Kuvaaja käskee Jenni Banerjeeta, 29, näyttämään vihaiselta. Se ei onnistu. Banerjee haluaa yksityiskohtaisempia ohjeita.
”Voisittekste kertoa, miten tää tunne manifestoituu?”
Banerjee ei diivaile, hän vitsailee. Filmitähden elkeistä ei näy merkkiäkään, vaikka joitakin vuosia sitten New Yorkiin opiskelemaan lähteneestä näyttelijästä leivottiin lehdissä ensimmäistä suomalaista tähteä Hollywood-tuotantoihin.
Nyt Banerjee on Suomessa ja hänen uusin elokuvansa Kaliforniassa. Avopuoliso Olli Saarelan ohjaama ja Ilkka Matilan tuottama Harjunpää ja pahan pappi on saanut samana aamuna ensiesityksensä American Film Marketissa Santa Monicassa. American Film Market on kansainvälinen elokuvatapahtuma, jossa esitellään ensi-iltaan tulleita elokuvia kansainvälisten levitys- ja ostosopimusten toivossa.
Millaista oli olla oman puolison ohjattavana?
”Hyvinhän se meni, mutta toki meidän piti nähdä vaivaa, jotta työtavat saatiin sopimaan yhteen”, Banerjee kertoo nyt.
Yhteinen kielioppi löytyi Jätkäsaaressa keskellä yötä.
”Oli tosi kylmää ja pimeää, kaikki olivat väsyneitä enkä tiennyt, mitä multa näyttelijänä siinä kohtauksessa halutaan. Olli ajoi mua tahallaan turhautuneeseen ja epätoivoiseen mielentilaan. Hän kai halusi, että käytän sitä fiilistä hyväksi.”
Työtapojen yhdistäminen oli haastavaa muun muassa siksi, että Banerjee on hakenut oppinsa New Yorkin Actor´s Studiosta. Siellä opiskelijat oppivat metodinäyttelemistä, roolihenkilön rakentamista sisältä päin.
”Hän [Saarela] arvostaa metodinäyttelijöiden työtä, mutta mun mielestä ohjasi aluksi ulkoa päin. Maali oli sama, haimme sitä vain eri kautta.”
Harjunpää-elokuvan roolia varten ei kunnon metodikierroksia kuitenkaan tarvinnut ottaa, Banerjee kertoo.
”Tässä roolissa riitti, että kävi vähän punnertamassa ja haki kroppaansa sellaisen fiiliksen, että hereillä ollaan.”
Tosiaan, se metodi ja rapakon toinen puoli. Jenni Banerjee vietti Yhdysvalloissa yhteensä viisi vuotta opiskellen ja töitä tehden. Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian, nykyisen Metropolian elokuvanäyttelemisen opintojen jälkeen Banerjee pääsi opiskelemaan arvostettuun Actor´s Studioon, jonka käyneiden starbojen lista on pitkä ja kaunis. ”Näyttelijän arvokkaimman työkalun”, metodinäyttelemisen taidon, sieltä ovat saaneet muun muassa Jack Nicholson, Marilyn Monroe ja Robert de Niro.
Metodinäyttelemisessä on yksinkertaistaen kyse henkilökohtaisen kulman löytämisestä ja siitä, että näyttelijä etsii omista muistoistaan oikeat tunteet, ajatukset ja toiminnan, ja siirtää tunnetilan sitten roolihenkilölle. Yhtä kaikki siihen kuuluu vankka taustatyö ja oman mielikuvituksen käyttäminen.
Jos roolihenkilö on surullinen, näyttelijä muistelee esimerkiksi hetkeä, jolloin sai kuulla äitinsä kuolleen. Oikea suru äidin kuolemasta valjastetaan roolihenkilön suruksi. Tarkoitus on pyrkiä pois esittämisestä ja kohti sitä, että näyttelijä kokee, näkee ja tuntee oikeasti. Ja osaa napsauttaa tunteen myös pois päältä.
Esimerkiksi Banerjee ottaa humalaisen näyttelemisen. Hiprakan esittäminen kun yleensä näyttää juuri siltä, että näyttelijä, no, näyttelee kännistä. Humalatilaan liittyy myös ensimmäinen kerta, kun hän itse ymmärsi metodin toimivan. Opiskelijoiden oli kotiläksynä pitänyt miettiä, miten alkoholi tuntuu päässä, jaloissa, hampaissa, tasapainopisteissä ja niin edelleen. Seuraavana päivänä tunnetta alettiin purkaa, punaviinin hampaisiin jättävästä kerroksesta lähtien.
