Kurja kirjallisuus

Misery lit, misery memoirs tai misery porn on kirjallisuuden laji, jonka kertomukset kuvaavat lapsuudessa koettua seksuaalista hyväksikäyttöä, hylkäämistä, kiusaamista ja väkivaltaa. Kirjoissa aikuiseksi varttunut hyväksikäytetty purkaa yksityiskohtaisesti hirveyksiä, joita joutui lapsena kestämään. Lopulta omaelämäkerralliset tarinat kulminoituvat pakoon, pelastumiseen tai jonkinlaiseen katharsikseen. Nyt hyväksikäyttöä, kipua ja pettymystä huutavat tositarinat hallitsevat bestseller-listoja sekä Yhdysvalloissa että Briteissä.

Tien avasi amerikkalaisen Dave Pelzerin kirja ”A child called it”, joka julkaistiin vuonna 1995. Kirja kertoi elämästä tyranniäidin nyrkkeilysäkkinä. Siitä tuli menestys. Kirja ja sen jatko-osat keikkuivat yhteensä 448 viikkoa New York Timesin bestseller-listalla.
    Pelzerin jälkeen tulivat sadat muut. Vuonna 2006 sadasta eniten myydystä pokkarista 11 oli selviytymistarinoita, ja misery litin myynti oli lähes kymmenen prosenttia koko pokkaribisneksestä. Independent-lehden mukaan misery lit on Britanniassa suurin yksittäinen kasvava kustannusala, joka tahkoaa vuosittain 28 miljoonaa euroa. Nykyään kurjuuskirjallisuudella on kirjakaupoissa myös omat osastonsa: painful lives, real lives tai tragic lives.
    Rankkojen tositarinoiden ja traagisten elämäntarinoiden kiinnostavuuteen on herätty myös meillä. Otava on suomentanut misery litin klassikoihin lukeutuvan Frank McCourtin Seitsemännen portaan enkelin ja kaksi muuta muistelmiin perustuvaa teosta. Ensi keväänä se julkaisee suomennoksen lapsena siepatun ja kahdeksan vuotta kellarissa vankina olleen Natascha Kampuschin kirjasta 3096 päivää. Kotimaisista kirjoista lähimmäs misery litiä päässee Ilta-Sanomien päätoimittajan Ulla Appelsinin Leevi K. Laitisen kertoman perusteella kirjoittama Lapsuus lahkon vankina.
    Vaikka elämäkertojen perinne on Suomessa vahva ja ”koskettavia kuvauksia traagisesta lapsuudesta” löytyy myös meiltä, buumista ei voi puhua. Suomalaisissa kustantamoissa ollaan varuillaan lajin sosiaalipornoleiman vuoksi. Täällä halutaan sanoutua irti puhtaan kauhistelukirjallisuuden kustantamisesta.
    ”Katson rajan menevän siinä, onko teos eksploitaatiota ja sosiaalipornoa vai kirjallisesti, yhteiskunnallisesti tai inhimillisesti arvokasta kirjallisuutta. Emme ole julkaisseet juurikaan kirjoja, joiden ainoa pointti on jonkun elämän surkeus tai kauheus”, sanoo WSOY:n tietokustantamisen vastaava kustannuspäällikkö Joni Strandberg.
    ”Traagisten elämäntarinoiden kysyntä Yhdysvalloissa ja Britanniassa on kiinnittänyt huomiota. Mutta tällaisissa tapauksissa mietitään, miten trendit soveltuvat Suomeen. Kulttuureissa on eroja, mikään ei välttämättä sellaisenaan siirry Suomeen”, sanoo Otavan yleisten tietokirjojen kustannuspäällikkö Jarkko Vesikansa.

Kuka misery litia lukee ja miksi?
    80–90 prosenttia lukijoista on naisia. Misery litiä voi myös hyvällä syyllä kutsua supermarkettikirjallisuudeksi, sillä noin 80 prosenttia kirjoista myydään marketeissa Harlekiini-kirjallisuuden vieressä.
    Tammen kotimaisen kaunokirjallisuuden ja asiaproosan kustannuspäällikön Hannu Harjun ja Otavan Jarkko Vesikansan mukaan kirjailijoiden näkökulmasta tarinoiden tärkeys piilee siinä, että ne tarjoavat lukijoilleen vertaistukea.
    ”Kirjailijat haluavat paitsi herättää keskustelua vaikeista asioista, myös antaa kasvot kärsimykselle”, Harju sanoo.
    Kirjoittamisprosessi purkaa varmasti myös omia traumoja. Lisäksi kirjan kirjoittaminen voi kääntää traumaattiset kokemukset kasaksi rahaa. Tämä on houkutellut alalle huijareita, jotka ovat keksineet itselleen kurjan lapsuuden. Tunnettu esimerkki on Laura Albert, joka kirjoitti entisen lapsiprostituoidun JT Leroyn omaelämäkerraksi väitetyn kirjan Sarah. Myöhemmin paljastui, ettei JT Leroy -nimistä henkilöä ole olemassa. Leroyta esittivät julkisuudessa Laura Albert ja tämän miehen sisarpuoli.
    Lukijoiden kiinnostusta Harjun mukaan taas selittää lukukokemuksen terapeuttisuus ja kiinnostavuus.
    ”Niissä kirjoissa on jotain voimaannuttavaa, johon voi eläytyä voimakkaasti. Halutaan todistaa jotain inhimillisesti poikkeuksellista ja traagista tapahtumaketjua.”
    Fiktio myy, mutta jos tarina on sekä uskomaton että tosi, menestys on taattu. Joidenkin kriitikoiden mukaan lajin suosion syy on kuitenkin kaukana ylevästä. Sitä selittää vain tirkistelyn halu. Moraalinen pöyristyttävyys yhdistyy kiihottavuuteen tavalla, joka koukuttaa.

Aloita näistä

The Child Called “It”: One Child’s Courage to Survive 1995
Dave Pelzer joutui elämään lapsuutensa tyrannimaisen äidin mielivallan kohteena. Hänet pakotettiin muun muassa juomaan ammoniakkia.

The Kid 2000
Vanhempiensa hakkaama ja näännyttämä, koulukiusattu Kevin Lewis rötösteli ennen kuin sai elämänsä raiteilleen. Elokuva ilmestyi tänä vuonna.

Ugly: The True Story of a Loveless Childhood 2006
Asianajaja Constance Briscoe joutui lapsena äitinsä toistuvasti pahoinpitelemäksi. Äiti nosti syytteen satoja tuhansia kappaleita myyneen omaelämäkerran vuoksi. Oikeus kumosi syytteen vuonna 2008.

Please, Daddy, No 2006
Isäpuoli käytti Stuart Howarthia seksuaalisesti hyväkseen tämän ollessa pieni. Kirja sai alkunsa vankilasta, jonne Howarth joutui tapettuaan isäpuolensa.

Ann-Mari Huhtanen
Kuva Mikko Rantanen

Top