sen itse kokenut. Ikävää että ajattelet noin asiasta. Ei tainnut sinua aikanaan kukaan puolustaa kun olit kiusattu.

      • elisa kommentoi 7 kuukautta sitten:

        pysykää vahvana ja taistelkaa vastaan ei tämä voi jatkua näin.voimia teille ystäväni annamme teille kaikki tukemme.terveisin ystävänne

    • Kivet. kommentoi 1 vuosi sitten:

      Tähän keittiöpsykologiseen, keskenkasvuiseen aivoulosteeseen voin kommentoida vain pejoratiivein. Karuja, toistuvia, kovasanaisia puhutteluja plus tarvittaessa koulusta erottaminen/siirto tarkkailuun kaikille kiusaajille ja todella selväsanaisia ja seikkaperäisiä selontekoja mätien omenoiden vanhemmille. Opettajakunnalle koulutusta näihin asioihin. Nollatoleranssi kaikille tuleville mulkuille pikkupomoille, alikessuille ja työpaikkakiusaajille; järjestelmä paapoo vaikeiden lasten vaikeita vanhempia, koska suurin osa ihmisistä ei rakenteellisesti uskalla panna vastaan. JA JOO: JUDO. Huhhahhei.

  2. Peruskoulun uhri kommentoi 1 vuosi sitten:

    Itsellä samanlaisia kokemuksia, minua kiusattiin aina yhdeksänteen luokkaan asti.

    Ala-asteella kiusaaminen oli pahinta. Kerran keräsin rohkeuteni ja kävin sanomassa opettajalleni että minua kiusataan eikä kavereitakaan ole. Mitä tämä opettaja tekee? Välitunnin loputtua hän pyytää minut luokan eteen, ja ilmoittaa kaikille että ”Sinillä ei ole oikein kavereita, muistattehan leikkiä hänenkin kanssa!” Opettaja varmasti tarkoitti hyvää, mutta siinä tilanteessa maailma romahti, kiusaaminen vain yltyi. Meille tehtiin kirjallisia kyselyitä miten koulussa menee. Kirjoitin melkein kaikkiin että tunnen olevani kiusattu. Mitään ei tapahtunut, ei kertaakaan. Vanhempani kuulivat kiusaamisestani vasta peruskoulun jälkeen, kun heille siitä mainitsin.

    Kiusaaminen tyyntyi vähän ylä-asteella, kun minua ei enää kiinnostanut paskaakaan. Kiusaaminen ajoi minua kokoajan lähemmäs itsemruhaa, koulussakin alkoi mennä huonommin. Koin kiusaamista jopa matikanopettajaltani. Sain jotenkin sinniteltyä loppuun, ja lähdin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Tuntui moneen vuoteen että voin hengittää, ja olla vihdoin oma itseni.

    /Tyttö s.1995

  3. minna kommentoi 1 vuosi sitten:

    kauheeta että on menny noin pitkälle:(!! kyllä kiusaajat saisivat mennä laitokseen kasvamaan tai ainaki käytös kouluun! miksi kiusaajien vanhemmat eivät usko, että niiden lapsi kiusaa?:o ja vaikkei uskoisikaan kertoisi mitä siitä voi seurata hänelle itselleen ja kiusatulle..

  4. Anneli Lieto kommentoi 1 vuosi sitten:

    ”Kasvatustieteiden maisteri Maija Gellin johtaa jo kolmattatoista vuotta Verso-nimistä vertaissovitteluohjelmaa. Hänen mielestään koko koulukiusaamistermistä pitäisi päästä eroon. Etenkin pitäisi lakata puhumasta kiusatuista ja kiusaajista.”
    Miksei asioista voi puhua oikeilla nimillä; koulukiusaaja, kiusattu. Silottelu vie helposti juuri siihen, että asia hämärtyy pikkuhiljaa.

    • Tanja kommentoi 1 vuosi sitten:

      Olen aivan samaa mieltä, miksi asioita pehmitellään, kiusaajathan tekevät väärin.

  5. Pirjo Törmänen kommentoi 1 vuosi sitten:

    Me jouduimme lähtemään Suomesta..Hmm.Pojat kävi samaa koulua minkä edessä toi äiti seisoo!!Tiedämme,on kokemusta koulukiussamisesta ja nimenomaan tuossa kuvassa esiintyvästä koulusta!!Täällä uudessa kotimaassa ei kiusata!!

    • Tanja Tikkanen kommentoi 1 vuosi sitten:

      Apua, ja koko ajan puhutaan että ei meidän koulussa, ja nyt olen saanut useita yhteydenottoja sen suhteen että koulua on joutuneet vaihtamaan useat kiusatut.Olisi kiva kuulla ajatuksiasi lisää.

  6. Susanna Lempinen kommentoi 1 vuosi sitten:

    Tosi hyvä kirjoitus vaikka aihe onkin tulenarka. Äiti on ottanut härkää sarvista ja tartteis nyt apua. Minun pistää niin vihaksi nää kiusausasiat. Olen aikanani ollut koulukiusattu ja sen seurauksena kiusasin kuudennella ja seiskalla itsekin. En siedä kiusausta missään muodossa en kouluissa enkä työelämässä.

  7. Lotta Hällström kommentoi 1 vuosi sitten:

    ”Entä jos puhuttaisiinkin osapuolista, joilla on oikeus omaan konfliktiinsa ja sen ratkaisuun?” Gellin kysyy.”

    Anteeksi kuinka? Oikeus konfliktiin? Jos ja kun puhutaan todellisesta kiusaamisesta (erotuksena riitoihin ja muihin välienselvittelyihin), tilanteessa on yksi aktiivinen osapuoli (yksilö tai ryhmä) ja sitten se toinen osapuoli, joka on toiminnan kohteen, objektin, ei toimijan, subjektin, ominaisuudessa.

    Kiusaamisessa kysymys on pitkäkestoisesta ja yksipuolisesta väkivallan välineellisestä käytöstä (välinearvon väkivalta saa, koska sen käyttäjä pyrkii sen avulla saamaan itselleen jotakin, esim. muiden suosiota, valtaa ryhmässä tms.), johon ei kyseinen ”tee-se-itse-konfliktinratkaisumenettely” todellakaan tule kyseeseen.

    ”Verso-kouluissa oppilaat ratkovat erimielisyyksiä itse. Jos jotain on kiusattu, järjestetään vertaissovittelu, jossa ovat paikalla riidan osapuolet ja pari vuotta vanhempi sovittelijaoppilas.”

    Tästä asiasta on jauhettu noin 20 vuotta, mutta milloinhan ihmiset alkavat ymmärtää, että riitely ja kiusaaminen ovat kaksi aivan eri asiaa? Riitaa, jossa on kaksi suhteellisen tasavahvaa aktiivista osapuolta, voidaan hyvin ja tuloksellisesti sovitella ja erilaiset kompromissiratkaisut ovat mahdollisia.

    Todellisiin kiusaamistapauksiin ei sovittelukäytäntö puolestaan istu lainkaan, itse asiassa tällainen toiminta voi olla kiusatulle hyvinkin nöyryyttävää. Miten ihmisen katsotaan voivan sovitella sitä, jos kiusaamisen syyksi sanotaan esim. hänen ulkonäkönsä tai ylipäätään olemassaolonsa, vaikkapa se, että hän nyt vaan on niin ”ärsyttävä idiootti”?

    Todellinen syy kiusaamiseenhan on tienkin aina kiusaamisen korvien välissä, uhrin ominaisuudet ovat ainoastaan tekosyitä. Kiusaamisen syyn selvittäminen pitäisikin aina lähteä kiusaajasta, ei kiusatusta. Vain hän tietää, miksi hän kiusaa, paitsi jos ei itsekään tiedosta syitä toiminnalleen.

    ”Ainoana yleisohjeena voidaan pitää tätä: koulukiusaaminen loppuu, kun lapsen sosiaalinen status paranee.”

    Eikä tämäkään todellakaan aina pidä paikkaansa. Luokkansa parhaita, sosiaalisesti ja muulla tavoin lahjakkaita ja ryhmässä suosittuja lapsia voidaan kiusata aivan samalla tavalla kuin keitä tahansa muitakin. Kateus on edelleenkin erittäin vahva vaikutin tämänkaltaisissa kiusaamistapauksissa.

    Kiusaamiseen liittyvät vanhanaikaiset sterotypiat olisi syytä purkaa ja huomata, että sekä kiusaajia että kiusattuja on monenlaisia.

    Yksi asia on kuitenkin varma, kiusaamista EI PIDÄ sotkea riitelyyn eikä kiusaamistilanteisiin sovi riitatilanteiden selvittelyyn kehitetyt sovittelumekanismit.

    • -o- kommentoi 1 vuosi sitten:

      Hyvin kiteytetty Lotta.

  8. Katja kommentoi 1 vuosi sitten:

    Itsekin koulukiusattuna ymmärrän täysin vanhempien huolen koulun kykenemättömyydestä puuttua asioihin.
    Kiusaajien vanhemmat eivät halua uskoa lapsistaan pahaa, tai näkevät asian ihan normaalina nuorten juttuna, jos ovat itsekin olleet kiusaajia.
    Mitä sitten voi tehdä?
    Palkata lapselleen henkivartijan koulupäivän ja matkojen ajaksi?

    • Tanja Tikkanen kommentoi 1 vuosi sitten:

      tuo ”vartija” on tällä hetkellä koulun henkilökunta joka kulkee poikani kanssa joka hetki , eikö tämä kerro jo todellisesta huolesta jota vain koulu ei tahdo myöntää.Ja koulumatkat kulkee taksilla ovelta ovelle koulunpäässä aina aikuinen hakee taksista :(

  9. Äiti kommentoi 1 vuosi sitten:

    Hei
    Kiitos tästä artikkelista. Olen itse törmännyt tilanteeseen,jossa lapseni muuttui vuodessa johtajasta kiusatuksi. Perheessä oli ero käynnissä ja se vaikutti lapsen kykyyn pärjätä.
    Koulu ja varsinkaan (nuori) opettaja eivät nähneet tappeluiden taakse ja itsekin olin liian passiivinen siihen asti kun poikaani heiteltiin kivililä ja hän uskalsi sen minulle kertoa.
    Luokan vaihto oli hyvä juttu, mutta aikaa meni ennen kuin tilanne tasoittui. Eniten otti pattiin koulun kyvyttömyys ja nuoremman lapsen vanhempainilta, jossa kerrottiin, että ”meidän kivakoulussa ei ole ollut vakavaa kiusaamista”.