”Se tila piti luoda todeksi itselleen. Se oli todella hämmentävää, kun se lähti toimimaan. Herranjumala, yhtäkkiä kun tuntemuksia vei tarpeeksi pitkälle, ei homma ollut enää kontrollissa ja mun puhe alkoi jopa sammaltaa”, Jenni Banerjee muistelee.
Käsitys näyttelemisestä meni uusiksi.
Sillä aikaa kun Jenni Banerjee pani itsensä likoon metodin kanssa, Suomessa kohkattiin, miten hänestä koulitaan ensimmäistä suomalaista maailmanluokan leffatähteä. Joogasalin ja koulun väliä ravannutta näyttelijää tämä lähinnä huvitti.
”Sitä leivottiin, joo, jonkin aikaa”, Banerjee sanoo.
”Se oli erikoista, sillä menin tekemään nimenomaan teatteria. Halusin jatkokouluttautua leffapainoitteisten opintojen jälkeen. Jos olisin ensisijaisesti kaivannut leffajuttuja, olisin valinnut sen toisen kaupungin sieltä toiselta rannikolta.”
Valmistumisen jälkeen hän teki rooleja Off Broadway -teattereissa. Glamour oli kaukana.
”Joskus siitä saa ripauksen punaisella matolla. Suomessa mattoa ei edes ole, tai sitten se on jotain keinokuitua”, Banerjee sanoo virnistäen.
Suomessa odotettiin kieli pitkällä Banerjeen breikkaamista kansainvälisesti. Se tapahtui aivan muualla kuin leffabisneksessä, nimittäin pelimaailmassa. Kaksi miljoonaa ihmistä on nähnyt hänen näyttelevän Alan Wake -videopelissä.
Kaatuilua, halolla hakkaamista, pumppuhaulikon kanssa juoksemista, zombie-kävelyä… Jenni Banerjee viettää pitkiä päiviä sukkapuvussa. Häneen on liimattu kymmeniä pyöreitä reseptoreita ja hänet on pistetty pimeään, pieniä kameroita täynnä olevaan studioon toistamaan samoja liikkeitä tuntikausia päivässä. New Yorkin Long Islandilla suomalaisen Alan Wake -videopelin kuvauksissa Banerjeen näyttelijänlahjat pannaan hieman toisenlaiselle koetukselle.
”Ihan yksinkertainen asia, kuten se, että juoksee jumalattoman iso haulikko ja fikkari toisessa kädessä tasarytmisesti, ilman ylimääräisiä heijauksia ja robottimaisuutta tasan tiettyyn kohtaan saakka, voi olla yllättävän vaikeaa. Ensimmäisen päivän jälkeen hauikset oli ihan kipeät ja kädet vaan tärisi”, Banerjee muistelee nyt, vuosi kuvausten jälkeen.
Hän näytteli yhteensä 12 eri hahmoa Remedy Entertainment -nimisen firman tekemää Xbox-peliä varten. Twin Peaksista ja Stephen Kingiltä lainaava tummasävyinen, kauhua ja toimintaseikkailua yhdistelevä ammuntapeli julkaistiin viime toukokuussa.
Peli on kerronnaltaan elokuvanomainen. Sen juoni on tiivistettynä seuraavanlainen:
Päähahmo, kirjailija Alan Wake kärsii kirjoittamisblokista ja lähtee yhdessä vaimonsa kanssa lomailemaan Bright Falls -nimiseen pikkukaupunkiin. Pariskunta ajautuu ensimmäisenä iltana riitaan, ja Alice-vaimo katoaa. Alkaa etsintä, seuraa actionia ja takaumia takaumien jälkeen. Pian selviää, että ainoa keino saada Alice takaisin on kirjoittaa pimeyden voimat vapauttava käsikirjoitus.
Banerjee näytteli Alan Waken vaimoa Alicea, ultimate-pahista sekä kaikkia muitakin naishahmoja ja paria miestä päälle.
”Ei siinä mitään metodinäyttelemistä tarvittu, sehän perustui puhtaasti gestiikkaan [elehtimiseen]. Hauskaa oli, mutta ei helppoa”, Banerjee muistelee.
