15. syyskuuta 2011
Teksti:

Apulaiskaupunginjohtaja on kuulunut kokoomukseen yli puolet elämästään. Juuri 34 vuotta täyttäneellä Laura Rädyllä ei ole ikäkriisiä, mutta muilla on kriisi hänen iästään. Ja siitä, että hänelle lahjoitettiin kaupungin toiseksi korkein virka.

Tee työtä, jolla on tarkoitus.

”Mun mielestä Puolustus­voimilla on aivan mielettömän hyvä mainoslause”, sanoo Laura Räty. Hän luki lääkäriksi, koska halusi tehdä työtä, jolla on tarkoitus. Anestesia­työssä näki enemmän neuloja kuin lomakkeita. Se oli Rädyn mieleen.

Pikkutyttönä Räty haaveili kokin urasta.

”Kun selvisi, etteivät kokit käy yli­opistoa, en enää halunnutkaan. Ha­lusin opiskella yliopistossa, se oli jotakin ihailtavaa.”

Räty luki valtiotieteitä ja kemiaa Helsingin yliopistossa kolme vuotta. Nettisivuillaan hän kirjoittaa näin: Aloitin yliopisto-opintoni vuonna 1997. Haaveilin tuolloin virkamiehen tai poliitikon urasta ja suunnittelin val­tiotieteellisiä opintoja. Myöhemmin huomasin, että se ura ei todellakaan ol­lut minua varten.

Räty pääsi toisella yrittämällä lää­ketieteelliseen, josta valmistui lisen­siaatiksi vuonna 2006.

”Olen nähnyt yliopistosta kaksi ääripäätä. Valtsikan superakateemi­sen vapauden, jossa juodaan kahvia päivät pitkät, valutaan luennolle, lue­taan tenttiin jos jaksetaan ja suorite­taan tentti tänä tai ensi vuonna jos sattuu huvittamaan. Toisaalta lää­kiksen täydellisen koulumaisuuden, jossa haetaan punaiseen vihkoon al­lekirjoituksia läsnäolosta.”

Sittemmin myös virkamiehen ja poliitikon urat ovat kelvanneet.

 

Enää Räty ei työskentele lääkärinä Hyvinkäällä vaan Helsingin apu­laiskaupunginjohtajana, jonka vas­tuulla on sekä sosiaali- että terveystoi­mi – yli 20 000 työntekijää. Kuukausi sitten työnsä aloittaneen apulaiskau­punginjohtajan valintatapa synnytti runsaasti riitasointuja. Rädystä itses­täänkin tuntuu, ettei se mennyt aivan kansalaisten oikeustajun mukaan.

”Valintatapaa pitäisi uudistaa. Pormestarimalli olisi vielä poliitti­sempi kuin tämä. Olisi demokraattis­ta, jos johtajat valittaisiin suoralla kansanvaalilla, mutta sellaista ei ole Suomessa käytössä missään.”

Se, miten Räty valittiin, on ollut kaupungin tapa vuosikymmeniä, mut­ta tällä kertaa jaksettiin räksyttää.

Kokoomusryhmän ilmoitusluon­teisen nimityksen lisäksi kismitti, ettei Räty itse edes hakenut virkaa julkisesti. Vaikka kyseessä on pää­kaupungin toiseksi korkein toimi, hänen ei tarvinnut. Kolme suurinta valtuustoryhmää ovat sopineet, ettei valitun tarvitse osallistua viralliseen valintaprosessiin.

”Olisin varmasti hakenut, jos mi­nun olisi tarvinnut. Hakuaika päättyi perjantaina, lupasin kertoa päätök­seni maanantaina kello kolme. Vielä kahdelta istuin kahvilassa Aleksante­rinkadulla ja mietin, mitä oikein teen. Päätös oli helvetin vaikea.”

Helvetti. Se on uskottava, sillä Räty ei liiemmin kiroile.

 

”SIlloin pääsi pari kirosanaa.”

Silloin oli 20. huhtikuuta. Räty istui raitiovaunussa Lasipalatsin edustalla, kun kuuli huonot uutiset.

”Osasin odottaa sitä, joten se ei ollut hirveän suuri sokki. Menin suo­raan himaan.”

Räty pyrki keväällä eduskuntaan. Hän sai yli 4 800 ääntä, ja hänet julistet­tiin läpipäässeeksi. Kaksi päivää juhli­en jälkeen valmistui tarkistuslaskenta, ja Lasse Männistö (kok) pudotti Rä­dyn kansanedustajasta varasijalle.

”Totta kai ärsytti, että juuri minä tipuin. Jäin vain 27 äänen päähän pai­kasta.”