    • Tanja Tikkanen kommentoi 1 vuosi sitten:

      Tuohon olen törmännyt jo kahdessa koulussa, miten kehutaan meidän KIVA koulussa ei kiusata, just joo mitenhän on.

      • Jari tolppa-apina kommentoi 1 vuosi sitten:

        Kun minun esikoiseni meni kouluun ja kävi ilmi että oli kiusaamis yrityksiä. Ilmoitin pojalle ja opettajalle että poika saa isän luvalla lataa kiusaajaa tauluun niin monta kertaa että kiusaaminen loppuu ja tarkennuksena hän ei saa aloittaa ensimmäisenä. Ja kas hän joutui vain kerran tekemään tämän ohjeeni mukaan. Kiusaamista ei ilmenny sen koomin.

  10. Tarya kommentoi 1 vuosi sitten:

    Tytärätni kiusattiin kanssa niin paljon, että joutui siirtymään toisiin opinahjoihin. Pitäisiköhän minun nyt vaatia Opetushallinnolta korvausta, kun hän ei saa töitä opinahjon nimen vuoksi??? Mitäköhän osaa opinahjon rehtori näytteli asiassa kun psykologin lausunnossa oli väärin merkitty, että minä haluaisin siirtoa kanssa? Koko ajanhan minä vastustin siirtoa!
    Ole huoleti minä uskon sinua. Katsohan ympärillesi on sinussa mitään kadehdittavaa, minulla oli oma yritys ja se riittää!

    • Tanja Tikkanen kommentoi 1 vuosi sitten:

      Taitaa olla sama syy meillä, siihen riittää esim. yksi etelän matka ja pari risteilyä ja laskettelu reissu…..ihan vaan esimerkkejä mistä voidaan olla kateellisia.

  11. Malliesimerkki kommentoi 1 vuosi sitten:

    Kuulostaa aika paljon omalta tarinaltani, ainoa vain että minun piti auttaa itse itseäni. Ei kukaan puolustanut minua, paitsi vasta kun kaikki tuska oli ohitse.

    Se on karua, miten lapset/nuoret eivät tajua, että vaikka kiusaaminen olisikin hauskaa/leikkiä, se voi silti olla todella raakaa ja jättää syviäkin arpia ja rikkoa itsetunnon täysin. Itsellänihän sitä ei juuri ole enää, mutta nyt kun koulun lopetin ja töitä olen alkanut saamaan ja olen keskittynyt oman itseni kuntoon saamiseen, kaikki on paremmin.

    Se oli huvittavaa käydä vanhalla ala-ja yläasteella, kun siellä on kiusaamiseen otettu täydellinen nollatoleranssi, ja siihen puututaan ja vakavasti. Kuulemma sen jälkeen kun minä lähdin kouluista pois, kiusaaminen on loppunut lähes täysin. Se on ”mahtava tunne” miten mua käytetään malliesimerkkinä siitä, minkä takia kiusaamiseen piti suhtautua ja mitä olisi pitänyt tehdä silloin.

  12. Anna kommentoi 1 vuosi sitten:

    Suomen perusopetus on julkista, kyllä kaikilla äideillä, kummeilla ja vaikka satunnaisella ohikulkijalla on oikeus tulla kesken koulupäivän luokkaan. Hyvien tapojen mukaista se ei tietenkään ole että kaikki lähtisivät koululuokkiin tunkemaan kun mieli tekee, mutta tässä tapauksessa äidillä oli täysi oikeus tulla seuraamaan opetusta. Sen häiritseminen ei tietenkään ole luvallista. Periaatteessa vaikka päivittäin luokan takana istumista ei voida äidiltä kieltää!

  13. Usko kommentoi 1 vuosi sitten:

    Jutusta ei valitettavasti ilmene onko se faktaa, fiktiota vai kirjoitettu kakka housussa. ”kakka” Auroran ja ”pökäle” Kaarenojan jutuissa kaikki voi olla keksittyä, vaikka aihe olisi kuinka arka tahansa. Media koulukiusaa päivittäin lukuisia tunnettuja henkilöitä ja aiheuttaa monille mielipahaa eikä sekään kiinnosta ketään.

    • Mamma Vihainen kommentoi 1 vuosi sitten:

      Usko pieni, koitahan ymmärtää että kyllä se kiusaaminen on vähän prkleen todellista, eikä mitään mediahapatusta.

    • Tanja Tikkanen kommentoi 1 vuosi sitten:

      Vastaan nyt itse, että joka sana on totta.Toimittaja oli luonamme kuuntelemassa asiaamme ja otti tilanteen tosissaan.

  14. Minttu kommentoi 1 vuosi sitten:

    Niinpä niin, koulut ei ota vastuuta lapsien tekosista, saati sitten vanhemmat. Minunkin tyttöä on kiusattu, eikä siihen puututtu oikein millään tavalla. Kiusaaminen oli miltein päivittäistä pelkoa ennen kuin tyttö vaihtoi luokkaa. Kiusaajana oli toiset tytöt ja 5vuotta vanhemmat pojat! Yritin lähestyä näiden lapsien vanhempia mutta vastauksena sai kuulla; ”eihän se meidän lapsi sellaista, vika on varmasti teidän lapsessa..” Tai minun yhteydenottoihin ei edes vastattu, kolmen lapsen vanhemmat ei vastanneet millään tavalla! Järkyttävää, että aikuinen voi olla nuin naiivi ja typerä. Kyllä minä selvittäisin asian perinpohjin jos joku vanhempi ottaisi yhteyttä kertoakseen, että minun lapsi kiusaa toista. Miten nämä vanhemmat on sitten itse kasvatettu kun ei osata ottaa minkänlaista vastuuta lapsista? Vai onko se sitä, että pelätään kasvojen menettämistä ja epäonnistumista vanhempana? Pieleen menee siltikin tuolla taktiikalla.
    Ajatteleeko opettajat samoin? Ei uskalleta liata omia käsiä jottei vaan tule itselle hankaluuksia? Olen ehdottomasti sitä mieltä, että koulujen pitää ottaa vastuuta näissä kiusaamis jutuissa! Hyssyttely EI AUTA! Kiusaaminen pitää saada loppumaan heti kun se havaitaan, ei vuosien päästä kun elämä on jo pilalla! Pitäisi olla laki, joka velvoittaa lopettamaan kiusaamiset, vaikka sakkojen uhalla. Alkaisi tiukkaa puhetta löytymään kun olisi oma työpaikka kortilla koulun sakkojen takia (loppujen lopuksi tähän ei edes mentäis vaan koulu hoitaisi kiusaamisen).
    Valitettavasti tuntuu siltä, että nämä kiusaamiset vaan lisääntyy koko ajan. Eikä syyn tarvitse olla kummoinen, vääränlainen pipo riittää. Olisiko aika opettaa lapsille erilaisuuden ja suvaitsevaisuuden kultaisia asioita??
    Toivon Tanjalle ja hänen pojalleen parasta, toivottavasti kiusaaminen loppuu ja poika voi keskittyä elämän ihaniin ja kauniisiin asioihin ilman pelkoa!! <3

    • Tanja Tikkanen kommentoi 1 vuosi sitten:

      Kiitos kauniista kirjoituksestasi, Voimia kyllä tarvitaan :)

  15. Mari kommentoi 1 vuosi sitten:

    Samaisen apulaisrehtorin kanssa otin ihan itsekkin yhteen kun nuo omat tyttäret olivat tuolla samaisessa opinahjossa. Siis sama meno jatkuu ja tuo täti ei sitten muutu..kele et ottaa aivoon. Ja niin mäkin kysisen kouluun marssin ja hain kiusaajat luokasta ja luin lakia näpsäköille neitokaisille mutta mikään ei muuttunut kun hetkeksi, koska koulu kieltää kaiken kiusaamisen ja siitä on nyt sentäs noin 6 vuotta aikaa.
    Voimia ja jaksamista taisteluun toivon äidille. Pojalle iso hali rutistus ja roppakaupalla voimia kestää nämä ikävät tapahtumat, jotka varmasti ovat jättäneet jälkensä pieneen mieleen <3

    • Tanja Tikkanen kommentoi 1 vuosi sitten:

      Olisi kiva kuulla tapauksestasi lisää, koska haluan / tarvitsen tietoa tuossa koulussa tapahtuneista tilanteista ja puuttumattomuudesta niihin, tai puuttumiseen jos niitä on olemassakaan.

  16. Monica Almenoksa kommentoi 1 vuosi sitten:

    Samanlaista munattomuutta on ollut liikkeellä aikoinaan myös Naantalissa, niin Kuparivuoren ala-asteella kuin Maijamäen yläasteellakin. Ala-asteen kiusaamisenehkäisytyö ja oppilaahuolto käsitti 6vuoden aikana yhden ryhmäistunnon, jossa puolenkymmentä oppilasta vietiin pieneen huoneesen, istutettiin pöydän ääreen ja koulupsylologi kysyi heiltä, kiusataanko teitä. Meitä istui pöydän ääressä kaksi kiusattua ja ne pahimmat kiusaajat. Ei sitten uskallettu sanoa mitään. Opettajat myös kävelivät välitunneilla suoraan ohi asiaan puuttumatta, kun minua hakattiin tai haukuttiin. Luokanopettajamme Seija Vuorinen oli ehkä kiusaajista pahin, hänellä oli omat inhokit (minä) ja lemmikit (joista toinen oli luokan pahimpia kiusaajia), voi ihan miettiä saiko henkinen ja fyysinen väkivalta siis opettajan siunauksella jatkua.
    Yläasteella ehkä oksettavinta oli, kun Teemu Haakana, Matias Scheinin ja Juhani Kymäläinen porukassa saivat yhytettyä minut, kun olin yksin matkalla kouluun ruokatunnin jälkeen. Pojat piirittivät minua pyörillään, polkivat ympärilläni karusellina ja potkivat maihareillaan. Kävelin suoraan rehtori Pertti Virtasen toimistoon ja kerroin mitä oli tapahtunut. Seuraavana päivänä jouduin itse puhutteluun, koska kiusaajat olivat kertoneet hyökänneensä kimppuuni koska ärsytän heitä. Totesin itku kurkussa, että ainoa tapa jolla minä heitä, välttelemiäni ihmisiä, ärsytän, on se että elän ja hengitän. Nousin ja häivyin, ja asiaan ei ikinä palattu. Eli väkivallalle löytyi Virtasta tyydyttävä selitys, näin ollen se oli ilmeisesti hänen mielestään oikeutettua ja minussa oli syy. Ei kiusaajissa. Muutama vuosi sitten Naantalin kaupungin tiedotelehdessä oli pönötyskuva rehtorista, koulupsykologista ja parista muusta, jotka julistivat tekevänsä aktiivisesti työtä kiusaamisen lopettamiseksi ja estämiseksi. Taas oli pitkä sylki lähellä lentää…

    Syy siihen, että käytän pahantekijöistä heidän omia nimiään,on se etten enää pelkää heitä. Kunnioittanut en ole heistä yhtäkään, ikinä. Ja kyllä, pahantekijöitä ovat myös ne aikuiset, opettajat, rehtorit ja koulupsykologi, jotka eivät tehneet mitään vaikka näkivät että henkinen ja fyysinen väkivalta olivat todellisuutta.

