Kyyninen mieli

7. 10. 2009 Sofi Oksanen on jättänyt minulle telexin.
”Ei vittu miks musta ei oo puhuttu kuukautee miks stop mitä teen stop mä haluun olla yhteiskunnallinen puheenaihe number one stop vittu itsariko tie julkisuuteen stop vainottu kyynel.”

Vaikka jossain maailmanjärjestyksessä edellinen katkelma voisi pitää paikkansa, niin ei nyt kuitenkaan. Se on ote Elias Koskimiehen Korusähkeitä -esikoisteoksesta, joka julkaistiin 11. lokakuuta. Päiväkirjanomaisessa kirjassa Koskimies seuraa ajankohtaisia tapahtumia ja ihmisiä poliitikoista valelääkäreihin ja johannatukiaisiin.
Kaunokirjallisella sivupolulla pistäytynyt Koskimies on tv-työläinen: käsikirjoittaja, ohjaaja ja tuottaja. Hän on ollut luomassa tosi-tv-sarjoja Popstars, Tanssii tähtien kanssa, Sillä silmällä ja Suomen Robinson. Ominta alaa on poliittinen satiiri: hänen tekstiään kuullaan Uutisvuodossa, Tasavallan presidentissä ja Presidentin kansliassa.
Koskimies siirtyi viihteen puolelta poliittiseen satiiriin vuonna 2003, suurin piirtein niihin aikoihin kun ”koko politiikan maailma muuttui BB-taloksi”. Poliitikot ja julkkikset tekivät työn helpoksi.

8.4.2010 Vanhanen on kuskattu jälleen hypnoosiin, jonka avulla saamme pala palalta piirrettyä kokonaiskuvaa niin lautakasoista kuin loikkauksista.
”Matti, keneltä sait kuulla Marja Viktoria Tiuran loikkausaikeista?” ”En muista.” ”Matti, älä viitsi. Tietenkin muistat.” ”Isi… isi… oletko se sinä…” (Haparoi käsillään.)

”Ei ole sellaista aikakautta, jolloin ei olisi syytä tökkiä niitä, jotka käyttävät valtaa ja asemaansa väärin tai eivät kunnioita muita”, Koskimies sanoo.
Hänen mukaansa satiirille on vaikeita ja otollisempia aikoja. 2000-luvun alku oli mediatietoisten ja -taitoisten poliitikkojen ja teflonista tehtyjen julkisuudenhenkilöiden aikaa. Vuonna 2003 kulissit alkoivat karista.
”Se alku oli kontrolloitua aikaa, kunnes Anneli [Jäätteenmäki] tuli ja tempaisi. Kävi selväksi, ettei mikään ole sitä, miltä näyttää. Sitten tuli Matti Vanhanen, joka alussa vaikutti harmaalta, mutta ei taivas, alkoi tapahtua yhtä sun toista.”
Sen jälkeen materiaalia ovat tarjonneet pääministerin henkilökohtaiset edesottamukset ja uuniperunat, Tony Halme ja perussuomalaiset, ulkoministeri Ilkka Kanervan tekstiviestit, vaalirahakohu, kytkykaupat – ja niin edelleen ja niin edelleen.
Vuosikymmenestä sukeutuikin satiirin kultakausi. Vuosilta 2009 ja 2010 kirjaan päätyivät muun muassa Jenni Haukion runoharrastus, lautaskiista, Virpi Kuitusen ja Jari Sarasvuon rakkaus, Matti Vanhasen jättäytyminen politiikasta, pride-iskut ja vaalirahakohun keskiössä olleen liikemies Arto Merisalon Tiura-nauhat. Kirjassa jo valmiiksi oudot ja koomiset tapahtumat saavat vielä lisäväriä.
”Jossakin maailman ajassa tuollainen kirja katsottaisiin pelleilyksi – ettei voi liioitella noin paljon tai ethän sä edes tunne noita ihmisiä. Mutta kärjistyksissään ja liioitteluissaan kirja tupsahtaa tähän maailmaan ihan hyvin. Ketkä tahansa ihmiset, jotka kirjassa piipahtavat, voivat tehdä mitä vaan, ja koko ajan tulee esiin uusia kömmähdyksiä”, Koskimies sanoo.
Millaisessa maailmassa Koskimiehen mukaan siis eletään? Sellaisessa, jossa ”politiikka on muuttunut BB-taloksi, ja samassa sopassa ovat vanhuksia tappavat perushoitajat, Matti Vanhaset ja B-luokan julkkikset”.
”Oikeasti kohta siellä on joku BB-Aso opetusministerinä, en ihmettelis yhtään”, mies sanoo ilme vakavana.
Kuulostaa varsin kyyniseltä maailmankuvalta. Mikä satiirin tekijä itse on miehiään?

