12. marraskuuta 2010
Teksti:

Al-Ameenin koulun rehtori Harri Jokinen on vaatimaton mies, mutta työpaikkaansa hän esittelee ylpeänä. Entinen Hankasalmen sivistysjohtaja on syyskuusta alkaen luotsannut Abu Dhabissa sijaitsevaa poikakoulua. Vastaremontoidun koulun ulkoseinät hohkaavat aamupäivän auringonpaisteessa kirkkaan valkoisina.
”Katolle on myöhemmin tulossa aurinkopaneelit, joista saamme energiaa”, Jokinen kertoo. Sitä tarvitaan paitsi ilmastointiin, myös älytauluihin, lähiprojektoreihin ja uutuuttaan kiiltäviin tietokoneisiin, jollaiset on asennettu joka luokkaan.
Sisäpihalla lapset juoksentelevat valkoisissa koulupuvuissaan, miniversioissa paikallisten miesten perinteisestä vaatteesta, nilkkapituisesta ja pitkähihaisesta dishdashasta. Takapihalla on pieni moskeija. Kolmasluokkalaiset ovat kanttiinissa ruokailemassa, kun palohälytin pärähtää soimaan. Jokinen ei hätkähdä.
”Hälyttimiä ei vielä ole suojattu, remontti on vähän kesken. Pojat huitaisevat ne soimaan leikkiessään.”
Jokinen, toinen suomalainen rehtori ja 29 opettajaa muuttivat Abu Dhabiin tänä syksynä osana Jyväskylän yliopiston omistaman EduCluster Finlandin ja Abu Dhabin viisivuotista sopimusta. Yksi opettaja on tulossa vielä myöhemmin. Puolet suomalaisista työskentelee Al-Ameenin poikakoulussa pääkaupungissa Abu Dhabissa, puolet taas tyttökoulussa emiirikunnan toiseksi suurimmassa kaupungissa Al-Ainissa. Opettajien sopimukset tehdään vuodeksi kerrallaan, ja molemmissa kouluissa työskentelee myös paikallisia opettajia.
Sopimus on tähän mennessä suurin suomalainen koulutusosaamisen vientihanke. Maailmalla koulutusmarkkinat ovat merkittävä bisnes, jossa varsinkin englanninkieliset maat ovat isoja pelureita. Kaupan on erilaisia tutkintopaketteja, konsulttipalveluita ja opetusteknologiaa. Nyt mukaan tahtoo myös Suomi.

”Olen niii-iiin iloinen”, opettaja Minna-Maaria Vuollo sanoo.
”Ette ikinä usko, mitä tapahtui.”
Kyse on porkkanoista. Kouluruoan lisäksi monet oppilaat tuovat kotoa evääksi karkkia ja sipsejä, kaikkea terveysvalistuksen sääntöihin mahdollisimman sopimatonta. Vuollo on yrittänyt saada oppilaat tuomaan mukanaan terveellisempiä eväitä.
”Olen toitottanut että carrots, carrots. Tänään vihdoin muutama poika tuli näyttämään eväsrasiaansa. Ja arvatkaa mitä siellä oli – porkkanoita! Ihanaa.”
Puolentoista kuukauden jälkeen suomalaisten jälki näkyy vasta pienissä asioissa.
Käyntiin on lähtenyt myös yhteistyö paikallisten opettajien kanssa, aluksi tosin vähän hitaasti. Paikalliset opettajat – kaikki naisia – eivät olleet valmistautuneet työskentelemään miesten kanssa. Abu Dhabissa opettaminen on perinteisesti ollut naisten tehtävä. Syksyllä koulun pihalla seisoi kymmenen kalpeaa suomalaista miestä, joiden kanssa olisi pitänyt tehdä töitä. Osaa yllätys ei miellyttänyt, mutta nyt yhteistyö lutviutuu jo paremmin.
”Päivä päivältä menee lupaavammin”, Jokinen sanoo.
Suomalaiset opettavat koulussa matematiikkaa, luonnontieteitä ja englantia, paikalliset opettajat muun muassa arabiaa ja islamia. Lapset ovat 5-10-vuotiaita. Kouluun mennään noin viisivuotiaana.
Paikalliset eli emiraattinaiset, myös opettajat, käyttävät abayaa, pitkää mustaa mekko-takkia, ja peittävät päänsä. Osa verhoaa kasvonsa niqabilla, joka jättää näkyviin vain silmät. Luokkahuoneissa opettajat eivät pidä huntua, mutta vetävät sen ylleen, jos mies on paikalla.
”Huoneeseen ei voi kävellä sisään suoraa päätä. Pitää koputtaa ja odottaa, että toinen ehtii laittaa hunnun päähänsä”, Jokinen kertoo
Ulkomaisten naisten ei tarvitse käyttää huntua, mutta koulussa vaatetuksen on syytä olla peittävä. Vuollolla on pitkä hame ja pitkähihainen paita. Kaupungilla näkee ulkomaalaisia topeissa ja kireissä farkuissa.
Opettajanhuoneita on useampi, yksi naisille ja toinen yhteinen. Naisten huoneeseen ei miehillä ole asiaa, mutta naispuolinen toimittaja toivotetaan tervetulleeksi. Kukaan emiraattiopettajista ei silti tahdo valokuvattavaksi.
Naiset arvelevat, että suomalaisilla oli alkuun kieli- ja kulttuuriongelmia. Osa emiraattiopettajista ei tunnu olevan vielä ihan vakuuttunut hankkeesta, osa taas on innoissaan.
”Olen oppinut suomalaisopettajilta joitain tekniikoita, joita käytän omassa opetuksessani, esimerkiksi pelejä ja leikkejä, joita meillä ei ole perinteisesti käytetty”, englanninopettaja Heba sanoo.
”Luulen, että tästä tulee lopulta hyvä kokemus.”