    • Tanja Tikkanen kommentoi 1 vuosi sitten:

      JÄRKYTTÄVÄÄ, juuri tuota pelkään että asiat menee liian pitkälle, tosin ovat jo poikani kohdalla aika pitkällä. Voin vain kuvitella millaista tuskaa olet joutunut kokemaan, paljon voimia elämäsi varrelle :)

  17. Närkästynyt lastenhoitaja kommentoi 1 vuosi sitten:

    Toihan on ihan järjetöntä!! Jokainen isku niin fyysisesti kuin psyykkisesti jää kummittelemaan lapsen mieleen koko loppu elämäksi! Ei ihme että yhteiskunnassa tapahtuu kouluammuskeluja.. Nuoret eivät ole pystyneet purkamaan monien vuosien patoutumia.
    Varhainen puuttuminen on erittäin tärkeää!
    ”Kiusaajille” tulisi tapahtua siirto, eikä kiusatuille!

    • Mamma Vihainen kommentoi 1 vuosi sitten:

      Se on nämä kiusaajien ja muiden rikollisten oikeudet, joita pitää kunnioittaa. Viis muiden mielenterveydestä. Omalla luokallani oli aikanaan vaikka miten pahasti oireilevia lapsia mutta kukaan aikuinen ei koskaan tehnyt yhtään mitään muuta kuin koetti kaveerata kiusaajien kanssa ja naureskeli itsekin kiusatuille, kun lapsia ilmeisesti olivat ruvenneet rankan ammattinsa lomassa vihaamaan.

  18. Anna kommentoi 1 vuosi sitten:

    Kuulostaa kamalalta. Mitä itse muistan ala-aste vuosista mistä ei oo kun joku vähän alle 10vuotta, olisi pitäny saada oppilaille puhumaan joku heidän silmissään vertaisensa, joku cool tyyppi. Nyt jos sais jonkun coolin tyypin puhumaan lasten eteen kiusaamisesta, ei sillä tasolla että ”joo se ei oo cooli” vaan oikeasti perehtymään asiaan syvällisemmin, vois se saada kiusaajatkin miettimään enemmän.

  19. Matias kommentoi 1 vuosi sitten:

    Mielestäni on naurettavaa, että sanovat, että äiti keksii näitä juttuja. Eli kun ei voi todistaa niin asia ei pidä paikkaansa? Nimenomaan aikuisten valtapeliä. Onko rehtori ollut itse näkemässä, että koulumatkalla ei lohkareita heitellä? Tuskin. Eli et voi todistaa, silti voi syyttää toista asioiden keksimisistä. Koulu voittaa tapauksen, mitäs sitten? Lapselle jää huono maine ja mahdollinen kiusaus jatkuu, ehkä jopa kovenee kun äitikin on hullu. Miksi ensimmäinen reaktio on kun vanhempi ottaa asian esille, että ”Ei olla huomattu.” Mitä väliä sillä on? Jokainen vastaava tapaus pitäisi selvittää perinpohjaisesti, VARMISTAA asia. Mitä jos? Oli se lopulta sitten totta tai ei. Asioita tapahtuu piilossa, ei se, että asioita ei ole huomattu tarkoita sitä, että opettajat olisivat epäammattimaisia tai hoitaneet tehtävänsä huonosti. Se, että opettajat kieltävät asian sen takia, etteivät vaikuttaisi epäammattimaisilta tekee heistä epäammattimaisia. Varmistakaa asiat, koska jos sattuukin olemaan niin, että asia pitää paikkansa ja se lakaistaan noin vain maton alle, tekee entistä isompaa vahinkoa. Nyt on kyse lasten elämistä ja tulevaisuuksista. ”Mitä jos?”, ei ”Tuskin.”

    • Tanja Tikkanen kommentoi 1 vuosi sitten:

      Joka tilanteen ovat kiusaajat itse opettajalle myöntäneet ja kertoneet kuka teki mitä, eli on varmistettu jokainen tapahtuma, mutta kuka sitä nyt ”muistaa” muut kuin minä ja poikani Tomi.

  20. Tupla ZZ kommentoi 1 vuosi sitten:

    Vaihtoehtoja elämässä on aina…

    1) Pojalle itsepuolustus kurssia vaan, siellä kunnioitetaan jokaista lasta – sosiaalista elämää tai ei. Plus oppii vetämään pataan ilman että äipän pitää tulla auttamaan ”nössöä ja hätää kärsivää” lastaan.
    2) Muuttakaa ulkomaille – uusi elämä, ei samaa sontaa. Jos ja kuten varmaan monet ovat huomanneet, että ei se paskanjauhanta täällä suomessa siitä miksikään muutu lähiaikoina.
    3) Tee rehtoria vastaan henkilökohtainen ”isku”. Esim varasta/tuhoa omaisuutta ilman että jätät todistusaineistoa, että se olit juuri sinä (asianajajan kanssa helppo todistaa syyttömyytesi, jos olet huolellinen toteutuksessa).

    • Tanja Tikkanen kommentoi 1 vuosi sitten:

      KIitokset noista :)

  21. Anna-Bella Vuolanen kommentoi 1 vuosi sitten:

    Se on sitä nykypäivää.Ei opettajia kiinnosta pätkääkään mitä koulussa tapahtuu.Kiusaajat jatkavat tuota aikuisena myös työpaikoilla kun kerran se on sallittua.

  22. Anneli Ikonen kommentoi 1 vuosi sitten:

    Hei.. Minä tein aikonani rikosilmoituksen pahoinpitelystä. Kävin ensin terveyskeskuksessa, jossa ilmoitin meneväni sieltä suoraan poliisilaitokselle joten vammat on tutkittava sen mukaisesti Poliisissa sanottiin ensin, että heillä on muutakin tekemistä kuin tutkia tällaisia asioita. Sanoin, että jos teen rikosilmoituksen niin onhan teidän pakko tutkia. Vastaus ensin oli, että oma poikani voi kanssa saada sakot pahoinpitelystä. Ilmoitin ne maksavani jos niin käy. Sen jälkeen ilmoitin rehtorille, että rikosilmoitus on tehty. Pahoinpitelijät olivat kuulusteluissa ja kiusaaminenkin päättyi sitten siihen. Tsemppiä ja jatkamista.

    • Mamma Vihainen kommentoi 1 vuosi sitten:

      Aina kun jää jälkiä, tuhottua omaisuutta tai vammoja lapseen, pitää ottaa viipymättä päivätyt valokuvat kaikesta ja painua heti terveyskeskuspäivystykseen. Tämän jälkeen rikosilmoitus. Määrästä ei väliä joka kerta täytyy toimia. Lastensuojeluilmoitus vetämään niistä kiusaajista myös, vaikka se nyt ei tunnu kovin toimivalta, mutta kaikki virallinen matsku on lopultakin sentään sen viattoman puolella.

    • Tanja Tikkanen kommentoi 1 vuosi sitten:

      Olemme käyneet erään pahoinpitelyn jälkeen lääkärissä ja poliisia ei kiinnosta.Mutta turvallisuus vaastaava otti asian hoitaakseen.

  23. Kaisu Hyttinen kommentoi 1 vuosi sitten:

    Uskomatonta, mutta niin tätä päivää!!!!!! Oma tyttäreni joutui koulukiusatuksi yläasteella, ysiluokalla. Ei fyysistä, mutta rankkaa henkistä. Joka varmasti jätti jälkensä tyttöön loppu elämäksi…. En voinkäsittää, miten tänä päivänä vanhempia ei kiinnosta. Niin kauan kun omalla kohdalla kaikki on hyvin, ei ”jakseta” olla kiinnostuneita muiden pahasta olosta. Helpompi on sulkea silmät… Meidän tapauksessa koulun reagointi kiusaamiseen oli se, että kiusattu tyttäremme vapautettiin tunneilta joilla hän olisi ollut yhdessä kiusattujen kanssa, tyttäremme istui lukemattomia tunteja koulukuraattorin juttusilla (mm. saamassa esitteitä nuorten kriisipuhelimesta, oppaan jonka aiheena oli ”kuinka käyttäydyn etten joudu uudelleen kiusatuksi” jne…..) ja kerrottiin että kiusaamisesta johtuvia poissaoloja katsottaisiin läpi sormien. Tällä välin kiusaajat saivat nauttia ysiluokan viimeisistä kouluviikoista kesälomaa odotellen. Aivan naurettavaa!!!!! Kesä meni ja opiskelupaikka vaihtui toisen asteen opintoihin. Yksi näistä kiusaajista osui samaan kouluun tyttäremme kanssa, rinnakkaisluokalle…. Ilkkuminen jatkui tämän yhden tytön osalta ja kuvioihin tuli myös ohimennen tuuppiminen. Poissaoloja alkoi taas tulla tyttäremme kohdalle. Onneksi tyttäremme meni rohkeasti puhumaan opettajalle, terveydenhoitajalle ja kuraatorille, jonka jälkeen kiusaajalle annettiin vaihtoehdoiksi kiusaamisen lopettaminen tai koulusta väliaikaisesti erottaminen. Näinhän sen olisi jo yläasteella pitänyt mennä!!!!! Mielessä kävi jo poliisille ilmoittaminen ja lähestymiskiellon hakeminen ja juuri tuo lastensuojeluilmoitus, alaikäisistä kun on kyse. Eikä kiusattu ole se ainoa joka kärsii vaan kyllä siinä koko perhe saa kamppailla ahdistuksessa kun ei mistään apua saa…. Vanhemmat, avatkaa silmänne ongelmille ja koulumaailma, tehkää jotain! Ratkaisu näihin tilanteisiin ei voi olla se, että siirretään KIUSATTU luokalta toiselle tai jopa koulusta toiseen. Ja ennenkaikkea voimia tälle perheelle :)

  24. Ida kommentoi 1 vuosi sitten:

    Siis ei jumalauta… KiVa koulu- projekti on taas yksi paperilla hienolta näyttävä, ja hienolta kuulostava edistysaskel mitä pitää vaan soveltaa ja soveltaa ennenkuin toimii oikeesti, ei vaan saa jäädä kiertämään kehää. Ja sit toi, että kiusattu AINA joutuu vaihtamaan koulua tms. se on ongelman lakasemista maton alle, ei sen ratkaisemista.