Rädylle lahjoitettiin vaalirahaa liki 70 000 euroa, josta yksityisiltä tunte­mattomilta henkilöiltä tuli 22 334 eu­roa. Se oli toiseksi eniten kaikista eh­dokkaista. Summa oli viisi euroa enemmän kuin Suomen nykyisellä Eurooppa- ja ulkomaankauppaminis­terillä Alexander Stubbilla (kok).

Numerot ovat silti nappikauppaa verrattuna Rädyn hallinnoimiin so­siaali- ja terveystoimiin, joiden vuo­sibudjetti on yhteensä yli 2,3 miljar­dia euroa.

Näin vastuulliseen tehtävään headhunterit peräänkuuluttaisivat vähintään kymmenen vuoden johta­miskokemusta, kaupallista koulutus­ta ja vahvaa taustaa sekä terveyspuo­lelta että sosiaalialalta.

Mitä Rädyllä on? Ennen valintaa valtuustoryhmät haastattelivat hän­tä lukuisia kertoja.

Hyvät puolet: ”Ymmärrän poli­tiikkaa, olen tehnyt sitä kauan. Tie­dän, että tätä kaupunkia eivät johda yksin virkamiehet eivätkä yksin po­liitikot, vaan se on yhteistyötä. Loppukädessä poliitikot päättävät, mi­ten asiat toteutetaan, ja meidän virkamiesten tehtävä on saada orga­nisaatio kulkemaan siihen suuntaan. Olen terveydenhuollon ammattilai­nen. Olen tehnyt oikeaa käytännön työtä sekä sairaalassa että terveys­keskuksessa.”

Ja sitten ne huonot: ”Ikä. Se kor­jaantuu ajan myötä. Joka päivä olen vanhempi ja ehkä viisaampi tai ainakin kokeneempi kuin edellisenä päivänä.”

Me virkamiehet, ne poliitikot. Ala-asteelta asti politikoinut Räty kuu­lostaa omaksuneen uuden virkamie­hisyytensä nopeasti.

”Ei ihminen muutu yhdessä yössä eikä se ole oleellistakaan, koska työni on siinä välissä.”

”Rädystä itsestäänkin tuntuu, ettei apulaiskaupunginjohtajan valintaprosessi mennyt aivan kansalaisten oikeustajun mukaan.”

 

Äänekoskella syntynyt Räty astui politiikkaan peruskoulun kol­mannella luokalla. Perhe oli muutta­nut Kemistä Hyvinkäälle. Esikoistytär vaihtoi koulua ja valittiin oppilaskun­tansa hallitukseen. Sen jälkeen tuli yläasteen oppilaskunta, sitten Ressun lukion Helsingissä. Lukiolaisten liiton jälkeen hän jatkoi kunnallispolitiik­kaan. 18-vuotiaana Räty istui opetus­lautakunnassa, 21-vuotiaana kokoo­musnuorten puheenjohtajana, sitten seurakunta-, kunnallis- ja eduskunta­vaaliehdokkaana.

Rätyjen koti ei varsinaisesti ollut poliittinen, vaikka aihetta tiiviisti seurattiinkin.

”Sellainen lapsuusmuisto mulla on, että katsoin televisiosta vaalival­vojaisia, kun Kristiina Halkola oli ehdolla. Ajattelin, että voi kun tuo valittaisiin, sillä on niin kaunis tukka. Rivien välistä ymmärsin, että van­hempieni mielestä oli hyvä, ettei niin käynyt. Ehkä koti kuitenkin oli vähän enemmän oikeistolainen kuin va­semmistolainen.”

Rädyn molemmat vanhemmat ovat lääkäreitä. Ennen nykyistä virkaansa Räty työskenteli Hyvinkään sairaalas­sa. Monien kollegoidensa tavoin hän piti myös yksityistä yleislääkärin vas­taanottoa. Hän sanoo olevansa ”julki­sen terveydenhoidon kannattaja”, mutta lisää, että esimerkiksi hammas­huoltoa voitaisiin hankkia entistä enemmän ostopalveluna yksityisiltä yrityksiltä.

Räty myös puolustaa ulkomaalaisten opiskelijoiden korkeakoulumaksuja.

”Talouden tilanne on huono. Yli­opistoihin kohdistuvat isot leikkauk­set eivät lupaa hyvää.”

(Rädyn oma puolue toki ajaa leik­kauksia.)

Räty hankkisi lisätuloja Euroopan unionin ulkopuolisilta opiskelijoilta. Lukiolaisena hän itse oli vaihdossa Australiassa, jossa lukukaudesta piti pulittaa.

”Hyvä asia olisi, että kaikki voisi­vat opiskella ilmaiseksi, mutta se ei ole realismia. Resurssimme ovat ra­jalliset. Miksi Suomen pitäisi tarjota ilmaiset koulutuspaikat ulkomaalai­sille? En osaa ottaa kantaa rajauk­seen, mutta eikö meillä ole ollut ta­pana kohdella EU-kansalaisia vähän niin kuin kotimaan ihmisiä?”