Öljy. Siinä syy siihen, että suomalaiset ovat Abu Dhabissa. Tällä hetkellä emiraatin öljyvarat ovat maailman seitsemänneksi suurimmat. Sen valtiollisen sijoitusrahaston arvioidaan olevan maailman suurin, arvoltaan vuonna 2009 jopa 627 miljardia Yhdysvaltain dollaria – miltei pari sataa miljardia isompi kuin Norjan öljyrahasto.
Sijoitusten arvo on kärsinyt finanssikriisissä, mutta kaikkiaan Abu Dhabi on selvinnyt siitä paljon paremmin kuin naapurissa sijaitseva Dubai, jonka kiinteistökupla poksahti pahasti.
Varovaistenkin arvioiden mukaan öljy ehtyy viimeistään sadan vuoden kuluttua. Sitä ennen on keksittävä muita tulonlähteitä. Siksi Abu Dhabi haluaa nyt rukata koulujärjestelmänsä uuteen uskoon.
”Nykyisin opiskelijat tarvitsevat lukion jälkeen vuoden tai kaksi lisäkoulutusta ennen kuin he voivat mennä yliopistoon. Tämän me haluamme muuttaa”, sanoo opetushallitusta vastaavan Abu Dhabi Educational Councilin eli Adecin viestintäpäällikkö Mourad Tlili. Tunisialaissyntyinen Tlili puhuu vilkkaasti, nauraa tarttuvasti ja elehtii käsillään kuin kapellimestari.
Abu Dhabi on pannut tuulemaan. Tänä vuonna lanseerattiin New School Model -ohjelma, jonka tavoitteena on järjestelmällisesti parantaa opetuksen laatua satsaamalla erityisesti matematiikkaan, luonnontieteisiin ja englantiin.
”Kun me tarvitsemme tieteilijöitä kehittämään mikrosiruja tai mitä tahansa, opiskelijamme ovat valmiita. Kruununprinssi haluaa, että jokaisella on valmiudet tieteellisiin opintoihin lukion jälkeen missä tahansa päin maailmaa”, Tlili sanoo. Kruununprinssi sheikki Mohammed bin Zayed Al Nahyan on myös Adecin puheenjohtaja.
Ideana on tehdä koulutuksesta kaksikielinen, niin että jokainen emiraattilapsi puhuu ja kirjoittaa sujuvasti sekä arabiaa että englantia. Sitä varten Abu Dhabi on jo useita vuosia palkannut vastavalmistuneita opettajia englanninkielisistä maista. Tänä vuonna näitä licensed teachereita tuli ennätykselliset 1 200. Koulutusviennin isot toimijat Yhdysvalloista, Britanniasta ja Uudesta-Seelannista ovat jo vuosia olleet konsultoimassa erilaisia projekteja.
Suomalaiset eivät siis ole ensimmäiset yrittäjät arabimaiden koulutusmarkkinoilla. Heidän hankkeensa on silti uutisoitu näkyvästi paikallisessa mediassa.
”Tämä on ainutlaatuinen hanke, sillä aiemmin meillä ei ole tullut ulkomaisia rehtoreita. Suomalaiset myös osallistuvat koulutuksen kehittämiseen yhdessä viranomaisten kanssa. Ja jos näiden koulujen kanssa sujuu hyvin, voi hyvin olla, että kouluja tulee lisää”, Tlili sanoo.