    • Tarja kommentoi 1 vuosi sitten:

      kiVa koulu projekti tuntuu ihan vitsiltä, valitettavasti.

  25. Johanna kommentoi 1 vuosi sitten:

    Muistelen lämmöllä omaa kolmannen luokan opettajaa, jonka mielestä jatkuva kiusaaminen oli oma syyni. Kun opettaja vaihtui, kävi ilmi, että kiusaajien vanhemmat eivät olleet koskaan kuulleetkaan tapahtuneesta.

    • Tanja Tikkanen kommentoi 1 vuosi sitten:

      Meillä sama tilanne että, vanhemmat olivat täysin tietämättömiä, vaikka opettajan velvollisuus on ilmoittaa.

  26. Mimma kommentoi 1 vuosi sitten:

    Opettajia ei kyllä tunnu pahemmin kiinnostavan,omalla kohdalla(11vuotta kiusaamista ja nyt syksyllä viimeisin amiksessa ja olen 22v?)käyny aina niin et opettajat saa sen näyttää siltä, että se on ihan mun oma vika että mua kiusataan.Kiusaajia puhutellaan,puhutaan koko luokan kanssa kiusaamisesta ja ketä se siinä vaiheessa auttaa,kun varsinki teini-ikäset haistattaa paskat tämmösille jutuille”ei meidän luokalla tällästä tapahdu”tämän perusteella asia jätetään hoitamatta-”sä olet vain käsittänyt väärin”.En tiedä,en todellakaan millä kiusaaminen saadaan loppumaan,pääni olen miettinyt puhki ja tukenut siaruksiani joiden kohdalla tapahtuu tätä samaa.Itse olen vain vahvistunut,vaikka pysyvät arvet muistuttaa aina kaikesta,kaikki ei vaan pysty olemaan niin vahvoja ja saattaa jäädä kaikki vaikuttamaan pitkäksi aikaa,hemmetti sentään!:(

  27. Satu kommentoi 1 vuosi sitten:

    Mua kiusattiin ala-asteella. Vaihdoin automaattisesti koulua huomattavasti suuremmaksi, kun menin yläasteelle ja päätin kesän aikana, että kiusaaminen loppuu siihen. Otin selville ihmisiä, joiden ”status” koulussa oli riittävän ”hyvä” (oikeammin voisi sanoa ”paha”) ja järjestelmällisesti tutustuin näihin ihmisiin. Esim. seiskalle samaan aikaan itseni kanssa tuli poika, jonka ysiluokkalaisetkin ottivat avosylin vastaan, koska hän vain oli niin ”cool”. Ja mä kirjoitin jopa opon kirjaani, että ”Tämän vuoden tavoitteeni on tutustua tähän poikaan.” Tarkoitus oli varmaan kirjoittaa jotain opintoihin liittyvää, mutta itselleni oli tärkeämpää tuo jutussa mainittu ”statuksen” nostaminen. Ja se auttoi. Ensimmäisen kerran, kun juttelin tälle pojalle, tuntui, että sydän hyppää ulos rinnasta, kun pelotti niin paljon, mutta pikkuhiljaa, yhteisten tuttujen avustuksella meistä tuli ystäviä ja kukaan ei enää yläasteella kiusannut mua. Eikä ole kyllä kiusannut senkään jälkeen. En sano, etteiklö koulujen pitäisi kantaa vastuuta ja vanhempien puuttua, mutta itse en ainakaan voinut kotona kertoa kiusaamisesta, koska se vain pahensi asiaa. Mm. kerran, kun luokkani poika, ehkä vitosluokalla, rikkoi silmälasini tarkoituksella, kerroin siitä kotona ja äitini tietenkin otti yhteyttä pojan vanhempiin. Asiahan vain paheni, kuten myös kiusaamiseni. Joten, kun toisen kerran toinen poika potkaisi sormeni murtuneiksi, väitin kaatuneeni pyörällä. Pääsin paljon helpommalla. Mutta niinkin kamalaa kuin se on, helpointa on ehkäistä kiusaamista juuri sillä ”statuksen” nostolla. Itse olin täydellinen kiusaamisen kohde ulkoisesti, luokan ainoa rillipää, pisin tytöistä ja toki paljon kehittyneempi kuin muut luokkani tytöt. Ja muutenkin vähän hömelö. Oma (julmahko) mielipiteeni on, että lasta voi helpoiten auttaa tekemällä hänestä mahdollisimman normaali. Toki siitä ei ole apua kaikkien kohdalla. Jaksamista vaan jokaiselle kiusatulle.

  28. Heli Suhonen kommentoi 1 vuosi sitten:

    Äitien pitäisi liittoutua yhteen ja painostaa koulua muuttamaan toimintaansa. Hatunnosto tälle äidille, joka ei vaikene asiasta. Uskon, että poikasi on ikuisesti kiitollinen välittämisestäsi ja rakkaudestasi. Kiusaajien vanhemmat eivät välitä lapsistaan, ovat liian kiireisiä. Kiusaajat ovat mustasukkaisia, he haluaisivat että heitäkin rakastettaisiin yhtä paljon. Voi kun kaikki vanhemmat puuttuisivat kiusaamiseen, silloin maailma olisi parempi paikka. Minun poika oli nimitellyt kaveriaan, niin kävimme yhdessä pyytämässä kaverin ovella anteeksi. Ei nimitellyt sen jälkeen. Lapsi tarvitsee aikuista näyttämään konkreettisesti oikean ja väärän. Aikuisten omaa laiskuutta on se, että lapset laitetaan selvittämään itse riitansa. Olen täysin tukenasi ja laittanut oman mielipiteeni koulun rehtorille.

    • Tanja Tikkanen kommentoi 1 vuosi sitten:

      Ihanaa kuulla että olet ymmärtänyt tuskani, ja autat minua siinä, tuki on sitä mitä tarvitaan.Kiitos paljon <3

  29. Päivi kommentoi 1 vuosi sitten:

    Tässä jutussa ja sen kommenteissa on todella monta väitettä tai muuta kohtaa, joita voidaan pitää kunnianloukkauksina. Ottamatta kantaa siihen, ovatko väitteet totta vai eivät, niin kunnianloukkauskin on kiusaamista. Kannattaa siis varmaan miettiä, mitä kirjoittaa julkisesti.

    • Mamma Vihainen kommentoi 1 vuosi sitten:

      Kiusaaminen on todellista. Entä ne tuhannet lapset, joiden kunniaa loukataan päivittäin toisten lasten toimesta, eikö heidän puolestaan saisi kukaan toimia? Tätä se kiusaajien hyssyttely on, tekemisistään ei joudu vastuuseen.

    • Hellevi kommentoi 1 vuosi sitten:

      Lue Päivi Lotta Hällströmin juttu uudestaan, niin ehkä ehkä ymmärrät termin kiusaaminen (jatkuvaa…) ei mitään kerran mainittua.

      • Tanja Tikkanen kommentoi 1 vuosi sitten:

        Kiitos!!!!! Hellevi.

    • Tanja Tikkanen kommentoi 1 vuosi sitten:

      Jokainen tilanne joka lehdessä on , on todellista ja käyty läpi aina sivistystoimessa asti, selvityspyyntö on tehty siitä miksi asioihin ei ole puututtu lain vaatimilla tavoilla,kuten sanoin seison kaiken sanomani takana ja kaikesta on dokumentit.monta nimeä näet tekstissä??? mikä loukkaa kunniaa????? se että opettaja muut ei puutu asioihin???? lue lakikirjaa uudestaan, minä olen lukenut jo monesti.Anteeksi vaan,mutta oppilaat ovat esim. itse myöntäneet tapahtumat ja vanhemmat kertoneet että heille ei ole asioista ilmoitettu vaikka niin pitäisi tehdä.

    • janni kommentoi 1 vuosi sitten:

      Mun tietääkseni kunnianloukkaus ei ole luokiteltu mihinkään kiusaalisena vaan lakipykälän rikkomisena.. ja uskoisin että lapsella on tässä tilanteessapahempi olla, kuin rehtorit sun muut kunnioineen… varsinkaa jos ei asialle mitää tehdä

  30. SK kommentoi 1 vuosi sitten:

    Minusta on mielenkiintoista (lue: pelottavaa), miten vähän opettajat osallistuvat koulukiusaamiskeskusteluihin. Ei enää tänä päivänä voi pitää päätään puskassa ja olettaa, että keskustelu siirtyisi pois ongelmista.

  31. Sanna kommentoi 1 vuosi sitten:

    Entä miksi isät eivät puolusta yhtä hanakasti jälkikasvuaan? Miehillä on enemmän uskottavuutta, eikä heitä leimattaisi yhtä helposti ”hulluiksi”.

