Yliopiston kansleri ottaa alkuviikosta kantaa tapaukseen, jossa joukko lääketieteellisen tiedekunnan opettajia ja tutkijoita kehotti opiskelijaa poistamaan blogikirjoituksen. Tapauksesta on valitettu myös eduskunnan oikeusasiamiehelle.
Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan dekaanin Risto Renkosen mielestä oli oikein, että tiedekunnan henkilökunta puuttui loukkaavana pitämäänsä blogikirjoitukseen. Hänen mukaansa niin on syytä tarvittaessa tehdä jatkossakin.
Lääketieteellisessä opiskeleva tyttö kirjoitti marraskuussa Eläimiä ja elimiä -nimiseen blogiinsa kuvauksen siitä, kuinka tiedekunnan opiskelijat harjoittelevat ruumiinavauksia.
Viisi lääketieteellisen tiedekunnan opettajaa ja tutkijaa närkästyi kirjoituksesta ja pyysi tyttöä poistamaan kirjoituksen. Heidän joukossaan oli muun muassa tiedekunnan opetuksesta vastaava varadekaani. Viisikko kirjoitti blogin kommenttipalstalle:
”Blogin sävy on osin sellainen, että monet ihmiset voivat kokea sen loukkaavana. Siksi pyydämme, että kirjoittaja poistaa blogin.”
Yksi poistopyynnön allekirjoittaneista oli lääketieteellisen tiedekunnan tutkija ja opettaja Pekka Louhiala.
Louhiala sanoo Ylioppilaslehdelle, että hän ja muut allekirjoittajat kommentoivat asiaa blogissa yksityishenkilöinä, eivät tiedekunnan edustajina. Louhiala ei halua tarkentaa, mikä kirjoituksessa oli hänen mielestään loukkaavaa.
Lääketieteellistä tiedekuntaa johtava dekaani Risto Renkonen sanoo, että tiedekunnan näkökulmasta opiskelijan ojentamisessa ei ollut mitään väärää.
”Tiedekunnan kanta on se, että vainajia pitää kunnioittaa. Kokeneet vainajia työssään kohtaavat opettajat ja tutkijat kokivat, että ei ole kunnioittavaa kirjoittaa tällaista. Ja minä yhdyn heidän kantaansa”, Renkonen sanoo.
Hänen mielestään opiskelijan kirjoittama teksti oli sävyltään sellainen, että sen takia joku voi jättää lahjoittamatta ruumiinsa lääketieteen käyttöön. Renkonenkaan ei halua tarkentaa, mikä kirjoituksessa hänen mielestään oli sellaista, että joku tekstin luettuaan ei haluaisi luovuttaa ruumistaan lääketieteelliselle tiedekunnalle.
”Jos yhteisöstämme leviää kirjoituksia, jotka voivat vaikeuttaa tiedekunnan ruumiiden hankkimistoimintaa, niin pitäisikö tiedekunnan olla reagoimatta?” Renkonen kysyy.
No pitäisikö?
”Ei”, Renkonen sanoo.
Yksi blogin lukija on tehnyt tapauksesta valituksen eduskunnan oikeusasiamiehelle. Valittajan mielestä blogin kirjoittajan sananvapauteen on kajottu.
Myös yliopistokollegion varapuheenjohtaja on tehnyt tapauksesta kommenttipyynnön yliopiston kansleri Ilkka Niiniluodolle. Niiniluoto ottaa asiaan kantaa alkuviikosta.
Lääketieteellisen tiedekunnan dekaani Risto Renkonen ei näe tapauksessa sananvapausongelmaa.
”Sananvapauden ritarit sosiaalisessa mediassa ovat sitä mieltä, että heillä on sananvapaus. Ja niin varmaan onkin, mutta eikö opettajilla ole myös oikeus kertoa kantansa?”
Renkosen mielestä tiedekunnan henkilökunta menetteli väärin vain siinä, että lähestyi kirjoittajaa netin kautta: ”Virheistä pitää oppia ja tässä oppi oli se, että olisi pitänyt metsästää henkilö esiin, eikä lähteä kommentoimaan asiaa netissä.”
Kirjoittaja poisti blogitekstin tiedekunnan henkilökunnan kommentin jälkeen. Teksti on kuitenkin edelleen luettavissa muun muassa täällä: http://www.paalijarvi.fi/b/ruumiiden-leikkelya.html
Teksti Vappu Kaarenoja
Oma mielipiteeni asiasta:
http://hän.fi/blog/2012/12/20/lahjoita-ruumiisi-tieteelle-kuoltuasi/
Loistava idea! Toivottavasti ihmiset tekee tuon. Voinkohan minä ulkosuomalaisena tehdä tuon; jos vaikka sattuisin kuolemaan Suomessa käydessäni?