Mutta miksi juuri pohjoinen koululaitos kiinnostaa Abu Dhabia? Vastaus on tutut neljä kirjainta: PISA. Viimeistään kansainvälisissä kouluvertailuissa saadut hyvät tulokset ovat tehneet suomalaisesta koulujärjestelmästä maailmalla kiinnostavan mallin.
”Emiraattilapset ansaitsevat parasta, ja te olette maailman parhaiden joukossa koulutuksessa, edellä kaikkia muita Euroopassa. Se on fakta”, Tlili sanoo.
Abu Dhabin sopimuksen kauppasummaa ei kerrota, mutta EduCluster Finlandin liiketoimintajohtaja Elise Tarvainen sanoo, että hankkeen työllistämisvaikutus on noin 200 henkilötyövuotta. Sopimukseen kuuluu emiraattilaisten opettajien mahdollisuus suorittaa maisterinopinnot Jyväskylän yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa. Toistaiseksi aika on kuitenkin mennyt koulutoiminnan käynnistämisessä Abu Dhabissa.
Kätilönä hankkeessa toimi Suomen Arabiemiraattien suurlähettiläs Matti Lassila, joka alkoi selvittää mahdollisia yhteistyötahoja. Innostusta löytyi jopa liikaakin. Ensin Abu Dhabi olisi halunnut Suomen alkavan pyörittää 60 koulua, jotka olisi pitänyt polkaista pystyyn vuoden sisällä. Siihen ei kellään ollut rahkeita, ja Lassila pelkäsi jo, että koko homma kariutuu. Vuoden 2009 helmikuussa Suomen opetusministeriön delegaatio kuitenkin vieraili Arabiemiraateissa. Visiitti poiki vastavierailun, ja vielä samana syksynä Adecin pääjohtaja Mugheer al Khaili tapasi Jyväskylässä opetusministeri Henna Virkkusen (kok).
”Halusivat ostaa suomalaisen peruskoulun”, Lassila muistelee Virkkusen sanoneen.
EduCluster Finland Oy perustettiin tämän vuoden keväällä, sopimus Abu Dhabin allekirjoitettiin kesäkuussa. Aikataulu oli tiukka.
”Nämä ovat kovia kauppamiehiä, tottuneet neuvottelemaan öljystä”, Tarvainen sanoo neuvotteluista.
Alun perin myös Helsingin yliopisto oli mukana Abu Dhabin hankkeessa, mutta jättäytyi pois. Vararehtori Ulla-Maija Forsbergin mukaan Helsingin kasvatustieteellinen tiedekunta olisi halunnut projektiin enemmän tutkimusta. Tarvainen korostaa silti, että Abu Dhabin hankkeessa ei ole kyse vain Jyväskylän yliopistosta, vaikka se onkin yhtiön pääomistaja.
”Me emme vie maailmalle vain Jyväskylän yliopistoa, vaan suomalaista koulutusosaamista ylipäätään.”
Jyväskylän yliopisto ei ole kansainvälinen brändi; suomalainen koulutusjärjestelmä on.
Arabian niemimaalla on enemmänkin kiinnostusta Suomen koulujärjestelmään. EduCluster Finland ja Haaga-Helian ammattikorkeakoulu ovat jo solmineet Saudi-Arabian kanssa sopimuksen 70 saudiopettajan täydennyskoulutuksesta Suomessa.


Koulun sisäpiha on pehmutettu joustavalla materiaalilla, jotta siellä olisi parempi leikkiä. Oppilaita on 360.

