Sarjakuvan mirri ei pure

101_homofobi

Antologia esittelee maailman merkittävimmän feministisarjakuvamaan tekijöitä.

”Pillussani on tänään bileet, sinä olet kunniavieras”, nainen sanoo miehelle Nanna Johanssonin Pokausta baarissa -sarjakuvassa.

Kun se ei tepsi, leidi sutkauttaa:

”Jos jumala loi jotain sinua seksikkäämpää, niin sen hän piti itsellään.”

”Häivy”, mies tokaisee ja nyrpistää nenäänsä.

Lisa Ewaldsin yhden ruudun stripissä musta rehevä mirri tuijottaa lukijaa suoraan silmiin.

”Eieieiei! Älä pelkää! En minä pure. Haluan vain tervehtiä”, lukee housujaan alas hilaavan naisen puhekuplassa.

Liv Strömquistin Pettämisen raja -sarjakuvassa pitkä heterosuhde ilman sivuseikkailuja on nyt vaan niiiin sosiaalinen konstruktio.  Se on ”keinotekoinen yksinoikeussopimus seksuaalisesta omistusoikeudesta” ja rakkaus vapaan markkinajärjestelmän tuote, joka on korvannut uskonnon nyky-yhteiskunnassa.

Lokakuussa ilmestyneeseen Suffragettien city -antologiaan on koottu ensimmäistä kertaa suomeksi julkaistavaa ruotsalaista feminististä sarjakuvaa. Piirtäjät kuuluvat kuusi vuotta sitten perustettuun Dotterbolaget-kollektiiviin, joka perustettiin, koska naispiirtäjät halusivat keskinäisen kilpailun sijasta työskennellä yhdessä ja tukea toisiaan. Antologiassa he härnäävät tabuja ja nauravat arjen sukupuolittuneille rutiineille.

Antologian koonneen ja suomeksi toimittaneen Johanna Rojolan mukaan yhteiskunnallinen ja feministinen sarjakuva on Ruotsissa tällä hetkellä kovassa nosteessa, kiitos Dotterbolagetin. Vastaavaa buumia ei ole nähty missään muualla. Merkittävän Galago-sarjakuvalehden uusista lukijoista yhdeksän kymmenestä on Rojolan mukaan nuoria naisia.

Rojola ei usko, että Suomi olisi aivan vielä valmis vastaavaan buumiin.

”Feminismin asema on Ruotsissa ihan toinen kuin Suomessa. Kyllähän täällä sitä f-sanaa varotaan käyttämästä. Kukaan ei voi Ruotsissa olla samaan aikaan vakavasti otettava ja kyseenalaistaa feminismiä julkisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa.”

Maria Ruuska

5 kommenttia

    • zudum zudum kommentoi 3 vuotta sitten:

      Mistähän kommentoija sit päätteli että albumissa pistetään miehiä halvalla? En ainakaan jutusta löytänyt mitään joka ois itseä saanut ajattelemaan niin?

    • keep wonderin' kommentoi 3 vuotta sitten:

      Öö, milloin olet viimeksi lukenut sarjakuvia? Aika ”halvalla” naisia pistetään jatkuvasti, erityisesti supersankarisarjakuvassa. Riippumatta siitä, että nimim. just wonderin':in näkemys ”Suffragettien Citystä” tosiaan pohjannee pelkästään häneen omiin ennakkoluuloihinsa feminismiä kohtaan, on aika huvittavaa, että kun naiset tekevät jotakin mitä miesten on annettu tehdä maailman sivu, siitä syntyy heti hirveä äläkkä. Näinhän kävi esim. Auli Mantilan ”Pelon maantieteen” ja niiden parin ranskattaren ”Pane mua” -elokuvan kohdalla: maailma on täynnä elokuvia, joissa miehet kiduttavat, silpovat, raiskaavat, pitävät vankeinaan ja sarjamurhaavat naisia, mutta kun asetelma käännetään toisinpäin, on heti maailmankirjat sekaisin ja naiset on saatava takaisin ruotuun. Skarpatkaa nyt vähän!

      • Fransiskaani kommentoi 1 vuosi sitten:

        Elokuvissa, missä miehet raiskaavat etc. kyseiset miehet ovat myös tarinan roistoja, jotka lopussa saavat rangaistuksensa. Ja näiden roistojen roistomaisuuttan nimenomaan korostetaan heidän ei-ritarillisena käytöksenä naisia kohtaan. Minun on vaikeata kuvitella, että ihan oikeasti tehtäisiin elokuva, missä Pelon Maantieteen tai Pane Mua elokuvien tavoin naisia kaltoin kohteleva mies/miehet nostettaisiin elokuvan hyväksytyiksi sankareiksi.

        Ja mitä tulee supersankarisarjojen alistettuun naiskuvaan, niin en oikein ymmärrä, mitä tarkoitat. Minusta ko. sarjojen naissankarit ovat yleensä erinomaisen tylsiä, koska ne yrittävät miellyttää sekä feministejä että potentiaalisia mieslukijoita. Tuloksena on keitos, mikä ei todennäköisesti tyydytä ketään.

  1. Henri K. kommentoi 3 vuotta sitten:

    ”Feministisarjakuva”. LOL! :D

Top