No voi sentään…
Opiskdeluaikana yritimme välttää niiden kavereiden tapaaMISTA, JOTKA ”HAISIVAT RUUMIILLE”-KUN OLIVAT OPISKELUN LEIKKELYVAIHEESSA.-SAAKO HAJUSTA KIRJOITTAA?
Haha, eipä yhtään ihmetytä. Akateeminen maailma on jumahtamassa menneisyyteen, kohta siitä muodostuu varmaan joku salaseura, jonka jäsenet pistetään ruotuun pienimmästäkin epämääräisyydestä.
Jos joku on oikeasti kiinnostunut ihmisten parantamisesta ja hyvinvoinnista, niin tuollaiset puoskariopetuslaitokset kannattaa kiertää kaukaa. Louhialan ja kumppaneiden asenne on oikeasti aika vaarallinen pitkällä tähtäimellä.
”Jos yhteisöstämme leviää kirjoituksia, jotka voivat vaikeuttaa tiedekunnan ruumiiden hankkimistoimintaa, niin pitäisikö tiedekunnan olla reagoimatta?”
”Virheistä pitää oppia ja tässä oppi oli se, että olisi pitänyt metsästää henkilö esiin, eikä lähteä kommentoimaan asiaa netissä.”
Hahaha itse kaivamaansa kuoppaan putoaa.
”Älkää nyt kertoko ihmisille totuutta siitä miten heidän lahjoittamiaan ruumita tullaan käyttämään!”
”Ensi kerralla ei mokata julkisesti vaan METSÄSTETÄÄN henkilö käsiimme ja kovistellaan henkilökohtaisesti!”
Nice!
Nyt kun kyseinen blogiteksti ja siitä syntynyt juupas-eipäs -väittely on leviämässä mm. facebookissa (ja kenties pian iltapäivälehdissä), olisi kirjoittajan jo hyvä aika miettiä kirjoituksensa sävyä. Olisitko valmis antamaan omalla nimelläsi ja kuvallasi haastattelun vaikkapa hesarille tai suomen kuvalehdelle, missä lainattaisiin blogitekstiäsi? Tai olisitko laittanut tekstisi sellaisenaan kyseisiin lehtiin kolumniksi? Veikkaanpa että et. Toivottavasti et menetä mainettasi tulevana ammatinharjoittajana kokonaan.
Voisit myös itse kommentoida asiaa kuvan ja nimen kanssa, jotta voisin potilaana kiertää sinun kaltaiset lääkärit kaukaa. On aika törkeää vaatia jotain muuta seisomaan sanojensa takana kuvan ja nimen keraan, mutta ei itse uskalla seisoa vaatimuksensa takan.
Opettajilla on oikeus tuoda esiin, jos pitivät kirjoitusta vahingollisena. Se ei ole painostusta.
Tämän sanootuani olin yllättynyt, kun kuin blogitekstin. Kohun perusteella odotin jotain aivan muuta. Mikä tässä koettiin loukkaavaksi? Sekö että vainajasta käytettiin nimitystä ”pulsu”, tai että alkoholistilla kerrotaan olevan rasvamaksa? Olen törmännyt monin verroin pilkallisempaan tekstiin samasta aiheesta muualla.
Itse alaa tuntemattomana pidin kirjoitusta erittäin mielenkiintoisena. Siitä välittyi erinomaisesti se, miten ulkopuolisen silmissä dramaattinen asia muuttuu hyvin arkiseksi niiden silmissä jotka sen parissa oikeasti työskentelemään. Löysin yhtymäkohtia omaan alaani, jossa myös suuri osa työstä on jonkin pienen yksityiskohdan parissa nysväämistä. Minä etsin bugia tietokoneohjelmasta, hän nykertää auki kalkkeutunutta verisuonta. Kirjoituksesta välittyi myös kirjoittajan kiinnostus omaan opiskelualaansa ja halu oppia. Menisin ihan mielelläni tämän tulevan lääkärin potilaaksi.
Mielenkiintoista, että tässä tekstissä blogin kirjoittajasta puhutaan ”tyttönä”. Ilmeisesti kyse ei kuitenkaan ole lääketieteellisessä opiskelevasta 10-vuotiaasta ihmelapsesta?
Jos on lahjoittanut ruumiinsa lääketieteen käyttöön niin vähintä mitä opiskelijoilta voidaan vaatia on kunnioittava käytös vainajaa kohtaan. En lähtisi blogiin kirjoittamaan mitä tahansa opiskelun aikana tulee vastaan vaikka kuinka haluttaisin.
Lääkärin työssä pitää olla nöyrä ja kunnioitava asenne potilasta kohtaan. Jos ei siihen pysty niin kannattaa hakeutua muulle alalle. Lääkäreille on opiskelun aikana ns. ”kasvamista lääkäriksi”-opetusta mutta opiskelun alussa ehkä asiat eivät ole kaikille vielä avautuneet.
