21. tammikuuta 2011
Teksti:

KYPCK, länsimaisittain kirjoitettuna ”Kursk”, on nimetty venäläisen kaupungin mukaan. Kurskissa käytiin kaikkien aikojen suurin panssaritaistelu toisen maailmansodan aikana vuonna 1943. Nimi sai vielä pahaenteisemmän kaiun, kun kaupungin mukaan kastettu ydinsukellusvene upposi elokuussa 2000 ja vei hyiseen hautaan kaikki 118 miehistön jäsentä.

Militantti inhorealismi heijastuu myös KYPCKin musiikista, sanoituksista ja estetiikasta. Aiemmin Sentencedissä soittaneen Sami Lopakan Lopashnikov-baritonikitara on rynnäkkökiväärin muotoinen, ja siihen on ruuvattu aitoja AK-47:n osia. Promokuvissa yhtye poseeraa kiväärien ja käsiaseiden kanssa.

KYPCKin omaleimainen konsepti ja sysimusta – tai paremminkin verenpunainen – huumori nosti vuonna 2008 julkaistun esikoisalbumin listasijalle 11. Metallijätti Century Media julkaisi Cherno-levyn maailmanlaajuisesti, ja yhtye täytti saleja Suomen lisäksi Venäjällä.

Laulaja Erkki Seppäsen mukaan yhtye soitti uransa parhaat keikat Moskovassa ja Pietarissa vuonna 2009.

”Ne, jotka ovat tajunneet juttumme täysin Venäjällä, ovat olleet aivan fanaattisia. Moskovan-keikka oli todella poikkeuksellinen tapahtuma. Takahuoneen edessä jonottivat varmaan kaikki, jotka olivat olleet katsomassa keikkaa. Kirjoitin nimmareita kolme tuntia.”

Vaikka vastaanotto Venäjän-keikoilla on ollut ”hämmästyttävän positiivista”, sikäläisiä verkkokeskustelijoita yhtyeen imago on Seppäsen mukaan selkeästi ärsyttänyt. Eniten keskustelua herätti biisi Stalingrad.

”Sehän ei kerro Stalingradin taistelusta, kuten kaikki 573 muuta samannimistä biisiä, vaan kaupungista, joka on enemmänkin metonymia koko neuvostoajasta. Biisi itsessään kertoo miehestä, jonka KGB vangitsee kotoaan keskellä yötä, koska oma poika on ilmiantanut hänet. Siinä on viitattu yhteen Ahmatovan tekstiin, mikä tietty meni perusvenäläiseltä metallipäältä täysin ohi.”

Yhtyeen imagon takaa paljastuu syvällisempi puoli. Seppänen on suorittanut Oxfordin yliopistossa kaksoistutkinnon. Hän on valmistunut maisteriksi Venäjän kirjallisuudesta ja yleisestä kielitieteestä. Nyt hän tekee Helsingin yliopistossa yleisen kielitieteen gradua.

Helmikuussa julkaistavalla Nizhe-albumilla tekstejä on viety henkilökohtaisempaan suuntaan ja syvemmälle Venäjän historiaan. Levyllä lauletaan muun muassa Katariina Suuresta. Viimeinen kappale on instrumentaali, jonka Lopakka omisti toissa vuonna kuolleen Sentencedin kitaristin Miika Tenkulan muistolle.

Nizhe on suomeksi ”alemmas”, ja albumin kansivihko on kuvitettu Aleksei Repkinin valokuvilla Moskovan viemäriverkostosta ja tunneleista.

Levy julkaistaan Suomen ja muiden Pohjoismaiden lisäksi Venäjällä, Baltiassa, Valko-Venäjällä, Ukrainassa ja Kazakstanissa. Valko-Venäjän-valloitusta jarruttaa se, että moni rock-yhtye on joutunut pakenemaan maan alle diktaattori Lukashenkon kuristusotetta ja radiossa tulee soittaa 75-prosenttisesti kotimaista musiikkia. Virossa puolestaan virolais- ja venäläisväestön välisen pronssisoturikahinan muisto elää yhä, eikä KYPCKin sotaisaan imagoon osata välttämättä suhtautua huumorilla.

Seppänen arvelee bändinsä suosion syyksi sitä, että moni venäläinen arvostaa yhtyeen rohkeutta käsitellä kipeitäkin Neuvostoliitto-aiheisia teemoja tyylikkäästi. Mutta toimisiko konsepti toisin päin? Entä jos venäläinen bändi tulisi tänne, laulaisi suomeksi ja heiluttelisi Suomi-konepistooleja?

”En äkkiseltään usko, että se menisi läpi”, Seppänen sanoo.

”Tällainen sisääntulo on helpompi tehdä isompaan kulttuuriin kuin Suomen kokoiseen maahan. Ihmiset ovat pitäneet sitä helvetin hienona, että ulkomaalainen bändi tekee jotain tällaista – ja vieläpä suomalainen, kun he arvostavat täkäläistä metallia.”

Markus Laakso

Nizhe julkaistaan 9.2.