15. helmikuuta 2012
Teksti:

Vaalit ovat siitä kivoja, että saa päteä luvan kanssa. Saa taas tietää paremmin. Vaaleissa jokainen on asiantuntija. Syyt ja seuraukset ovat ehtymätön luonnonvara, kun twiitit sinkoilevat eetterissä, ja verisuonet poksahtelevat kiimaisten bloggareiden silmissä. Tapahtumisen sykähtelevä ilmapiiri täyttää huoneistot ja rappukäytävät. Tällaista on ehkä elää.

Mutta me olemme väärässä. Gallupit ovat väärässä. Pääkirjoitukset ovat väärässä. Max Jakobson on väärässä. Pikkulapset ovat oikeassa. He tietävät paremmin.

Presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen alla MTV3:n sivuilla oli juttu, jossa 1-11-vuotiaille lapsille näytettiin kaikkien ehdokkaiden kuvat, ja sana oli vapaa. Viisivuotias Noora ennakoi Lipposen huonon menestyksen: ”Se on hyvä mutta näyttää suuttuneelta.” Soinilla ei ollut asiaa kakkoselle, ”koska sillä on hevosen tukka”. Otto, 1, ennusti Niinistön haastajan antamalla pusun Haavistolle ja vaikenemalla muiden kuvien edessä.

 

Ollaanpa rehellisiä. Ne seikat, jotka lopulta ratkaisevat vaalit, ovat enemmän tai vähemmän irrelevantteja. Wag the Dog -elokuvassa presidentinvaalien ennakkosuosikin seksiskandaalia aletaan naamioida piiloon lavastamalla kansainvälinen konflikti Albaniaan. Naftaliinista kaivetaan riittävästi Willie Nelsonia muistuttava kantritähti. Jostain ”löytyy” kadonnut ikivihreä renkutus Good Old Shoe, josta tulee kampanjan tunnuskappale. Kappale, joka yhdistää kansan ja ratkaisee vaalit.

Nyt on viimeinen hetki kaivaa Vanhat Kengät kaapista. Molemmat presidenttiehdokkaamme tarvitsevat kipeästi lypsykuvia nuoruusvuosilta. Jos niitä ei ole, niitä tehdään. Antonion on ilmoittauduttava Popeda-faniksi. Jennin on unohdettava menneisyytensä Turku-skenen nykyrunoilijana ja opeteltava ulkoa pari sivua Koskenniemeä. Pekka tarvitsee jääkiekkojoukkueen. Sauli tarvitsee edes yhden popbändin Sunrise Avenuen lisäksi. Molemmat tarvitsevat Katri-Helenaa. Olisiko Santeri Alkio sattumoisin jotain todella kaukaista sukua?

Mutta kuka olisi vielä kesällä uskonut, että presidentinvaalien loppunäytöksenä nähdään kaksi identtistä loppukohtausta:

EXT. PÄIVÄ. Sauli/Pekka kyntöhommissa. Pellon laitaan kaartaa valkoinen Saab. Takapenkin ovet avautuvat. Vuokko ja Paavo nousevat autosta. Paavo ojentaa Saulille/Pekalle kulahtaneen kangaspussin. Paavo: ”Nämä siemenet ovat Kekkosen synnyinkodin kellarista. Minä säilytin niitä takalostarissani kolmekymmentä vuotta. Ja nyt, poikani, nyt minä annan ne sinulle.”

Olavi Uusivirta