Oletko lääkäri? Oletko viettänyt vapaa-aikaa lääkärien kanssa? Asioista bloggaaminen (etenkin omalla naamalla) ON kyllä eri asia, kuin niistä huuteleminen humalassa muutamakymmnepäiselle juhlavieraistolle. Ei vain niin kovin paljon eri asia…
Juuri läheisiäni menettäneenä luin kirjoituksen ruuminavauksesta ja minua hymyilytti. Kyllä läheisillä kuolleillani olisi huumorintaju nuo kommentit kestänyt. Parempi että asiat hoidetaan ronskisti asioina kuin että lääkäri luivailisi silmiään takin helmaan ja niiskuttaisi läheisteni kohtaloa.
Totuus on, että ihmisen ihon tarkoitus on pitää kaikki epämiellyttävä mössö poissa kanssaeläjien silmistä. Kun sen ihon kuorii, tarvitaan teurastajan mahalaukkua ja rekkakuskin huumorintajua käsittelemään paljastunutta sotkua. Lääkäriksi opiskelevat eivät ole yli-ihmisiä. Hyvä!
Muuten olen sitä mieltä, että opettajat eivät voi kommentoida opiskelijan vapaa-ajalla tekemisiä, kirjoituksia tms ilman arvolatausta. Luin siis Kainaloisenkanasen saaman viestin pikemminkin käskynä kuin pyyntönä.
Opettajat moittivat blogin sävyä, eli esimerkiksi ilmeisesti ”irtonaiset osat heitellään roskakoriin” tms.Ei niitä heitetä roskiin , vaan laitetaan säilytysastiaan.Jos ko opiskelija on heitellyt ruumiinosia, hänet tulee puhutella vähintään.
Kyllä on yhteiskunta mennyt pilalle ,jos hyvää käytöstäkään ei saa opettaa ilman että mediatutkijat ja muut alkavat räyhätä sananvapaudesta.Kirjoita ruokottomia , niin saat puolustajia….
Mistään tyyliseikoista ei selvästikään ollut kyse, sillä ne olivat asiallisuuden rajoissa. Kyse oli asioista ja siitä, ettei niiden leviämistä suuren yleisön tietoisuuteen pidetty soveliaana. Kyseessä oli lääketieteen toimijoille tyypillinen huolestuminen alan yhteiskunnallisen arvovallan puolesta.
Kiitos Renkosen, Louhialan ynnä muiden henkilöiden ja myös Ylioppilaslehden siitä, että pääsin tutustumaan tähän blogikirjoitukseen. Ilman ylimääräistä huomionosoitusta olisin voinut surffailla ohi muuten niin mielenkiintoisesta kirjoituksesta.
Hössötys siitä, että vainajia pitäisi kunnioittaa on hieman höpsöä. Eiköhän ne kuopattaisi/poltettaisi saman tien jos siitä olisi kyse. Tällaista jumalatonta leikkelyä ja etenkin ”naamat lytyssä” oleskelua ei sallittaisi ollenkaan, jos oltaisiin pilkuntarkkoja siitä, miten kivoja ne kropat oli eläessään ja miten heidän tomumajaansa pitää kosketella silkkihanskoin. Haistan tekopyhyyden.
Olen tyytyväinen siitä, että pääsin kurkistamaan esiripun taakse sinne, mihin vain kohtuu harvalla on muuten asiaa. Kiitos kaikille tähän tempaukseen osallistuneille!
Jos vainajia kohdeltaisiin kunnioittavasti, heitä ei leikeltäisi, vaan heidät siunattaisiin haudan lepoon ehjinä. Siinä, että ihmisruumiita saa silpoa, mutta silpomisesta ei saa puhua ääneen, on vahva kaksinaismoralismin sävy. Olisin dekaanina huolissani vasta sitten, jos ryhdyttäisiin kirjoittamaan jotakin, joka ei ole totta, esimerkiksi spekuloimaa nekrofiliaa harjoittavista lääketieteen opettajista. Totuuden puhumisessa ei ole mitään pahaa eikä epäkunnioittavaa.
Vieläkään kukaan ei ole näyttänyt sitä ohjeistusta/vaatimusta/rajoitetta, johon perustuen tämän poistamista on vaadittu (”tietoturvaohjeistus”, ”Lääkärin ja lääketieteen opiskelijan vaitiolovelvollisuus”).
On esitetty, että lääkiksen opiskelijalla on samat oikeudet ja vastuut ja velvollisuudet, kuin kaikilla muillakin mitä ilmaisun- ja sananvapauteen sekä kunnianloukkaus- herjaus- ym. asioihin tulee.
Onko sitä (lääkiksen) opiskelijoille rajoitettu vai ei? Mistä voin kaivaa sellaisen ohjeiston luettavakseni, josta selviää tätä kirjoittajaa koskeva tämänkaltaiseen kirjoitukseen ulottuva vaitiolovaatimus?