  32. Johanna kommentoi 1 vuosi sitten:

    Ei ole kiusatun tehtävä vaihtaa jatkuvasti koulua eikä paikkakuntaa. Eikä myöskään rehtorin pidä ottaa virkaa vastaan jos ei sitä osaa hoitaa. Mitä ei äiti tekisi lapsensa eteen ja jos lapsi kokee itsensä kiusatuksi ja oireilee sen vuoksi, oli se kiusaaminen millaista tahansa niin siihen on puututtava,heti!! Hienoa, että joku uskaltaa ottaa asian julkisesti esille ja sanoa asiat suoraan.

  33. Tiia kommentoi 1 vuosi sitten:

    ¨Verso-kouluissa oppilaat ratkovat erimielisyyksiä itse. Jos jotain on kiusattu, järjestetään vertaissovittelu, jossa ovat paikalla riidan osapuolet ja pari vuotta vanhempi sovittelijaoppilas.¨

    Voin kokemuksesta sanoa, ettei yllämainittu toiminta tehoa. Olin yläasteikäisenä tukioppilaana seiskaluokkalaisille. Tällä kyseisellä seiskaluokalla oli kaksi tyttöä, joita luokan pojat kiusasivat todella paljon. Tukioppilastunneilla keskustelimme avoimesti tästä kiusaamisesta, koska muita luokan tyttöjä harmitti tämä tilanne. Pojat olivat tottakai mukana näissä keskusteluissa, mutta mitään rakentavaa ei saatu aikaiseksi. Minun tietääkseni näitä kahta tyttöä kiusattiin ysiluokan loppuun asti.
    Omien kokemusteni perusteella keskustelu kiusaamistilanteista kiusaajan ja kiusattavan kesken vain pahentaa tilannetta. Minusta paras ratkaisu tuossa yllämainitun pojan kiusaamistilanteessa olisi se, että hän saisi kaksi vuotta vanhemman tukioppilaan, jonka kanssa sovittaisiin, että he kulkevat yhdessä koulumatkat ja jonka kanssa poika voisi viettää myös pari tuntia viikossa yhteistä vapaa-aikaa. Tämä vaatii todella paljon tukioppilaalta ja on tärkeää, että hommaan valitaan oikeanlainen henkilö, jolla tarvittaessa on pokkaa raportoida, jos hän näkee, että poikaa kiusataan koulussa.
    Jutussa mainittu äidin puuttuminen asioihin luultavasti pahensi kiusaamistilannetta.

    • Tanja Tikkanen kommentoi 1 vuosi sitten:

      Tässä tapauksessa kylläkin tilanne ”helpottui” Tomin koulun käynti on nyt ”turvattu” ainakin toistaiseksi ja oppilasita kaksi on käynyt pyytämässä anteeksi.tuo mielipide on monella ja se ei ole väärä. Mietinkin pitkään mitä teen, mutta näitä asioita on ”piiloteltu” jo ihan tarpeeksi.mitenhän tuon tukioppilaan saa? minulle ei kukaan ole tarjonnut tuota vaihtoehtoa, kuulostaa hyvältä.

  34. minä kommentoi 1 vuosi sitten:

    miten lapset osaa olla niin ilkeitä ja aikuiset tyhmiä :–(

    • Tanja Tikkanen kommentoi 1 vuosi sitten:

      Niinpä, tätä mietin ja missä on inhimillisyys????

  35. Tanja Tikkanen kommentoi 1 vuosi sitten:

    Kaunis kiitos kaikille jotka tuotte esille omia ajatuksia ja ymmärrätte tilanteeni ja myös suuri kiitos kaikille jotka ovat tarjonneet tukea ilman että olette leimanneet minua tai poikaani ”hulluksi” toki monenlaisia mielipiteitä mahtuu aina ja niitä pitää ollakkin. Ennekaikkea suuri kiitos poikani TOMIN puolesta.
    P.S on kurja lukea tietysti kuinka tuntemattomat ihmiset ohjaavat minua hoitoon, täytyy vain jättää ne omaan arvoon. Onneksi minulla kuitenkin on ihan TERVEEN paperit.Toimin kuitenkin työssäni mielenterveyshoitajana.

  36. SHS kommentoi 1 vuosi sitten:

    Opetushallituksen yleissivistävän koulutuksen -yksikön johtaja Jorma Kauppinen: Tee jotain!!!

  37. idealisti kommentoi 1 vuosi sitten:

    Koulujen tulot tulevat kaiketi oppilasmääristä, kiintiöistä? Ketjua lukiessani huomasin, että useampi kirjoittaja nimesi tuosta koulusta saman arvion, hommat ei hoidu. Jos olisi verkkosivu, jonne voisi oppilaiden vanhemmat lisätä koulun, missä kiusaamista ei saada kuriin. Tällöin voisi ajatella, että vanhemmat ohjaisivat lapsiaan jo suoraan toisiin opinahjoihin. Silloin apulais- ja rehtorin omat cv:t kärsisivät myös. Toki siellä olisi varmasti väärinkäytöksiä, jota pitäisi pohtia, miten ne ehkäistä. Mutta ajatuksena, kuinka haluttu koulu on ja minkälaisen koulun johtaja ollaan toimittu sillä olisi merkitystä rehtorilleen itselleen ja ainahan kun oma lehmä on ojassa… jotain tehdään. Oppilasmääräthän sitten ratkaisisivat myös sen minkälaista budjettia rehtori pääsee pyörittelemään, tunnesti rahakin motivoi..

  38. Tanja Tikkanen kommentoi 1 vuosi sitten:

    Oma tavoitteeni on että saadaan varsinkin tällaisen koulun tilanne kaikkien tietoisuuteen ja että aikuiset ”pakotettaisiin” vastaamaan toiminnasta,nyt olen saanut yhteyden ottoja jotka kertovat hurjaa tarinaa tusota koulusta, asioita menossa aina hallinto oikeuteen asti.Ja ennen kaikkea lapsilla täytyy olla oikeus TURAVLLISEEN koulunkäyntiin.

  39. atte ahonen kommentoi 1 vuosi sitten:

    Asia on hyvin yksinkertainen. lukekaa tämä suomen perustuslaissa oleva asetus oppilaan turvasta. perustuslaissa on turvattu jokaiselle oikeus henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Perusopetuslaissa, lukiolaissa ja laissa ammatillisesta koulutuksesta on vahvistettu näiden oikeuksien toteutumista mainitsemalla, että oppilasta on suojattava väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä. Koulukiusaaminen voi olla yleisnimenä pahoinpitelylle, kiristykselle, laittomalle uhkaukselle, kunnianloukkaukselle, vapaudenriistolle ja pakottamiselle, jotka kaikki ovat rikoslaissa mainittuja rikoksia. Tätä kuuluu jokaisen opettajan ja rehtorin noudattaa/valvoa.
    Lähde: Perustuslaki

  40. joku kommentoi 1 vuosi sitten:

    Mitä sitten pitäisi tehdä, kun kahden oppilaan tarinat täysin vastakkaiset? Kumpikaan ei taivu omasta näkemyksestään ja väitetyllä kiusaamisella/kiusaamisilla ei ole todistajia. Molemmat oppilaat tuntien, kumman tahansa tarina voisi olla totta (molemmilla syy valehdella). Ulkopuolisena tätä tilannetta seuraan, ei varmaan ole asian selvittelijöillä helppoa.

    • Jenni J. kommentoi 1 vuosi sitten:

      joku: jos koko koulun oppilaita lähdetään haastattelemaan puolueettomissa olosuhteissa, asioiden oikea laita tulee aivan varmasti esille. Omista kouluajoista on jo parisenkymmentä vuotta aikaa, mutta oitain kiusattuja ja kiusaajia tunnistaisin todennäköisesti edelleen. Vielä tänäkin päivänä. Suurimmalla osalla ko. artikkelin kiusaamisista on JOKU todistaja.

      Tsemppiä Tanja-äidille, taistelu tuulimyllyjä vastaan ei ole helppoa!

      • Tanja Tikkanen kommentoi 1 vuosi sitten:

        tällä hetkellä tuntuu kuin hakkaisi päätä tiiliseinään, mutta kyllä se heikko kohta seinästä vielä löytyy, Kiitos kannustuksestasi :)

    • Outsa kommentoi 9 kuukautta sitten:

      Ehkä jos tarinat ovat erilaiset, niin seurataan tilannetta ja jutellaaan uudemman kerran. Ehkä sitten löytyisi totuus.
      Kiusaajaan ja vanhempiin pitää puuttua. Ehkä vanhemmat eivät usko, että oma lapsi voi olla kiusaaja. Ja lapsi jo haluaisikin myöntää ja saada pahan olon kontoltaan. Ehkä,tutustua kiusattuun. Miksi kiusaa? Ehkä haluaa jhuomiota, on turvaton. Saisi omalta vanhemmalta huomion tuomion ja turvan….ett
      ,tuli mokattua…se on väärin…mutta sinusta cälitetään. On mahdollista muuttua ja parantaa tapansa. Luulen että,turvartomuuden tunne on kiusaamisen ykkössyy. Vanhemmat mukaan välittämään. Eikä se ole nin tavattoman kauheeta, jos oma lapsi kiusaa….siihen vaan on uskallettava puuttua ja välittää omastaan ja toisen lapsesta. Ei tarvi aikuisten itseäänkään tuomita….vaan missä nyt ollaan ja miten siirä eteenpäin rakentavasti, voimia kaikille.

  41. Tanja Tikkanen kommentoi 1 vuosi sitten:

    Hyvä kommentti ja täyttä asiaa, kiitos :)

  42. Tanja Tikkanen kommentoi 1 vuosi sitten:

    Tässä tapuksessa kiusaajia on monta ja pojat ovat tekonsa myöntäneet, Sen vuoksi ONNEKSI tässä ei oppilaat toisiaan vastaan väittele vaan, väitellään siitä että koulu ei puutu asiaan, vaikkakin pojat myöntävät tekonsa. Viimeksi tänään kiusaajat olivat tulleet kiusaamaan poikaani opettajien läsnäollessa. En nyt tiedä puhutko meidän vai jonkin toisen tilanteesta.

  43. Tsemppiä kommentoi 1 vuosi sitten:

    Tanja, toivon ettet anna periksi. Niin lapsesi puolesta kuin yleisemminkin kiusaamisen kitkemisen kannalta.