”Uupuneita, mutta innoissaan”, vantaalainen Jerker Polso kuvaa tunnelmia Abu Dhabin keskustassa sijaitsevan huoneistohotellin ravintolassa. Vieressä istuva egyptiläis-espoolainen Yousri Youssef on samaa mieltä. Ikkunasta näkyy pihasta kaartava muuttokuorma, kun jälleen yksi suomalaisperhe lähtee omaan asuntoon. Al-Ameenin koulun suomalaisopettajista moni asuu tällä hetkellä keskustan hotellissa. Yhden osoite on Hilton.
Opettajat eivät periaatteessa saa puhua työasioista ulkopuolisille, sillä työsopimukseen on kirjattu vaitiolovelvollisuus. Suomalaisittain se kuulostaa oudolta, mutta EduCluster Finlandin mukaan käytäntö on Abu Dhabissa tavallinen. Kaikkiin haastatteluihin piti kysyä lupa opetusvirastolta, ja se myönnettiin aina.
Polso päätti hakea Abu Dhabiin heti kun kuuli siitä ensimmäisen kerran.
”Katsottiin vaimon kanssa sohvalla uutisia, ja sekin sanoi, että hae tuonne”, Polso kertoo. Hänellä on niin luokanopettajan, teatteri-ilmaisun ohjaajan kuin erityisluokanopettajankin paperit. Ennen Arabian niemimaalle tuloa Polso oli työskennellyt sekä luokanopettajana että aikuisopettajana. Nyt hän on Al-Ameenin koulun school pedagocical resource-expert ja vaimo odottaa viisumia Suomessa.
”Olin Suomessa jo alistunut siihen, että opettajan työhön on vaikea yhdistää ulkomailla asumista. Nyt olen ollut tosi innoissani, vaikka töitä on ollut paljon.”
Lasten koulupäivä alkaa Abu Dhabissa 7.15 aamulla ja päättyy varttia yli yksi iltapäivällä. Kaupunki käynnistyy varhain, kun aurinko ei vielä porota täysillä. Koululle kurvataan yleensä taksilla, osa suomalaisista on hankkinut oman auton. Öljyvaltiossa bensa on halpaa, takseja paljon ja julkista liikennettä vain nimeksi.
Julkiset koulut on tarkoitettu emiraattilapsille, muille ne maksavat 6 000 dirhamia eli noin 1 160 euroa lukukaudessa. Abu Dhabin asukkaista vain noin 15 prosenttia on maan kansalaisia. Loput ovat ulkomaalaisia siirtotyöläisiä, usein Intiasta, Bangladeshista, Filippiineiltä tai Pakistanista, ja heidän lapsensa käyvät yleensä omia kouluja. Abu Dhabissa on myös runsaasti erilaisia yksityiskouluja. Al-Ameenin kouluun lapset tulevat lähialueilta.
”Lasten taustat ovat hyvin erilaisia”, sanoo Yousri Youssef. Espoolaisen arabianopettajan titteli Abu Dhabissa on paraprofessional teacher. Hän toimii eräänlaisena kulttuuritulkkina ja hoitaa myös hallinnollisia asioita. Youssef haki pestiä, sillä halusi hyödyntää enemmän arabiankielen taitoaan.
”Kaipasin myös vähän vaihtelua Suomeen”, hän sanoo.
Vanhemmat osallistuvat Youssefin mukaan Abu Dhabissa koulutyöhön vähemmän kuin Suomessa. Tarkoitus on perustaa koululle vanhempainyhdistys, mutta toistaiseksi olosuhteet eivät ole suosineet sitä.
Ensimmäinen vanhempainilta piti keskeyttää sähkökatkoksen vuoksi. Toinen, haastattelupäivää edeltäväksi illaksi suunniteltu vanhempainilta piti perua, sillä Arabiemiraatteihin kuuluvan Ras-Khaimahin sheikki Saqr bin Muhammad Al Qasimi kuoli. Siksi kaduillakin on tavallista vähemmän liikennettä. Osa lapsista jäi pois koulusta, eivätkä kaikki menneet töihin, sillä viranomaisten odotettiin julistavan suruajan. Lopulta sitä ei tullutkaan.
Epävarmuuteen totutteleminen olikin ensimmäinen asia, johon suomalaisten piti opetella, Polso sanoo.
”Aluksi stressikäyrä kohosi uhkaavasti, ja tajusin, että en voi suhtautua kaikkeen niin pedantisti. Juhlapyhästä ilmoitettiin, että se loppuu joko tänään, huomenna tai ylihuomenna, ja asiasta kerrottaisiin illalla televisiossa. Suomessa olisi ihan mahdotonta, että ei tiedä lomaa etukäteen”, Polso sanoo.
”Mutta kun mietti perusteluja, ne olivat kuitenkin ihan loogiset”.
”Islamilainen kalenteri on 11 päivää lyhyempi kuin länsimainen, ja kuukauden alkaminen pitää todentaa kuusta. Kuukauden alku voi heittää päivällä”, Youssef selittää.
Toistaiseksi opettajien vapaa-aika Abu Dhabissa on mennyt paljon käytännön asioiden hoitamisessa. Viisumi-, asunto- ja muut asiat vievät aikaa.
”Iltaisin jotkut käyvät katsomassa paikallista jalkapalloliigaa tai kahviloissa. Olemme myös tutustuneet ostoskeskuksiin, niitä täällä riittää”, Youssef sanoo.
Työsopimukseen kuuluu, että julkisella paikalla esiintyminen humalassa on peruste irtisanomiselle – niin kuin on lakien rikkominen muutenkin. Alkoholia tosin saa vain harvoista paikoista, ja se on kallista.
Youssef on ollut vähän yllättynyt, ettei kaduilla juuri kuule arabiaa. Paikallisia näkee katukuvassa verrattain vähän.
”Voisi olla melkein missä vain päin maailmaa. Kouluissa taas on vahvana perinteinen kulttuuri.”
Palkka ei ollut ensimmäinen kannustin hakeutua töihin öljyvaltioon, vaikka se onkin vähän parempi kuin Suomessa. Myös suomalaisopettajat ovat Adecin palkkalistoilla. Tuloverotus on pyöreä nolla, mutta toisaalta ne, joiden perhe lähtee mukaan, joutuvat tulemaan toimeen yhden ihmisen palkalla.

