Lehdistötilaisuus syyskuun alussa. Eduskunnan lisärakennukseen on kokoontunut kolmisenkymmentä ihmistä. Se on paljon, kun tilaisuuden aihe on niinkin mediaseksikäs kuin harmaata taloutta ja epävirallista työtä käsittelevä pamflettikirja.
Anna Kontulan Näkymätön kylä -kirjan ensimmäinen painos on myyty loppuun jo ennen julkaisua. Kustantajan mukaan niin ei ole käynyt koskaan ennen. Entuudestaan Kontula tunnetaan varsinkin paljon porua herättäneestä prostituutiotutkimuksestaan.
Nyt Kontula haluaa puhua siirtolaisuudesta ja ay-liikkeestä, joka on hänen mielestään unohtanut maahanmuuttajat ja pätkätyöläiset. Hän tutki asiaa asumalla kuukauden parakissa Olkiluodon ydinvoimalaa rakentavien puolalaisten raksamiesten kanssa.
Pressitilaisuudessa väittelykumppanina on ay-miehenä tunnettu demari Eero Heinäluoma. Yleisössä istuvat myös sellaiset vasemmistoveteraanit kuin Erkki Tuomioja ja Esko-Juhani Tennilä. Tennilän mielestä 33-vuotias tutkija ja kirjailija tarvitsee tukea kuusikymppisten ukkojen keskellä.
”Ritarillisesti täytyy olla naisen puolella, joten minä tuen Annaa”, Tennilä aloittaa puheenvuoronsa.
”Kyllä mä täällä pärjään”, Kontula vastaa. Kuulijoita huvittaa.
Tosiaan. Kontula ei pelkää haastaa ja provosoida. Hänen 2008 ilmestynyt seksityötä käsittelevä väitöskirjansa Punainen exodus toi hänelle tappouhkauksia ja ärsytti naistutkijoita ja moraalinvartijoita. Viime vuonna ilmestyneessä, valtavirtafeminismiä kritisoineessa Tästä äiti varoitti -kirjassa Kontula kirjoitti tunnetusta poliitikosta, joka raiskaa naisen.
Kontula tuntuu aiheuttavan jonkinlaisen selkkauksen aina, kun avaa suunsa. Kun media villiintyi naimisissa olevan Kontulan matkustaessa Aasiassa kansanedustaja Kimmo Kiljusen kanssa, Kontula tokaisi toimittajille, ettei ”median rooli ole toimia pillupoliisina”.
Kapina kirkkohäillä
Pari viikkoa myöhemmin tapaan Kontulan hänen kotonaan. Kotia tai sen sijaintia ei kuvailla tässä jutussa tarkemmin, sillä Kontula hankki keväällä poliisin neuvosta turvakiellon kirjoitettuaan maahanmuuttokeskustelusta ja verkon vihapuheesta. Monia tutkijakollegoita oli uhkailtu, ja Kontulankin nimi päätyi rasistisen nettisivuston tappolistalle, jolla kehotettiin surmaamaan ”monikulttuurisuusagendaa ajavia suomalaisia”. Samalla listalla olivat muun maussa maahanmuuttoministeri Astrid Thors ja presidentti Tarja Halonen.
Tampereella kuitenkin ollaan, samassa kaupungissa jossa Kontula vietti lapsuutensa ja peri vasemmistolaisen aatemaailman äidinmaidossa. Vanhemmat olivat kommunisteja, kasvatti-isä kannatti aseellista vallankumousta. Kun Kontula itse halusi nuorena kapinoida, piti siis keksiä jotain muuta.
”18-vuotiaana liityin kirkkoon, menin naimisiin ja perustin ydinperheen. Äitini ja isäpuoleni olivat vähän ihmeissään, mutta eivät niin paljon kuin olin toivonut. Ajankohta oli huono. Neuvostoliitto oli juuri hajonnut, joten heillä oli varmaan muutakin ajateltavaa.”
Kontula sanoo, että kotona arvostettiin valtavirrasta poikkeavia mielipiteitä.
”Äitini ihaili Pentti Linkolaa. Ei siksi, että olisi samaa mieltä Linkolan kanssa, vaan koska tämä uskaltaa olla vastavirtaan. Vallitsevan ajattelun kyseenalaistaminen oli meillä itseisarvoista.”
Kontulakin ihailee poikkeavia mielipiteitä. Suomalaisen keskustelun kuolettavin piirre on hänen mielestään konsensushakuisuus. Kontula puhuu harkiten ja analyyttisesti, mutta teksteissään hän ottaa usein raflaavasti ja tunteikkaastikin kantaa.
”Meillä pelätään olla eri mieltä, eikä uskalleta sanoa mitään. Jos kuulen järkeviä, raikkaita argumentteja, jotka ovat täysin ristiriidassa omieni kanssa, ilahdun.”
Suurta oikeistolaista ajattelijaa hän ei silti osaa nimetä.
”Oikeistointellektuelli on käsitteellinen paradoksi. Vähän kuin keitetty jäätelö tai kiireinen kilpikonna.”