    Itseäni kiusattiin koko yläasteen ajan. Olin liian fiksu ja liian kiltti. Kamppailu-urheiluharrastus vielä opetti olemaan käyttämättä fyysistä voimaa kiusaajia vastaan, vaikka isompana olisin helposti voittanut. Olin perinteinen hikarinörtti ja kiltti poika. En koskaan valittanut asiasta kotona, mutta kyllä tuo oli melko rasittavaa tuo yläasteen aika, enkä soisi kenellekään vastaavaa kokemusta. Todella turhauttavaa, kun itse haluaisi vain opiskella ja olla rauhassa kavereiden kanssa niin toisten on pakko päästä pilaamaan homma.

    Positiivisena kannustuksena voin sanoa, että sittemmin tuokin kokemus on kyllä vain vahvistanut ja elämä on kohdellut hyvin. Niin hyvin, että tuskin kukaan uskoisi minun olleen koulukiusattu ”luuseri” – jota siis kiusattu ei koskaan ole. Kiusaajat sen sijaan ovat luusereita. Minuakin kiusanneet lienevät nyt linnassa/narkkareina/tms hyödytöntä. Toivottavasti sinulla ja pojallasi homma päättyy hyvin, vaikka nyt ei taatusti tunnu siltä. Yleensä yläasteen jälkeen homma loppuu kuitenkin, kun pahimmat häiriköt eivät pääse jatko-opiskelemaan mihinkään tai joutuvat kymppiluokalle opiskelemaan tavaamista. :)

    • Tanja Tikkanen kommentoi 1 vuosi sitten:

      Periksi en anna, juuri tänään taas olen hankkinut lisää matskua juttua varten ja todellakin vien asiaa eteenpäin kaikkien kiusattujen puolesta.Kiitos hyvästä tekstistäsi :)

  44. Sam kommentoi 1 vuosi sitten:

    Alle 15-vuotias ei ole rikosoikeudellisessa vastuussta teoistaan ja sillon vanhempien pitää olla. Kyllä ne vanhemmat rupee opettamaan kakaroitaan kun itse joutuvat linnaan pahoinpitelystä jonka oma lapsi on tehnyt… se mikä sitten määrittää ja täyttää kiusaamisen merkit pitäisi olla yhteisesti sovittua ja kaikkien tiedossa. Kiusatuksi tuleminen on henkilökohtainen kokemus ja joku toinen voi kokea satunnaisen nimittelyn tai vaikkapa ihan aiheellisen kritiikin ”kiusaamiseksi”, kuitenkaan yhteiskunnan sääntöjä ei voida tehdä juuri minun Eemeliäni tai naapurin Pekkaa varten, säännöt pitää olla niin selvät, että ne pysty lapselle kotonaan kuka tahansa opettamaan, siten ettei tulkinnan varaa ole.

    • Tanja Tikkanen kommentoi 1 vuosi sitten:

      viimeksi tänään poikani ruhjottiin mutelmille, kävimme lääkärissä ja huomenna poliisille.Rangaistusta kiusaaja ei tainnut jälleen saada lainkaan.Vaikka myönsi tekonsa.

  45. Ennenvanhaan kommentoi 1 vuosi sitten:

    Kyllä on aika hurjaa luettavaa tämä. Vielä 80 luvulla kun kävin koulua muistan, että oli joitakin luokan häirikköjä, joita me ”normaalit” sitten kartoimmme ja pelkäsimme. Häiriköt poistettiin luokasta käytävään kesken tunnin, jos häiritsivät. Oli tapauksia, että heidät myös erotettiin väliaikaisesti koulusta. Nämä samat häirikköoppilaat olivat niitä, jotka kiusasivat, mutta yleensä kiusaaminen kohdistui satunnaisesti jokaiseen vuorollaan. Sitä vaan mietin, että missä kohti tämä on muuttunut sellaiseksi, että se kiusattu ottaa ne rangaistukset vastaan eli on poissa tunneilta, poissa koulusta tai vaihtaa koulua. Ennenvanhaan se oli niin, että se häirikkö/kiusaaja vaihtoi koulua. Meidän koulussa uhkailu tarkkailuluokalla toimi pelotteena ja taisi toteutuakin jonkun kohdalla. Joku toinen taas ”kasvoi ulos” häirikköroolistaan kun tuli tosi paikka ja olisi pitänyt lähteä ”tarkkkikselle”. Nyt vaan hössötetään ja ymmärretään näitä häiriköitä ja kiusaajia. Vanhat kunnon rangaistukset kunniaan näille kiusaajille ja keskittykää nyt hyvät ihmiset tukemaan niitä kiusattuja sen sijaan kun hyysäämään näitä kiusaajia.

  46. Joppe kommentoi 1 vuosi sitten:

    Se joka kiusaa muita ja häiritsee muiden oppimismahdollisuuksia siirtää toiseen kouluun ja jos ei sittenkään onnistu niin kokonaan pois koulusta! Muuten kiusaaja ajattelee: ” Hah toi luuseri lähti pois, sitten kuisataan seuraava”

    • Tanja Tikkanen kommentoi 1 vuosi sitten:

      Juuri näin siinä käy, meillä kuitenkin jo yksi kokemus koulunvaihdosta ja pahemmaksi vain meni.

      • Violaorvokki kommentoi 1 vuosi sitten:

        Lapsella on jo asenne uuteen kouluun mennessä, että kuinkahan tässä käy ja pelko. Se näkyy ulos ja kierre jatkuu. Suosittelen lukemiseksi Ruediger Schache:n Sydänmagneetti, vetovoiman salaisuus. Tsemppiä! Terv.Leijonaemo

  47. Pauliina Suomalainen kommentoi 1 vuosi sitten:

    Oikeuslaitoksen on rankaistava niiden koulujen johtoelimiä joissa kiusaamisesta on valitettu já jos koulun johto ei pysty näyttämään toteen mitään kouraantutntuvaa mitä kiusaamisen lopettamiseksi on tehty. Meillä on Suomessa koulupakko, joten koulun ON OLTAVA turvallinen ilmapiiri kaikille niin ruumiillisesti kuin henkisestikin. Milloin Suomen Oikeuslaitos puuttuu asiaan.?

  48. Violaorvokki kommentoi 1 vuosi sitten:

    Tee rikosilmoitus! Jokaisesta kiusaajasta, siitä seuraa ilmoitus sosiaaliviranomaisille jotka ovat yhteydessä perheisiin. Sitä kautta asiat luulisi selviävän, jos kiusaajien vanhempia ei kiinnosta, mielestäni silloin on jokin pielessä kyseisissä perheissä.

  49. Nora kommentoi 1 vuosi sitten:

    Itse kävin samaista koulua 90-luvun loppupuolella. Silloin jo ihmeteltiin koulun meininkiä. Opettajilla oli selkeitä suosikkeja ja touhu oli todella epäoikeudenmukaista. Itse istuin muutamaan kertaan rehtorin kansliassa todettuna syylliseksi kiusaamiseen. Minua ja kaveriani nimitellyt, pilkannut ja ilkeillyt tyttö oli juossut itku silmässä opettajan helmoihin kertomaan, että minä olin häntä kiusannut. Rehtori ei uskonut kertomaani vaan vanhempien kanssa selviteltiin asiaa. Oikea kiusaaja istui uhrin penkillä. Sama tyttö onnistui ala-asteen aikana mm. kiristämään useita satoja markkoja luokkatovereiltaan uhkailemalla ja pelottelemalla ja saaden näin kiusatut varastamaan vanhempien lompakoista ja omista säästöpossuistaan.

    Yläasteikäisenä kiusaaminen jatkui eri koulussa. Piti opetella varomaan palavia paperitolloja, joita satoi portaissa niskaan, ja oppia kiertämään tietyt puistot ja bussipysäkit tiettyinä kellonaikoina. Yksi hyvä ystäväkin käänsi takkinsa ja levitti valheita minusta ja monet, joiden kanssa olin ollut väleissä eivät halunneet enää tuntea. Koin aidon järkytyksen, kun kuulin yhden pahimmista kiusaajista lähteneen lukion jälkeen luokanopettajaksi opiskelemaan. Oli lähellä, etten tarttunut puhelimeen ja soittanut neidin opinahjoon ja kertonut, millainen opettajanalku siellä koulussa istuu. Ei ihme ettei opettajia kiinnosta puuttua kiusaamiseen.

  50. Tiina kommentoi 1 vuosi sitten:

    Vastavalmistuneena opettajana muistan vielä jotain opintojen vähäisestä annista asiaan liittyen.
    Tärkein huomio kiusaamista tutkittaessa on ollut, että kiusaaminen on ennen kaikkea RYHMÄILMIÖ. Varsinkin pahimmissa tapauksissa muiden antama hiljainen hyväksyntä sallii kiusaamisen jatkua.

    Tärkeää tietoa on myös tutkimustulos, jonka mukaan kiusatun siirtäminen uuteen ryhmään ei yleensä lopeta kiusaamista, sillä uudessa ryhmässä lapsi on altavastaajan roolissa heikentyneen itsetuntonsa kanssa ja sen vuoksi joutuu helposti uudelleen kiusaamisen kohteeksi.

    Sen sijaan tehokas kiusaamisen lopettamisen keino on siirtää pääkiusaaja/kiusaajat toiseen luokkaan/kouluun, jolloin ryhmästä saadaan poistettua ne henkilöt, jotka aloittavat kiusaamistilanteet. Samalla kiusaajien siirtäminen toiseen luokkaan/kouluun antaa selvä viestin siitä, että kiusaamiseen puututaan ankaralla kädellä ja tosissaan.

    Jos kiusaajia ei ole mahdollista siirtää, täytyy ryhmässä aloittaa työskentely yleisen luokkahengen kääntämiseksi kiusaamista vastaan. Kiusaajat toimivat hyvin harvoin yksin. Yleensä kiusaamistilaneet ovat pahimpia, kun muu ryhmä antaa kiusaamiselle tukensa. Myös hiljainen hyväksyntä tukee kiusaamista ja kaikki toiminta, jossa kiusaamista EI SELKEÄSTI TUOMITA on hiljaista hyväksyntää. Olennaista on siis vakavasti keskustellen, todellisen elämän tilanteita ja harjoituksia läpikäyden opettaa lapset ja nuoret tunnistamaan erilaiset kiusaamistilanteet.
    Tämän jälkeen ryhmän enemmistö täytyy saada ymmärtämään, miksi kiusaaminen on väärin ja miksi siihen pitää puuttua. Viimeinen ja käytännön tasolla tärkein asia on opettaa oppilaat vastustamaan ja puuttumaan kiusaamiseen.
    (Käytännössä oppilaiden täytyy oppia, millä tavoin kiusaamisen aloittajalle sanotaan että ”älä viitti, toi on tosi tyhmää” ja myös se, että jos epäilet jotakuta kiusattavan, kerro siitä opettajalle/opettajille).
    Vasta, kun kiusaaminen selkeästi tuomitaan oppilaiden keskuudessa, se loppuu.