Koulun takapihalla viheriöllä on päättymässä futismatsi. Youssef seuraa käytävällä, kun pojat valuvat sisätiloihin, ja ohjaa muutaman karkulaisen oikeaan osoitteeseen. Osa olisi mieluusti jäänyt vielä potkimaan palloa. Valokuvaajalle he poseeraavat innoissaan.
Kieli on yksi käytännön haaste, kun suomalaista osaamista viedään Arabiemiraatteihin. Lapsista harva puhuu kunnolla englantia, osa ei lainkaan. Useimpien äidinkieli on arabia, mutta senkään taso ei välttämättä ole kaikilla kovin korkea. Palvelukulttuuriin kuuluu, että perheissä on yleensä kotiapulainen, useimmiten Filippiineiltä, Bangladeshista tai jostain muualta Aasiasta. Moni lapsi viettää vähintään yhtä paljon aikaa lastenhoitajan kuin vanhempiensa kanssa, eikä äidinkielen taito pääse aina kehittymään hyväksi. Lisäksi puhuttu ja kirjoitettu arabia eroavat toisistaan melko paljon. Kun koulupäivät ovat pienimmilläkin lisäksi pitkiä, kuusi tai seitsemän tuntia, ei ole ihme, että lasten on välillä vaikea pysyä aloillaan.
”Vähän niin kuin pantaisiin suomalaislapsi opiskelemaan monta tuntia päivässä saksaksi”, Polso vertaa.
”Totta kai oppilasaines on haastavaa, sitä on ihan turha kiistää”, hän toteaa.
”Lapselta se vaatii ensin enemmän paukkuja. Alussa kielitaito kehittyy hitaasti, eikä mitään näytä tapahtuvan, kunnes jossain vaiheessa tapahtuu iso harppaus.”
Suomalaisetkaan eivät puhu englantia äidinkielenään. Heidän kielitaitonsa testattiin ennen lähtöä, mutta maailmalla olisi riittämiin myös syntyperäisiä englanninkielen opettajia. EduClusterin Tarvaisen mielestä koulutusmarkkinoilla voi olla myös valtti, ettei englanti ole äidinkieli.
”Suomalaiset tietävät, millaista on opiskella englantia vieraana kielenä. He osaavat opettaa eri tavalla kuin kieltä äidinkielenään puhuvat opettajat”, hän sanoo.
Ennen muuta suomalaisten valtti ovat kuitenkin kehutut opetusmenetelmät. Miten suomalainen peruskoulu käytännössä eroaa emiraattikoulusta?
”Iso ero on, että Suomessa on alakoulussa luokanopettajat. Abu Dhabissa pientenkin lasten opettaja vaihtuu joka tunti, kun eri aineita opettavat eri opettajat”, Youssef sanoo.
Paikallisilla opettajilla on myös paineita edetä opetuksessa ripeästi kirjan mukaan. Kouluissa käy tarkastajia, jotka valvovat, että opetuksessa on edetty suunnitelman mukaan.
”Suomessa taas ajatellaan, että vaikkapa kertotaulua opetellaan niin kauan, että lapsi oppii sen. Vasta sitten mennään eteenpäin”, Youssuf sanoo.
Suomalaisten touhuista ollaan Abu Dhabissa kiinnostuneita. Polso ja Youssef ovat koulun niin sanottuja faculty headeja, eräänlaisia vastaavia opettajia, ja he tapaavat säännöllisesti muiden koulujen vastaavia ihmisiä.
”Ensimmäisen kerran todettiin, että ah, you are the famous thirty-two”, Polso sanoo.

