10. joulukuuta 2010
Teksti:

Lapsiperhe on seuraavien neljän kuukauden aikana Suomen suosituin olio. Tulevat eduskuntavaalit ovat tähän mennessä kirvoittaneet lupauksia ainakin lapsilisän korotuksesta, päivähoitomaksujen poistamisesta, perheasuntojen lisärakentamisesta ja kotihoidon tuen nostamisesta. Lyön vetoa, että näissäkään vaaleissa yhdelläkään ehdokkaalla ei ole pokkaa puolustaa lapsettoman ihmisen etua.
    Lapsiperheitä tulee tietenkin tukea. Mutta ei siksi, että niissä on lapsia, vaan siksi, että ne ovat keskimääräisesti lapsettomia perheitä köyhempiä. Ilmainen neuvola, päivähoito ja koulutus ovat koko yhteiskunnan etu ja ne hyödyttävät niin lapsellisia kuin lapsettomiakin.
    Sen sijaan on hullua, että lapsilisää maksetaan perheille, joiden vanhemmat tienaavat kumpainenkin 6 000 euroa kuussa. Tällaisia perheitä tuetaan muillakin kummallisilla tavoilla. Esimerkiksi Helsingissä lapsen päivähoito maksaa saman summan, tienasivatpa vanhemmat sitten 2 500 euroa tai 6 500 euroa kuussa per henkilö.
    Miksi lapsettoman köyhän on tuettava rikkaan lapsenhankintaprojektia? Ne perheet, joilla on varaa panna lapsilisät säästöön ja lahjoittaa ne lapselle moporahoiksi kun tämä täyttää 17, eivät tarvitsisi lapsilisää lainkaan. Satanen kuussa ei merkitse tällaisten perheiden taloudelle yhtään mitään, eivätkä perheet varmasti jätä lapsia tekemättä satasen takia.
    Kukaan poliitikko ei halua näin vaalien alla vaikuttaa sydämettömältä julmurilta, joka karsii lapsiperheiden etuja. Joku voisi kuitenkin uskaltaa tarjota kädenojennusta sellaisille, jotka eivät halua lapsia. Pieni askel olisi sterilisaation suojaikärajan laskeminen. Ikäraja on nyt 30 vuotta – korkeampi kuin mikään muu suojaikäraja Suomessa. Jos 25-vuotias voi adoptoida lapsen, 25-vuotiaan pitäisi myös olla oikeutettu sterilisaatioon. Lapsen hankkiminen ja hankkimatta jättäminen ovat yhtä suuria ja arvokkaita päätöksiä.

Maria Pettersson