Videopelin hahmojen kuvauksia kesti kuukauden verran. Ensin tehtiin body motion capture eli kuvattiin hahmojen liikkeitä pari viikkoa. Sen jälkeen Banerjee vietti kaksi viikkoa toisessa, Arizonassa sijaitsevassa studiossa, jossa kuvattiin face motion capture eli ilmeet.
”Kasvoihin liimattiin satoja reseptoreita, jotka tallensivat minkä tahansa ilmeen ja pienimmätkin lihasten liikkeet”, Banerjee kertoo.
Vaikeinta oli huulisynkka eli valmiiksi äänitettyjen lauseenpätkien mukaan puhuminen eri aksenteilla englanniksi ja samalla näytteleminen peliteknologian vaateiden mukaisesti. Ja vaikka hahmojen tekeminen oli metodinäyttelemisestä kaukana, oli vaikeaa tehdä jokaisesta hahmosta erilainen ilman, että omat maneerit löisivät niistä läpi.
Homma helpottui siinä vaiheessa, kun kuvattiin pelijaksojen rytmittäviä välianimaatioita. Niissä Banerjee sai vastanäyttelijän.
”Oli että aha, mulla on jopa kontakti jonkun kanssa. Tässähän voi ihan yrittää luoda tilannetta”, Banerjee kertoo. Ja nauraa taas.
Miten Banerjee oikein päätyi Alan Wakeen?
Ihan samalla tavalla kuin elokuviinkin, roolituspalvelun ja koekuvausten kautta. Hän ei ole edes ikinä pelannut videopelejä. Periaatteessa juoksemiset aseen kanssa olisi voinut tehdä joku muukin kuin näyttelijä, Banerjee kertoo.
”Mutta siinä pitää A: kestää ohjaajan kritiikki, ilman että masentuu. Ja siihenhän näyttelijät ovat tottuneet. Ja B: varsinaisissa kohtauksissa pitää osata näytellä.”
Peli otettiin kriitikoiden keskuudessa hyvin vastaan. Britanniassa se oli toiseksi myydyin videopeli ensimmäisellä myyntiviikollaan, ja Yhdysvalloissa se sijoittui kahdeksanneksi toukokuussa. Oudolla tavalla Alan Wake on se odotettu kansainvälinen läpimurto. Eikö?
”Omalla tavallaan joo, jos ajattelee sen leviämistä. Mutta eihän niillä hahmoilla ole muuta kuin meitsin body. Ei ole tullut vielä fanikirjeitä, että ai vitsi sä näyttelit hyvin sitä karmeeta mummoa tai sitä Twin Peaksin log lady -tyyppistä hahmoa”, Banerjee sanoo.
Tällä hetkellä Banerjee työstää kahta käsikirjoitusta. Toinen niistä on elokuvaa varten, toinen suomennos englanninkielisestä näytelmästä. Banerjeen voi nähdä myös Kotikadun Kira Kankaanpäänä, kaikkivoipana uratykkinä. Tähänkään rooliin näyttelijän tosin ei ole tarvinnut kaivaa metodia työkalupakistaan. Vastanäyttelijät ja käsikirjoitus antavat suunnan.
Jotta New Yorkissa opitut metodinäyttelemisen eri tasot pääsisivät täysillä käyttöön, tarvittaisiin oikeanlainen leffarooli tai teatterilava. Teatteriin Banerjee halajaa takaisin. jos vain mahdollisuuksia tulee.
Entä lainaisiko näyttelijä vielä kroppansa uudelleen videopelihahmoille?
Vastaus on kyllä. Alan Wake saanee vielä jatkoa. Ensimmäisen loppu jättää pelin naishahmoille herkullisesti tilaa kehittyä.
Pahiksen roolia odotellessa, siis.
Kuka
Jenni Banerjee, 29, on näytellyt useissa suomalaisissa elokuvissa sekä tv-sarjoissa. Hänen uusin elokuvansa on Harjunpää ja pahan pappi, jossa Banerjee näyttelee ylikonstaapeli Timo Harjunpään työtoveria. Banerjee harrastaa astangajoogaa ja ratsastusta.
Himottaa
Oma hevonen.
Kaduttaa
Yritän olla keskittymättä negatiiviseen ja ajatella elämää polkuna.
Kyrpii
Mua vedettiin just repulla naamariin raitiovaunussa. Eli se, etteivät ihmiset muista liikkuessaan selässä roikkuvaa uloketta.
Ann-Mari Huhtanen
Kuvat Teemu Granström
