22. lokakuuta 2012
Teksti:

Melissa Mäntylää, 20, seksi on kiinnostanut aina. Kovasti.

”Olen aina tuijotellut tissejä”, hän sanoo.

Hän aloitti seksin harrastamisen kuusi vuotta sitten. Pari vuotta sitten alkoi villimpi kausi: fetissibileet ja joukko erilaisia ryhmäseksivariaatioita on kokeiltu.

Mäntylä teki pari kuukautta sitten listan seksipartnereistaan.

”Riittääkö, jos kerron, että muistan 30 kumppania nimeltä? Varmaan viiskyt on jotenkin oikea kokonaisluku.”

Mäntylä on panseksuaali. Se tarkoittaa, ettei sukupuolella ole hänelle väliä. Mäntylää kiinnostavat tytöt ja pojat. Ja toisin kuin biseksuaali, panseksuaali voi tuntea vetoa lisäksi vaikka transsukupuolisiin ihmisiin.

”Olen käyttänyt panseksuaaleista termiä moninussija.”

Hän elää tällä hetkellä suhteessa yhden ihmisen kanssa. Hänellä on tämän lisäksi myös muita seksikumppaneita.

Vuosi sitten hän aloitti oman blogin, johon hän kirjoitti omalla naamallaan ja nimellään. Tai no, melkein oikealla nimellään: Mäntylän ristimänimi on Milla, mutta kaikki kutsuvat häntä Melissaksi.

Kesällä City-lehti pyysi häntä omaksi seksibloggaajakseen, eikä Mäntylä epäröinyt tarttua tarjoukseen.

Mäntylä kävi lapsena pyhäkoulussa. Hän meni riparille ja sen jälkeen isoskoulutukseen, ryhtyi seurakuntanuoreksi. Hän tuli uskoon. Hän ei näe mitään ristiriitaa siinä, että hän on kristitty ja seksibloggari, joka kirjoittaa avoimesti haluistaan ja harrastamastaan seksistä.

”Mun Jumala on rakkauden Jumala. Ja kaikenlainen ihmiskontakti on rakkautta.”

Peruskoulun jälkeen Mäntylä opiskeli nuoriso-ohjaajaksi. Hän on työskennellyt päiväkodissa sekä kehitysvammaisten ja päihdekuntoutujien kanssa. Päiväkotityöt tosin loppuivat viime syksynä, kun lasten vanhemmat valittivat päiväkodille Mäntylän seksibloggailusta.

Keväällä Mäntylä luki yliopiston pääsykokeisiin. Tänä syksynä hän aloitti opinnot Helsingin yliopistossa teologisessa tiedekunnassa.

”Olisihan se jännittävää olla pappi”, hän sanoo.

Mutta tulevaisuudensuunnitelmat ovat täysin auki. Yliopistolla kun kiinnostaa niin moni muukin: viestintä, kielet ja esimerkiksi sukupuolentutkimus.

Mäntylällä on takana pari viikkoa sukupuolentutkimuksen peruskurssia. Kun hän kertoo luennolla ajatuksiaan, toiset tytöt sihisevät kiukusta. Sihinää aiheuttaa esimerkiksi hänen mielipiteensä prostituutiosta.

”Meillä Suomessa on paljon yksinäisiä ja syrjäytyneitä miehiä, joilta puuttuu seksiä ja läheisyyttä. Ajattelen, että vapaaehtoinen prostituutio on hyvä asia ja voisi auttaa tässä.”

Feministi hän ei ole.

”Musta tuntuu, että olen syntynyt maailmaan, jossa mun ei tarvitse ajatella sukupuoltani. Mä en pidä sukupuolista, enkä halua korostaa niitä.”

Mäntylä e i ole koskaan ollut kaapissa. Hän muistaa, kuinka pussaili yläasteikäisenä parkkipaikalla tyttöystävänsä kanssa. Vanhemmat ajoivat autolla ohi. Kotona isä ja äiti piinasivat tyttöä noloilla kysymyksillä:

”Kukas se pörröpää oli? Koska se tulee näytille?” Se, että tytär pussaili toisen tytön kanssa, ei ollut vanhemmille mitenkään kummallinen asia.

Edelleen vanhemmat tukevat tytärtään. Heidän mielestään seksiblogin pitäminen on hyvä asia. Isän mielestä blogin pitäminen voi poikia töitä. Äiti jakaa tyttären uusimmat blogipostaukset facebook-seinällään.

”Äiti tykkää siitä, että provosoin”, Mäntylä sanoo.

”Olen ehkä vähän naiivi. Mitä pahaa voi tapahtua, vaikka sanon kaikki ajatukset ääneen?”

Mäntylä sanoo blogin tuoneen hyviä asioita hänen elämäänsä.

Cityn edelliseen seksibloggariin, Henriikka Rönkköseen, verrattuna Mäntylä sanoo kirjoittavansa vähemmän eritteistä. Hän toivoo, että tekstit viihdyttäisivät – ja mielellään myös kiihottaisivat lukijoita. Kaikki palaute, roisikin, on erittäin tervetullutta.

”Mutta en koskaan liioittele kirjoittaessani tai ajattele, että nyt kaikki sekoaa tästä.”

Mäntylä luettelee tulevien postauksiensa aiheita: penisten koot, emättimien kauneusleikkaukset, piirretty porno, eri orgasmilajit ja seksiturismi. Kaikista niistä hän aikoo kirjoittaa kepeästi.

Monelle seksiturismista tulee mieleen Pattaya ja lapsiprostituoidut, mutta Mäntylä aikoo kirjoittaa siitä, kuinka naiset vapautuvat ulkomailla ja harrastavat seksiä vapaammin.

Mäntylä kirjoittaa seksistä iloisesti ja vain iloisesta seksistä. Vaikuttaa siltä, että hän ei aio tarttua vaikeisiin aiheisiin. Mäntylä on eri mieltä.

”Tykkään tabuista ja niistä puhumisesta. Kirjoitin viimeksi Cityssä imettävien naisten nänniorgasmeista, ja se on kyllä vaikea asia.”

Mäntylä toivoo, että naiset puhuisivat enemmän seksistä ja harrastaisivat sitä enemmän.

Muitakin missioita on: ”Musta kaikilla 16-vuotiailla pitäisi olla dildo tai vibraattori. Haluaisin, että ihmiset tutustuisivat seksuaalisuuteensa.”

Miksi Mäntylä on niin kiinnostunut seksistä? Hän ei oikein osaa sanoa.

”Ihminenhän tähtää koko elämänsä pariutumiseen, joten onhan se kiinnostavaa.”

Hän tykkää loputtomasti udella kavereilta heidän seksielämästään ja viettää paljon aikaa netin keskustelupalstoilla mustasukkaisten naisten viestejä lukien.

Hän sanoo, ettei ymmärrä mustasukkaisuutta eikä yksiavioisuutta. Hänestä ne ovat molemmat kummallisia ilmiöitä.

”Miksi naiset ovat niin omistushaluisia? Miksi kaikilla tuntuu olevan niin huono itsetunto?”

Mäntylä haaveilee kirjoittavansa jonain päivänä kirjan seksistä. Hän haluaisi myös työskennellä nuorten seksuaalikasvatuksen parissa.

”Mä en usko, että kyllästyn seksiin niin kauan kuin on ihmisiä, joiden kanssa en ole harrastanut seksiä.”

Teksti: Johanna Mitjonen
Kuva: Nick Tulinen