01. helmikuuta 2013
Teksti:

Portaikon päässä on jykevä, puinen ovi. Se on lukossa. Tähänkö tämä kaatuu?

Ei sittenkään: jostain kuuluu askelia, ovi avautuu.
”Hei”, sanoo henkilökuntaan kuuluva nainen ja katsoo meitä hölmistyneenä.
”Hei”, sanomme me ja vedämme kommandopipot naamalle.

Sitten painamme mankan play-nappia, ja mahongin väristen kalusteiden täyttämän huoneiston hiljaisuuden rikkoo kovaääninen punk. Lähes saman tien kuuluu tiukka huuto – Pörssiklubin pomo on perässämme.

Suunta on selvä, ja nyt on kiire: kohti klubin kirjastohuonetta.

PÖRSSIKLUBI on herrainkerho. Klubilla miehet voivat lounastaa ja vaihtaa kuulumisia. Siellä puhutaan tärkeistä asioista. Itse asiassa niistä kaikkein tärkeimmistä: rahasta ja vallasta.

Klubin johtaja Michael Nyman on kehuskellut Tulva-lehdessä, että jäsenistössä ovat edustettuina kaikki Suomen menestystarinat Stora Ensosta Nokiaan.

”Täällä käyvät presidentit, ministerit ja paljon ulkomaiden ja kotimaan päähenkilöitä”, Nyman sanoi viisi vuotta sitten.

Jäsenlista on salainen, mutta esimerkiksi klubin hallituksen puheenjohtaja Juhani Mäkinen on kahdeksan yhtiön hallituksessa, sellaisten kuin Fazer ja Lemminkäinen. Iltalehden viimekeväisen tiedon mukaan jäseniä on noin 1 500 ja luku kasvaa kokoajan.

Klubi perustettiin vuonna 1910 – kolme vuotta ennen Ylioppilaslehteä. Aikalaisia ollaan.

Itse asiassa Ylioppilaslehtikin oli aluksi tavallaan herrainkerho. Lehden historia oli pitkään enimmäkseen nuorten vihaisten miesten historiaa. Pikkuhiljaa yhä useammalle naiselle alettiin maksaa juttupalkkioita ja kuukausipalkkaa.

Kunnes sitten 1980-luvulla toimituksessa innostuttiin feminismistä ja julkaistiin oikein naisteemanumero. Koko 2000-luvun tilanne on ollut se, että enemmistö lehden tekijöistä on naisia.

Pörssiklubissa samanlaista muutosta ei ole nähty, vaikka klubin sivulla sanotaan, että ”perinteet säilyvät mutta toiminta sopeutetaan jatkuvasti tämän päivän vaatimuksiin ja tuleviin haasteisiin”.

Nainen voi Suomessa olla valtiovarainministeri tai Suomen pankin pääjohtaja, mutta naisten hyväksyminen Pörssiklubiin koetaan yhä liian suureksi ”tämän päivän vaatimukseksi”.

”Nykyinen näkemys on jäsenkunnan tahdon mukainen”, hallituksen puheenjohtaja Mäkinen sanoo puhelimessa.

Siitä huolimatta, että Pörssiklubin jäseniksi pääsevät vain miehet, klubin tiloissa käy päivittäin naisia. Klubilla on ravintola, jonne jäsen voi tuoda lounasseuraa sukupuolesta riippumatta. Naiset voivat ihailla klubin arvokkuutta henkivää tunnelmaa ja tallustella punaisella kokolattiamatolla – mutta yhteen tilaan nainen ei saa jalallaan astua. Kirjastotila on pyhitetty vain ja ainoastaan herroille.

Viime keväänä Yle kysyi klubin johtajalta Michael Nymanilta, olisiko aika jo kypsä naisjäsenille. Nyman väisteli ja sanoi naisten olevan kyllä tervetulleita vieraiksi.

”Näin klubinjohtajana pitää todeta, että on erittäin mukavaa, kun jokunen nainen aina tulee tänne klubille vieraaksi, niin minullakin on jotain silmäniloa”, hän sanoi.

Ylioppilaslehti päätti ilahduttaa vierailulla.

KIRJASTOHUONEESSA ollaan!

”Silence!” lukee huoneen seinällä olevassa taulussa. Musiikki pauhaa.

Itse askarreltu kommandopipo on pyörähtänyt toimitussihteerin päässä, mutta toisesta silmänreiästä hän erottaa Pörssiklubin johtajan vihaisen ilmeen. Johtaja tarttuu napakasti kiinni riehujan vasempaan käsivarteen ja peittää tämän oikeassa kädessä olevan videokameran.

Toimittaja istuu keskellä huonetta olevaan nahkatuoliin, joka on huhupuheiden mukaan kuulunut. Tai sitten Mannerheim on joskus istunut siinä, ehkä. Toimittaja heiluttaa jalkojaan. Huudamme katkonaisesti iskulauseita. Meitä on kolme ja tuntuu, ettei johtaja osaa päättää, mitä seuraavaksi tekisi.

Olemme hippasilla. Päätoimittaja juoksee klubinjohtajaa karkuun valkoisten pöytäliinojen peittämien pöytien taakse kuin kauris lumisella pellolla.

Tämä alkaa olla tässä. Johtaja työntää kohti ulkoovea ja tarttuu vielä reitiltä poikkeavaa kuokkavierasta käsivarresta. Irti otteesta, kohti portaikkoa!

”Menkää lapset kotiin kasvamaan”, peräämme huudetaan, kun poistumme porraskäytävään.

Alle minuutin mittainen naisten kutsumaton vierailu Pörssiklubille on ohi.

Me aiomme kyllä kasvaa jossain vaiheessa aikuisiksi. Mutta kuinka kauan Pörssiklubin pitää vielä kasvaa?

Teksti: Ylioppilaslehden toimitus
Kuva ja video: Niklas Sandström