01. maaliskuuta 2012
Teksti:

Opintotuen 15 prosentin takaisinperintäkorko: päiväsi saattavat olla luetut kansalaisaloitelain myötä. Maaliskuun alussa voimaan astunut laki parantaa huomattavasti kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia. Jos systeemi sorsii ja verovelho piinaa, ei muuta kuin kansalaislakialoite vireille ja lobbaamaan. Jos lakialoitteen taakse saa 50 000 allekirjoitusta, ottaa eduskunta lakiehdotuksen käsittelyyn. Tähän asti lakiehdotuksia ovat saaneet tehdä vain kansanedustajat.

 

Aloiteinflaatio uhkana

Kansalaisaloitelaki meni läpi eduskunnassa viime joulukuussa. IT-yrittäjä Joonas Pekkanen huomasi asiasta pikku-uutisen Helsingin Sanomissa ja muutama päivä myöhemmin rekisteröi avoinministerio.fi -osoitteen. Verkkosivu joukkoistaa kansalaisaloitteiden valmistelun. Mukaan sivustoa kehittelemään lähti joukko Pekkasen koodarikavereita. Tavoitteena on, että Avoimen ministeriön lakiehdotukset ovat yhtä hyvin valmisteltuja kuin eduskunnan valiokuntamyllyn läpikäyneet pykäläkokelaatkin. Pekkanen toivoo, että riippumaton verkkosivu innostaa tavallisten kansalaisten lisäksi myös eri alojen asiantuntijat ja juristit kirjoittamaan sivustolle.

”Jos kansalaisaloitteet ovat huonosti laadittuja, heikosti perusteltuja ja niitä tulee liikaa, syö se uskottavuutta koko instituutiolta”, Pekkanen muistuttaa.

Perinteisesti hallitusohjelman ohi tulleet opposition lakiehdotukset ovat menestyneet huonosti, mutta kansalaisaloitteiden suhteen Pekkanen on optimistinen.

”Kun ne tulevat kansalaisilta, mukana ei ole puoluepoliittista peliä, vaan kansanedustajat voivat äänestää omatuntonsa mukaan.”

 

Hidas oikeusministeriö 

Kansalaisaloitteiden allekirjoittaminen tapahtuu tulevaisuudessa verkossa mobiili- ja pankkitunnusten avulla. Oikeusministeriö pystyy kuitenkin avaamaan tunnistautumispalvelun vasta loppuvuodesta. Siihen asti nimiä kerätään paperille. Kun nimiä tarvitaan pikkukaupungin verran, ensimmäisiä kansalaislakialoitteita tuskin nähdään lähiviikkoina.

Oikeusministeriön hidas tahti johtuu kansalaisaloite-verkkopalvelun toteutuksesta vastaavanTeemu Ropposen mukaan siitä, että lakiin tuli vielä loppuvuonna muutoksia. Aikataulusta päättivät kansanedustajat.

Ropponen myöntää, että Avoimen ministeriön väki olisi rakentanut palvelun varmasti jähmeää julkista toimijaa nopeammin.  Jos pankit eivät velottaisi suolaista 65 senttiä nimeltä, Avoin ministeriö olisi palvelun varmasti jo Pekkasen mukaan pykännytkin.

”On kyseenalaista, että kun kansalaiset toteuttavat perusoikeuksiaan, pankin kassaan kilahtaa rahaa”, hän kritisoi.

Huhtikuun alussa otetaan käyttöön EU:n kansalaisaloitelaki. Jotta EU-parlamentti ottaa lakialoitteen käsittelyyn, tarvitaan taakse miljoonan Euroopan Unionin jäsenen allekirjoitus. EU-tasolla nimiä kerätään verkossa kevyttunnistautumisen avulla ilman pankkien rahastusta. Pekkanen ihmettelee, miksei samaa systeemiä käytetä Suomessa. Ropponen myöntää, että Suomen mobiili- tai pankkitunnukset vaativa käytäntö on eriarvoistava, mutta muistuttaa, että paperilistaan voi allekirjoittaa  myös tulevaisuudessa.

 

Avatkaa ovi, hyvä ministeri

Sosiaalinen media pöllyttää kovakouraisesti demokratiaa. Avoimuuspaine puhaltaa niin eduskunnan valiokuntien kynnyksillä kuin kunnantalojen tuulikaapeissakin.  Joonas Pekkanen toivoo, että Avoin ministeriö toimisi esimerkkinä ministeriöille, ja ne avaisivat lainvalmistelutyötään verkkoon ihmisten kommentoitavaksi. Sosiaalista mediaa tutkinut  Pirjo Näkki  VTT:ltä vakuuttaa, että some-skeptikot ovat valtiohallinnon käytävillä vähentyneet ja asenteet muuttumassa.

”Suora tyrmäys on vähentynyt.”

Oikeusministeriö kehittelee esimerkiksi Osallistumisympäristöä, joka erilaisten työkalujen avulla lähentäisi kansalaisia ja päättäjiä. Riippumattomana toimivan Pekkasen mukaan oikeusministeriön projektissa on ”oikea tekemisen meininki”. Neuvoja on kysytty puolin ja toisin.

Näkin mukaan kansalaisaloitelaissa ja Avoimen ministeriön kaltaisissa hankkeissa on parhaimmillaan demokratian kannalta ”mullistavia elementtejä”.

”Kansalaiset pystyvät vaikuttamaan vaalien ohi ja toimimaan yhdessä puoluepolitiikan ohi tärkeäksi kokemiensa asioiden puolesta”, Näkki sanoo.

Vaikeaksi voi osoittautua alkuinnostuksen ylläpitäminen. Hetkellisyys ja viihtyminen ovat somelle tyypillisiä ominaisuuksia. Oikeustieteen ylioppilaana Pekkanen kertoo pitävänsä opintojaan harrastuksenaan, mutta kuinka paljon lopulta löytyy ihmisiä, jotka haluavat kotisohvalla verkkareissaan muokata lakitekstejä ja pyöritellä kansantalouden kululaskelmia?

Toisaalta kunnallispolitiikka ja lautakuntatyöskentely ovat vuosisatoja nojanneet vastuunkantajiin, jotka ovat töiden jälkeen hiihtäneet kunnantalolle vääntämään. Eikä sitä intoa voi pelkällä kokouspalkkioilla selittää.

 

Sanat Maria Ruuska, kuva Otto Donner