Abu Dhabin kokemuksia seurataan tiiviisti myös Suomessa, sillä koulutusvientiin kohdistuu isot odotukset. Opetusministeriössä Helsingissä ramppaa kiinnostuneita ulkomaalaisia melkein riesaksi saakka, mutta toistaiseksi suomalaisen koulun mainetta ei olla onnistuttu kääntämään mammonaksi.
Valtiosihteeri Heljä Misukan johtama työryhmä linjasi keväällä, että vuoteen 2015 mennessä koulutusviennin osuuden Suomen kokonaisviennistä pitäisi kasvaa merkittävästi. Myös Helsingin yliopisto on asettanut työryhmän pohtimaan asiaa.
Mutta voiko suomalaista peruskoulua myydä? Abudhabilainen yhteiskunta poikkeaa paljon suomalaisesta. Suomalaiset lapset käyvät koulua omalla äidinkielellään, opetussuunnitelma on omansa, tytöt ja pojat käyvät samaa koulua, lasten kasvatus on erilaista.
”Ei suomalaista koulua voi myydä”, Elise Tarvainen sanoo.
”Me myymme suomalaista pedagogista osaamista, emme koululaitosta. Koulujärjestelmä ei ole paperikone. Koulutus ja kasvatus on aina kulttuurisidonnainen asia.”
Siksi suomalaiset sanovat rakentavansa Abu Dhabissa ennen muuta jotain uutta.
Abu Dhabissa kulttuurisidonnaisuus merkitsee kuitenkin tiukan yksinvaltaista järjestelmää, jonka laki kieltää niin homoseksuaaliset kuin avioliiton ulkopuoliset suhteet. Sukupuoliroolit korostavat naisen ja miehen erilaisuutta. Miten suomalainen opetus istuu uuteen ympäristöön? Saako tasa-arvo väistyä kasvatustavoitteista, kun suomalaisesta koulutuksesta tehdään vientituotetta?
”Minulta kysytään usein, miten voimme tehdä yhteistyötä maan kanssa, joka ei ole demokraattinen. Mutta tässä on kysymys emiraattilapsista. Kaikilla lapsilla on oikeus saada hyvää opetusta. Lukemaan ja laskemaan opetellaan ihan niin kuin muuallakin”, Tarvainen sanoo.
Rehtori Jokisen mukaan maan tavat näkyvät alakoulussa ennen muuta käytännön asioissa, kuten opetusmateriaalissa.
”Omissa oppikirjoissamme tai materiaaleissa saattaa olla sellaista, joka jo tietämättämme loukkaa paikallista kulttuuria. Esimerkiksi possun kuva ei täällä ole hyvä juttu, ja niitä löytyy monesta suomalaisesta opetusmateriaalista. Myös yhdessä opettaessa pitää ottaa huomioon, että ei tule loukanneeksi toista”, Jokinen sanoo.