14.6.2010 Ilkka Kanerva korusähköttää minulle ja ilmoittaa hakevansa apua. Minä olen vilpittömän onnellinen ja kysyn, mistä hän hakee sitä.
”Thai-massagesta!” hän kajauttaa kuin pikkupoika. ”Mä aion kirjoittaa siit kesänovellin Jalluun!”

Elias Koskimies on kotoisin Pohjois-Pohjanmaalta, Sievistä, joka on keskustan kannatusaluetta. Kiinnostus politiikkaan tuli Koskimiehen mukaan verenperintönä. Kotona puhuttiin paljon politiikkaa ja luettiin lehtiä. Kokoomuslainen äiti istui kunnanvaltuustossa vuosikymmeniä. Teini-ikäisen silmissä kunnallispolitiikka näytti brutaalilta.
”Mietin silloin, miksi joku haluaa tuohon tehtävään. Veivaaminen, yhteenotot ja se, miten valtuuston jäsenet kohtelivat toisiaan, vaikutti mielipuoliselta. Myöhemmin olen ymmärtänyt, että sinne hakeutuu tietynlaisia ihmisiä ja samoja lainalaisuuksia löytyy joka puolelta.”
Teini-ikäisen silmissä myös Sievi alkoi näyttää brutaalilta. Murrosiässä Koskimies havahtui erilaisuuteensa ja tajusi olevansa homo. Sievin nuorisotalon disko menetti nopeasti hohtonsa, kun Koskimies seurasi lehdistä Helsingin orastavan klubikulttuurin syntymistä.
”Päätettiin kavereiden kanssa, että heti kun saadaan kirjoitukset läpi, me muutetaan täältä Helsinkiin. Ajatus oli, että tullaan tänne ja jengi lakoaa, että ketä me ollaan. Että kun mennään jonnekin klubille, kaikki on oh my god, nyt alkaa tapahtua. Voin kertoa, että niin ei tapahtunut.”
Seurasi useita vuosia hanttihommia, tuhansia siivottuja hotellihuoneita. Lopulta Koskimies muisti, mitä oli Helsinkiin tullut tekemään, ja aloitti tuottajan opinnot Helsingin taiteen ja viestinnän oppilaitoksessa (nykyinen Stadia). Vuonna 2002 nappasi ja ovi Uutisvuodon käsikirjoittajatiimiin aukesi.
Entä se kyynisyys, missä vaiheessa se tuli? Luultavasti laman aikana kun nuori Koskimies yritti etsiä Helsingistä onneaan.
Koskimiehen mukaan hän ei ole kyynisyydessään aivan penttilinkola.
”Suhteeni nykymaailmaan ja sen surkuhupaisiin käänteisiin on lohduton kyllä, ja sen vuoksi suhtaudun leikkisesti kaikkeen – paskaaks tässä. Satiirin kirjoittajana minut ja vaikkapa ’Loka’ Laitisen erottaa se, että mulla on leikki ja kevytkenkäisyys mukana.”
”En ole naiivi ja anttituiskumaisen toiveikas – en ajattele, että jos yksikin havahtuu tän kirjan luettuaan, olen tehnyt tehtäväni. Uskon siihen, että menee edelleen hullummaksi”.

Kuka

Elias Koskimies, 36, on ohjaaja ja käsikirjoittaja. Hän on työskennellyt useissa reality-sarjoissa ja satiireissa, muun muassa Sillä silmällä ja Presidentin kanslia -ohjelmissa. Koskimiehen draamadebyytti Päivät kuin unta nähtiin Kotikatsomossa viime keväänä. Tällä hetkellä hän kuvaa ensimmäistä kokopitkää elokuvaansa. Teinitähden tekemisestä ja viihdemaailman kiemuroista kertova musta komedia Likainen pommi saa ensi-iltansa ensi vuoden syksynä.

Himottaa
”Päästä monitorin taakse ja leikkimään näyttelijöiden ja työryhmän kanssa.”

Kaduttaa
”Paluu Facebookiin.”

Kyrpii
”Ylimielisyys ja tärkeily.”

Ann-Mari Huhtanen
Kuva Noora Lehtovuori

Top