Sitä Räty joutuu pohtimaan seit­semän vuoden pestinsä aikana vielä useasti.

”Tämä on ikuinen kysymys, mihin me käytämme yhteiset rahamme. Sii­tä mun duunissa on kyse.”

 

Jo viisi vuotta sitten Rätyä pidettiin puolueensa nousevana tähtenä. Häntä verrattiin silloiseen apulaiskau­punginjohtajaan Paula Kokkoseen, jonka kiikkustuoli keinuu edelleen Rä­dyn työhuoneen nurkassa Kaupungin­talolla Pohjoisesplanadilla. Kokkosen jäljiltä kaupunki on savuton, mutta alkoholiohjelma jäi pöydälle hänen jäädessään eläkkeelle. Räty, vaikka lää­käri onkin, puuttuisi edeltäjäänsä mal­tillisemmin alkoholinkulutukseen.

”Ensimmäisiä toimenpiteitä ei ole se, ettei kaupungin tilaisuuksissa saa tarjota lasillista viiniä tai ettei lätkä­matsissa saa juoda yhtä olutta. Sen sijaan madaltaisin puuttumisen kyn­nystä. Terveydenhuollossa työsken­televien tulee ottaa alkoholi ja sen aiheuttamat haitat puheeksi päivit­täin.”

Räty pitää Kokkosta ”huipputyyp­pinä ja poliitikkopersoonalemppari­naan”.

”Mulla ei ole koskaan mahdollista tehdä yhtä paljon töitä. Pienten lasten äitinä työkenttää on pakko rajata.”

Räty on korostanut äitiyttään niin Uuden Suomen blogissaan kuin koti­sivuillaan ja varsinkin vaalikampan­jassaan: ”lääkäri, helsinkiläinen, äiti”. Hän myöntää, ettei yksi- ja kol­mevuotiaiden lasten vanhemmuus pätevöitä mihinkään, mutta se auttaa ymmärtämään lapsiperheiden arkea.

 

Helsingin kaupunginjohtajien keski-ikä laski kuudella vuo­della, kun Räty astui valtaan. Silti se on vielä yli 50 vuotta.

”Se, että tulin tähän alle 35-vuotiaana, on kulttuurin muutos. En ajattele tätä eläkevirkana. Olen sitä ikäpolvea, joka on tottunut teke­mään ja vaikuttamaan jo nuorena. Emme kumartele virkoja.”

Rädyn näkemys sukupolvestaan poikkeaa radikaalisti suurten ikäluok­kien viljelemästä stereotypiasta, pul­lamössösukupolvesta. Lamassa teini-ikänsä viettänyttä ikäluokkaa on yleensä syytetty veltostumisesta ja vähäisestä halusta vaikuttaa asioihin.

”Meille hyvinvointiyhteiskunta on aina ollut olemassa. On ollut pe­ruskoulut, terveyskeskukset ja päivä­kodit. Niiden pitääkin olla, mutta meille ne ovat itsestään selviä. Välil­lä niiden arvostaminen olisi paikal­laan. Meidän sukupolvi vaatii lisää näiden rakenteiden päälle. Se on haaste. Kaikki maksaa.”

www.lauraraty.net

Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Laura Räty (kok) sai virkaan astuessaan edeltäjältään Paula Kokoselta lahjaksi käsipeilin ja neuvon: jos jonakin aamuna jokin asia ottaa päähän tai menee huonosti, katso peiliin, sillä syyllinen löytyy sieltä.

KUKA

Kokoomuksen Laura Räty, 34, aloitti elokuussa Helsingin apu­laiskaupunginjohtajana, joka vastaa sosiaali- ja terveyspalve­luista. Siviiliammatiltaan lääkäri. Toiminut Helsingin kaupungin­valtuutettuna (2005-2011) ja kaupunginhallituksen jäsenenä (2009-2011) sekä valtuustoryh­män puheenjohtajana vuodesta 2009 lähtien. Asuu Töölössä miehensä ja kahden lapsensa kanssa. Juoksee ja ratsastaa.

Himottaa

”Viikonloppu.”

Kaduttaa

”Laiskuus. Kotityöt jäävät jatku­vasti tekemättä. Eilisillan lenkki oli epäonnistunut, liian hidas. Välillä sohvan vetovoima tuntuu liian voimakkaalta.”

Kyrpii

”Jos joku lehti jaksaa vielä kirjoit­taa siitä, kuinka nuori ja kokema­ton olen, niin se alkaa pikkuhiljaa jo ottaa päähän.”

 

Sanat Marko Ylitalo
Kuvat Maarit Hohteri