    Ehkäisevää työtä tehdään jatkuvasti ainakin siinä alakoulussa, missä työskentelen. Luokanopettajan on syytä toimia oppilaidensa kasvattajana siinä missä opettajanakin. Surullinen tosiasia on, että lapset ovat toisilleen julmia ja kiusaamista on kouluissa aina. Opettajien ja aikuisten vastuulla on kuitenkin puuttua kiusaamiseen kaikin mahdollisin keinoin.

    Yläkoulujen puolella tilanne on paljon hankalampi, koska siellä yksittäisellä opettajalla ei ole luokanopettajan vastuuta ryhmästä. Voi esimerkiksi olla tilanteita, joissa luokanvalvoja ei opeta yhtäkään tuntia valvomalleen ryhmälle, eikä tällaisten ”kasvatustuntien ja -keskusteluiden” pitäminen ole helppoa. Lisäksi yläkoulun opettajat ovat yleensä suuntautuneet vahvasti oman oppiaineensa sisältöjen opettamiseen, eivätkä heidän opintonsa sisällä samalla tavalla kasvatukseen liittyviä opintoja. Jos koulussa ei löydy aikuisia, jotka kiusaamiseen osaavat ja HALUAVAT puuttua, jatkuu kiusaaminen todennäköisesti niin kauan kuin pakollisia koulupäiviä on kiusatulla jäljellä.

  51. Anne kommentoi 1 vuosi sitten:

    Oma tyttäreni taannoin soitti minulle itku kurkussa, että hän oli koulussa KiVa koulu -työruhmän kuultavana kiusaajana. Tyttäreni kanssa keskustelin asian ja olin itsekin sitä mieltä, että jonkinlaista kiusaamista on hänen kohdallaan ollut ja hänen kuuluu tällaiseen kuulusteluun mennäkin. Laitoin rehtorille viestiä, että haluan tietää mitä oikein koulussa on tapahtunut, mutta ensimmäiset viestit takaisin olivat, että ”kiusaamiseen osallistuneiden oppilaiden huoltajille ilmoitetaan asiasta vasta sitten, kun kiusaaja on ensin saanut mahdollisuuden parantaa tapansa”. Varmaan näinkin, mutta minä kyllä vanhempana haluan saada tällaiset asiat tietooni heti. Meillä tyttö itse asiasta puhui, mutta on varmasti monia lapsia, jotka eivät kerro vanhemmilleen mitään. Asiasta keskusteltiin kotona, kiusaaminen oli lievää, mutta kiusaamista kuitenkin. Myöhemmin tyttö kertoi yrittäneensä olla ystävällinen koulutoverilleen ja olivat muutamaan otteeseen jutelleetkin keskenään jotakin. Nyt tyttö toisista syistä vaihtoi koulua eikä kanssakäymistä siten ole enää.
    Ihmettelin vain kovasti sitä, että koulussa yrittävät hoitaa kiusaamistapaukset sisäisesti eivätkä vanhemmat kuulu tähän piiriin kuin vasta sitten kun tilanne on ”saatu haltuun”.

  52. joku kommentoi 1 vuosi sitten:

    Pauliina Suomalainen: Suomessa ei kyllä ole koulupakkoa, vaan oppivelvollisuus. Mikäli huoltaja vastaa, että lapsi saa peruskoulun oppimäärän mukaiset tiedot, niin koulutuksen voi järjestää muullakin tavalla kuin koulussa. Vaikka aihe on tärkeä, ei levitellä väärää tietoa.

  53. KiVa-tiimiläinen kommentoi 1 vuosi sitten:

    Anne vielä:

    Itse olen ollut vastaavassa tilanteessa mukana, tosin KiVa-tiimin jäsenenä. KiVa-prosessiin kuuluu se, että kiusaajan kotiin otetaan yhteyttä vasta sitten, jos kiusaaminen jatkuu. Tämä sen takia, että kodin tiedottaminen toimii tavallaan pelotteena: aika harva kiusaaja haluaa, että koulusta otetaan yhteyttä kotiin. Meillä homma hoidetaan lisäksi niin, että oppilas joutuu itse kahden aikuisen läsnäollessa soittamaan asiasta kotiin. Useimmiten kiusaaminen on loppunut jo ennen tähän päätymistä. Tosin mainittakoon, että tätä systeemiä käytetään meillä lievemmissä kiusaamisissa – oikeat pahoinpitelyt tai muuten törkeät jutut hoidetaan suoremmin ja nopeasti.

  54. Vanhemmat myös edesvastuuseen.. kommentoi 1 vuosi sitten:

    Itselläni on myös kokemusta kyseisetä koulusta(Hakunilanrinne). Lyhyesti.. Tytärtäni kiusattiin heti aloitettuaan kolmannen luokan eikä syystä että, lihava, ruma, huonokoulussa, epäsosiaalinen, yms.. Vaan koska tyttäreni pukeutui liian hyvin, oli liian kauniisti hiukset laitettu, liian lahjakas,yms.. sillä ei ole väliä mistä kiusataan, samanlaiset arvet se kuiteskin jättää. Myös tässä tapauksessa koulu oli äärinmäisen haluton puuttumaan tapaukseen. Kun en tyytynyt tähän vaan jatkoin valittamista ja asian selvittelyä, tyttäreni leimattiin syylliseksi opettajien taholta, koska ei kyennyt sopeutumaan joukkoon. Annen(yllä) kanssa samaa mieltä etteivät edes tahtoneet ilmoittaa kiusaajien koteihin, vaan tuntui kuin kiusaajia olisi suojeltu opettajien taholta ja edelleen tytärtäni syyllistettiin. Suosittelen tekemään poliisille tutkinta pyynnön kys. opettajasta, sekä myös rehtorista, heillä kun on tietyt virkavelvollisuudet ja vastuut. Sosiaaliilmoitukset kyseisten lasten perheistä. Edelleen suosittelen käyttämään hyväksi sosiaalista mediaa ja järjestämään koululle es. ”flash Mop” tyylisen tempauksen. Mitä enemmän julkisuutta asia saa, sitä paremmat mahdollisuudet on pakottaa koulu toimimaan, sekä ehken auttaa myös kaikkia tulevia koulukiusauksen uhreja. Muutimme pois joten tyttäreni ei tarvinnut enään kärsiä opettajien epäpätevyydestä, kyvyttömyydestä, katkeruudesta, yms.. Tyttäreni on valmistumassa sydänkirurgiksi luokkansa parhain arvosanoin. Silti tiedän hänen kantavan edelleen sisällään kysymystä miksi minä ja kärsivän kuvitellusta erillaisuudesta. Myös hänen sosiaalisiin taitoihin aika luokan silmätikkuna vaikutti murskaavasti. Hän ei luota ihmisiin, ei edes halua!! Hienoa nähdä äiti joka jaksaa välittää lapsestaan noin paljon, se alkaa olla harvinaista Suomen kaltaisessa HyvinVointiValtiossa. Tiedän kokemuksesta kuinka kipeä ja vaikea tie on välittäminen, mutta jos todella rakastaa lastaa on valmis menemään pidemmällekkin, eikä missään nimessä jättää lastaan yksin näin kipeän asian kanssa. Tällainen käytös lähtee kotoa, liian monet vanhemmat eivät vaivaudu kasvattamaan lapsiaan, onhan se huomattavasti helpompaa tehdä niitä kuin kantaa kunnollisen vanhemman vastuu ja opettaa ne KÄYTÖSTAVAT ja SOSIAALISETTAVAT jo kotona sen sijaan ,että vastuu kasvatuksesta vieritetään es. koulun tai jonkin muun kolmannen tahon niskaan. Paljon jaksamista ja rakkautta perheellenne..

  55. Miksi kiusaajia ei laiteta vaihtamaan koulua? kommentoi 1 vuosi sitten:

    Täällä toitotetaan kummallisesti sen puolesta, että pojan pitäisi vaihtaa koulua. Haloo! Miksi hänen pitäisi vaihtaa koulua? Ei hän ole tehnyt mitään väärää. Miksi kiusaajia ei koskaan laiteta vaihtamaan koulua? Hehän ne ovat ongelman ydin. Jos nyt yleensä jonkun täytyy koulua vaihtaa niin miksi ei sitten kiusaajien. Kiusattu saa aina kärsiä, ensin kiusaamisesta ja sitten asioiden huonosta hoidosta tai hoitamattomuudesta.

    • Jesse.R kommentoi 1 vuosi sitten:

      On paljon helpompi siirtää yksi oppilas kuin n.3-5 kiusaajaa.

  56. hevoshaankoulun puolesta kommentoi 12 kuukautta sitten:

    Toivottavasti, pääset 29.8 paikalle kun tässä koulussa keskustellaan kouluverkon tiivistämisestä mikä käytännössä tarkoitta että oppilaiden määrä nouse ko. koulussa merkitsevästi ja ylä-asteen otetaan nykyisiä nuorempia lapsia. Olisi hyvää kuunnella myös sun kommenteja asiasta. Kiinnostaa mitä ne oikein osaavat vastata; miten saadan isossa porukassa tälläiset asiat hoidettua, kun pienemmässä nyt ei oikei onnistu
    Voimia sinulle ja pojallesi

  57. TM kommentoi 11 kuukautta sitten:

    Onko kukaan missään vaiheessa maininnut Nuorisotoimea?
    Ihan kaikkia kommentteja en jaksanut lukea, vielä.
    Itse toimin nuoriso-ohjaajana ja jos vanhemman ääni ei kuulu/ vanhempi ei jaksa, kannattaa ehdottomasti ottaa yhteys paikkakunnan nuorisotoimeen, mikäli paikkakunnalla on toimiva nuoriso-ohjaaja, joka osaa hommansa, hän auttaa ja tukee perhettä, etenkin nuorta, ja taistelee näiden puolesta/rinnalla, kun perheen oma ääni ei kanna.
    Itse ainakin toivon kovin, että vanhemmat uskaltavat ja muistavat ottaa yhteyttää meihin nuoriso-ohjaajiin. Me näemme kokoajan mitä kentällä tapahtuu, me voimme puuttua asioihin, tiedämme kanavat ja väylät. Me olemme nuoria varten palkattua henkilökuntaa!! :)

    Voimia, teille kaikille!!