Al-Ameenin koululla on seuraavana päivänä jälleen hulinaa. Minna-Maaria Vuollo näyttää kuitenkin tyytyväiseltä.
”Pojat lukevat jo, lyhyitä sanoja”, hän sanoo.
Eikä siinä kaikki:
”Tänään porkkanoita toi viisi poikaa.”

Rahalla tieteen huipulle

Abu Dhabi ei säästä rahaa panostaessaan koulutukseen. Tänä syksynä maassa avasi ovensa New Yorkin yliopiston sivukampus. Opintonsa aloitti 150 ensimmäisen vuosikurssin opiskelijaa.
NYU ei ole ensimmäinen länsimainen etäkampus Arabian niemimaalla. Esimerkiksi Qatarissa toimii Georgetownin yliopisto, ja Abu Dhabiin rantautui vuonna 2006 Sorbonnen yliopisto. NYU:lla on kuitenkin poikkeuksellisen antelias stipendijärjestelmä, jonka ansiosta opiskelu voi olla käytännössä ilmaista. Opiskelijoille myös tarjotaan täysihoito majoituksineen.
Miten ihmeessä se on mahdollista?
”Abu Dhabi maksaa kaiken. Kruununprinssin tarjous oli hyvin, hyvin antelias”, sanoo NYCin yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan dekaani Iván Szelényi. Hänen asunnostaan pilvenpiirtäjän 38. kerroksesta avautuvat huikeat näkymät eri suuntiin kaupungin yli. Samassa tornitalossa kaupungin keskustassa asuvat myös opiskelijat.
Opiskelijat tulevat ympäri maailmaa 39 eri maasta. Noin tusina heistä on emiraatteja.
Onko tällaisessa rahankäytössä mitään mieltä? Miksi joku maa satsaa yliopistoon, joka ei näytä juurikaan hyödyttävän sen omia kansalaisia?

Abu Dhabi haluaa luoda itsestään houkuttelevan tiede- ja osaamiskeskuksen, eikä se aio vitkastella houkutellessaan maailman huiput paikalle. Siihen sillä on varaa.
”Al-Nahyanin [hallitsija]suku on kenties maapallon, ehkä jopa koko ihmiskunnan historian rikkain”, Szelényi sanoo. Kruununprinssin tarjous on ollut sen verran hyvä, että yliopisto pystyy lennättämään osan opettajista Arabian niemimaalle 7-14 viikoksi kurssien ajaksi, ja maksamaan lopun ajan heidän palkkansa pääkampuksella Manhattanilla. Myöhemmin tänä lukuvuonna vierailevaksi luennoitsijaksi saapuu maailmankuulu sosiologi Immanuel Wallerstein sekä muita merkittäviä tutkijoita.
Huomionarvoista on sekin, että opetus keskittyy toistaiseksi pitkälti humanistisiin tieteisiin (liberal arts). Monet yhdysvaltalaisten korkeakoulujen etäkampukset vaikkapa Karibialla tarjoavat opetusta esimerkiksi lääketieteissä tai teknillisissä aineissa, joissa tutkintopaketteja on helpompi kaupata.

Szelényin mukaan hallitus ei ole pyrkinyt rajoittamaan, mitä yliopistossa opetetaan.
”Pikemminkin ongelma on ollut itsesensuuri. Erään kurssin aihe oli nuorten seksuaaliset verkostot ja seksitaudit. Viestintäosastomme oli sitä mieltä, että aihe ei ole sopiva. Minä sanoin, että ei tule kuuloonkaan, se on kurssin aihe ja sillä siisti. Jos meistä on Abu Dhabille ongelmia, he voivat heittää meidät ulos. Mutta minkäänlaista sensuuria emme hyväksy”, hän sanoo.
”Abu Dhabi ei edes teeskentele olevansa demokratia. Mutta se on hyvä esimerkki islamilaisesta hallinnosta, joka on avoin ulkomaisille vaikutteille.”

Maria Manner
Kuvat Saidu Mohammed ja Teivo Teivainen