  58. Suuttunut äiti kommentoi 9 kuukautta sitten:

    Koulukiusaaminen on viheliäinen ongelma silloin, kun koulun edustajat ovat vastuunpakoilijoita. Vaikeissa pitkään jatkuneissa koulun tiedossa olevissa kiusaamistapauksissa on aina niin, että koulun henkilökunta pakoilee vastuutaan. On hyvin yleistä, että opettajat yhtyvät kiusaavaan joukkoon syyllistämällä kiusattua ja tämän perhettä, jos he yrittävät suojautua kiusaamiselta.

    Kiusaaminen loppuu aivan varmasti, jos opettajat, kuraattori ja koulupsykologi rehtorin johdolla suhtautuvat kiusaamiseen vakavasti ja hyödyntävät käytössään olevia keinoja kiusaamisen lopettamiseksi. Keinot ovat: verson ja KiVa-koulun mukaiset mallit, kiusaajien kanssa keskustelu, kiusaajille määrättävät jälki-istunnot yms., lastensuojeluilmoitukset kiusaajista, rikosilmoitukset kiusaajista/virka-apupyyntö poliisille, kiusaajien määräaikainen erottaminen koulusta, kiusaajien siirtäminen erityisopetukseen, kiusaajien siirtäminen toiseen kouluun.

    Valitettavasti tällä hetkellä monessa Suomen koulussa keinovalikoima kohdistuu kiusattuun. Hänestä tehdään lastensuojeluilmoituksia, hänet luokitellaan sosiaalisesti vajavaiseksi tai vaikeaksi oppilaaksi. Hänet ajetaan pois koulusta joko kotiopetukseen tai toiseen kouluun. Kiusatun perusoikeudet ja lapsen oikeudet eivät Suomen kouluissa aina toteudu. Muiden viranomaisten (aluehallintovirasto, oikeusasiamies, poliisi) ja oikeuslaitoksen on tiukennettava suhtautumistaan koulukiusaamiseen.

    Kiusattujen vanhemmat: uskokaa lapseenne ja puolustakaa lastanne. Valittakaa kiusaamisesta sivistystoimeen, aluehallintovirastoon, oikeusasiamiehelle. Jos rahkeita riittää, tehkää opettajista rikosilmoitus ja nostakaa virkarikoskanne käräjäoikeuteen. Vain viemällä toimenpiteet loppuun saakka, voitte oikeasti vaikuttaa tähän tärkeään asiaan. (Tiedän kokemuksesta: koulu ja sivistystoimi saattavata aloittaa törkeän mustamaalauskampanjan – tomikaa silti: kyse on teidän lapsenne pelastamisesta ja uusien koulukiusaamistapausten estämisestä).

  59. Amikay kommentoi 7 kuukautta sitten:

    Yleensä en kirjoittele kommentteja mihinkään, mutta aihe liippaa liian läheltä omia kokemuksia.
    Jouduin itse vaihtamaan luokkaa ylä-asteella ITSE kiusaamisen takia ja minua kiusattiin koko ala-aste ja yä-aste.
    Kovinkin tuttua tarinaa ja erittäin surullista luettavaa kaikki yllä.
    Meni itsetunnon takaisin saamiseksi yli kymmenen vuotta ja arvet ovat ikuisia.
    Enkä koskaan tule antamaan anteeksi kiusaajilleni, lasten kiusaaminen on julmaa ja armotonta ja yhtälailla täytyy saattaa edesvastuuseen tekosistaan kuten aikuisetkin.
    Eikä aikuisten sovi piilottaa päätään puskaan, ja teeskennellä että ongelmaa ei ole olemassa.
    Valitettavasti yleensä kiusattu on se, joka joutuu koulua vaihtamaan ja loppujen lopuksi tekee sen jo ilolla,
    koska on henkisesti ja mahdollisesti rääkätty niin loppuun asti.
    Meillä myöskin lapseni kanssa on kokemusta kiusaamisesta, jota koulun puoleta vähäteltiin ja meidät leimattiin hermoheikoiksi vanhemmiksi, ja ylläripylläri, kuitenkin kiusaaminen loppui seinän, kun vaihdoimme koulua.
    Ikävää, ettei teille käynyt niin.
    Siksi toivotankin kovasti jaksamista pojallesi ja ISON VOIMAHALIN, ja muistathan kertoa hänelle, että meitä muitakin on samassa tilanteessa ollut. Se ei tee asiasta helpompaa, eikä hyväksyttävämpää, mutta kerro pojallesi, että vika ei ole hänessä ja moni ajattelee lämmöllä häntä, vaikka ei tunnekaan.
    Sinulle itselle toivotan onnea tuulimyllyjä vastaan taistellessasi, pidä perkele pintasi, äläkä anna niiden lannistaa sinua. Vedä loppuun asti tappelu, ehkä tämä herättää vähän ihmisiä siitä kuinka paljon vaietaan asioista, joihin täytyy ja pitää puuttua.
    Ymmärsin, että samaisessa koulussa on esiintynyt useita kiusaamistapauksia, joita hyssytellään.
    Joten tämä kertoo minusta koulun eritoten rehtorin ja muiden ammattitaidottomuudesta ja nimenomaan halukkuudesta puuttua vaikeisiin ja kipeisiin asioihin.
    Kiusaajien vanhemmille haluaisin sanoa, että puuttukaa lastenne käytökseen, älkääkä piilottako sitä päätä perseeseen, että eihän meidän kultapoju mitään, tällä ajattelumallilla kasvatatte tulevia työpaikkakiusaajia ja öykkäreitä,
    jotka kokevat oikeudekseen talloa pienemmät jalkoihinsa.
    Jokaisen täytyy pystyä seisomaan selkä suorana ja ottamaan vastaan tekojensa seuraukset.
    Ja tämä kiusaajan ymmärtäminen ja päähän silittely tulee loppua. On asioita, joita ei tarvitse, eikä pidä hyväksyä ja
    kiusaaminen on yksi niistä asioista.
    VOIMIA JA JAKSAMISTA koko perheelle <3

  60. Heidi kommentoi 7 kuukautta sitten:

    Lähestyisin asiaa toisella tavalla. Eniten tapauksessa huolettaa kiusattu poika. Ehdotan, että tämä kiusattu poika saisi muutaman uuden harrastuksen ja uusia vaatteita, vähän lisää kivaa tekemistä jne. Harrastukset: joku soitin, ehdotan kitaraa ja kannattaisi laittaa vielä sellaisille kitaratunneille millä käy muitakin yhdessä harjoittelemassa. Toinen harrastus vois olla joku siisti, tyyliin uimahyppy. Kun seuraavalla liikuntatunnilla tulee uintia, poika vois hymyssäsuin kavuta ponkulle ja vaikka omaksi ilokseen vaikka hypätä paaaljon paremmin kuin kukaan muu luokasta osaisi. Uimahypyssä kehittyy nopeasti ja alkaa hallita hyvin omaa kroppaa. Epävarmuus itsestä häviää pikkuhiljaa kun oma keho alkaa hahmottua paremmin. Uudet vaatteet kannattaisi ostaa sillä tavalla, EHDOTTOMASTI, että poika saisi itse sanoa millaiset vaatteet ois omasta mielestä mageita ja kannustaisi vähän siihen suuntaan kuitenkin, että ei nyt ”pussijänikseksi” kuitenkaan halausi pukeutua yleisille paikoille. Omakotivaatetus on sitten asia erikseen. Kehoitan, että ostaa vaatteet vaikka nuorten suosimasta H&M liikkeestä, kun se nyt on todella edullinen paikka ja kyllä ne vaatteet yleensä ihan kestäviäkin on. Kehoitan tuon ikäisen vaatetuksessa välttämään isoja tavarataloja ja sen vaatevalikoimaa, ellei urheilumerkkejä osta. Kengät on oleellista tuon ikäisillä. Suosittelen kenkiä jotka on nuorekkaat, esim. skatehut (toimittaa myös Suomeen) myy TODELLA halvalla ja hyviä, nuorekkaita kenkiä. Samat merkit saa tuolta halvemmalla kuin Suomesta. Pojan äidille: Olen pahoillani, että yritän antaa pinnallisia ohjeita, mutta kuten varmaan itsekin muistat…. ikäväkyllä tuo ikäkausi on aika pinnallista, eikä ne lapset siitä muuksi muutu ja yhtäkkiä saisimme jonkun sukupolven lapset aikuistumaan nopeammin ja ymmärtämään, että pinnallisuus on turhaa. Annetaan lasten olla lapsia ja keskenkavuisia. Laitetaan poikasi mukaan ”porukoihin” ja tehdään hänestä se ”siisti tyyppi” johon kaikki haluavat tutustua. Tästä kaikesta kiusaamisesta jota hän on jo joutunut kokemaan tehdään hänelle voimavara myöhempää elämää varten. Ei anneta hänen lannistua elämään. Elämä on kivaa ja ihanaa. Niin ja hei, tuli vielä mieleen, menkää laskettelemaan se se vasta siistiä onki! :) Kaikkea hyvää teille ja siunausta elämään. Muistan rukouksissa. (Nyt varmaan ihmettelet, että uskovainen ja pinnallinen… heh… :) Mutta oikeesti, kokeilkaa noita konsteja, luulen, että toimii).

  61. Keijo Kuustonen kommentoi 4 kuukautta sitten:

    Kyllä pistää vihaamaan ihmiskuntaa. Kiitos valtavirtamedian, lapsille syötetään imagop**kaa ja ihme statussoopaa jo nuoresta lähtien, johtaen tähän sosiopaattilapsien syntymiseen. Tykinruuaksi moiset, ihmisiä niistä ei kasva.

Top