Julkinen nainen
Kontula on antanut haastatteluja suurin piirtein kaikkiin tämän maan lehtiin Me Naisista aina Alibiin ja Tekniikkaan ja Talouteen, mutta henkilökohtaista elämäänsä hän on suojellut. Osaa toimittajista se ottaa päähän. Kun nainen puhuu seksistä, tämän odotetaan myös kertovan itsestään. Aiemmin Kontula kertoi lastensa ja puolisonsa nimet lehtijutuissa, mutta ei enää.
”Olemme perheen kanssa sopineet pelisäännöt, joilla olen julkisuudessa. Haluan suojella lapsiani entistä enemmän”, Kontula sanoo.
Sitä paitsi yksityiselämän repostelua ei vasemmistoliiton kannattajakunnassa katsota hyvällä. Kontula tekee poliittista uraa, ja vaatekaappien esittely veisi uskottavuutta. Ei hän kuitenkaan malta olla hieman venyttämättä sovinnaisuuden rajoja. Viime vuonna hän asetti itsensä alttiiksi hyvin henkilökohtaiselle arvostelulle poseeraamalla alasti Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen palstalla, jossa julkisuuden henkilöt kertovat suhteestaan kehoonsa. Toisin kuin muut palstalla esiintyneet naiset, Kontula antoi kuvata itsensä suoraan edestä, rinnat näkyvillä.
”En kokenut sitä intiimiksi. Mulle raja menee perheessä ja ihmissuhteissa. Sitä paitsi aina sanotaan, että se ja se on rohkeissa kuvissa. Mitä rohkeaa on olla bikineissä, jos sattuu olemaan missi tai alusvaatemalli? Mulla on perinteisempi ruumiinrakenne, ja halusin kokeilla, uskallanko”, Kontula sanoo. Hän huomauttaa myös, että naisia voidaan sakottaa paidatta kulkemisesta kadulla, mutta miehiä ei.
Ihmissuhteiden rajaaminen pois julkisuudesta kävi mahdottomaksi huhtikuussa, kun Kontula matkusti Aasiassa demaripoliitikko Kimmo Kiljusen kanssa. Vastaanotto tuli Kontulalle yllätyksenä. Astuessaan lentokoneeseen New Delhissä hän sai käteensä iltapäivälehden, jonka etusivulla kirjoitettiin heidän suhteestaan.
”Istuin ja katsoin, kun puoli konetta lukee samaa lehteä. Yritin vajota penkkiini ja näyttää siltä, että en ole tuo nainen tuossa kuvassa. Kun tulin lentokentälle, siellä oli kaksi televisiokameraa ja lukuisia toimittajia. Luulin, että vain filmitähdillä voi olla sellainen vastaanotto.”
Toimittajat eivät olleet tavoittaneet Kontulaa puhelimitse, sillä tämä oli tulossa Bhutanista, jossa kännykkä ei toiminut. Vasta Suomessa hän alkoi saada tuttaviltaan tekstiviestejä.
”Ensimmäinen viesti tuli radikaalivasemmistolaiselta ystävältäni. Siinä luki näin: `Luin lööpistä, että olet tuunaamassa Kiljusta jossain biitsillä. Pidä hauskaa!`”
Sittemmin Kontula on saanut viestejä, joissa arvostellaan sitä, että varattu nainen ja kaiken lisäksi äiti on matkustanut toisen miehen kanssa. Arvostelijat ovat vanhempia miehiä.
Kontula on ollut julkisuudessa ennenkin, mutta matkustelu Kiljusen kanssa sinetöi hänen tittelikseen kohuseksitutkijan. Se ärsyttää Kontulaa.
”Musta on inhottavaa, että Iltalehti käyttää sitä levikin kasvattamiseen, vaikka olen sanonut, että en pidä siitä ja se ei pidä paikkaansa. Voin vakuuttaa, että en ole koskaan tutkinut `kohuseksiä`. Mun tutkimuksestani valtaosa on koskenut epävirallista työtä.”
Kontulan suurin kritiikki suomalaista mediaa kohtaan liittyy kuitenkin sen hampaattomuuteen yhteiskunnallisissa asioissa.
”Meillä media on haluton penkomaan epäkohtia. Näkymättömän kylän olisi pitänyt olla jonkun toimittajan kirjoittama, mutta median työtahti on nykyään sellainen, että kuka toimittaja siihen saisi luvan? Vaalirahakohusta olin iloinen. Siinä toimittajat tekivät oikeasti töitä.”
Feministien vaientaja
Kun Kontula aloitti tutkijanuransa, moni naistutkija loukkaantui seminaareissa henkilökohtaisesti hänen väitteistään. Kontula hylkäsi käsityksen prostituutiosta pelkästään naisten riistona ja väitti, että moni prostituoitu on enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti valinnut seksityön. Nykyään aihe ei hänen mukaansa enää herätä akateemisissa piireissä niin kiivaita tunteita. Myös puoluetovereilla on ollut sulattelemista Kontulan sanomisissa. Aikoinaan osa vasemmistoliiton naisjärjestön ihmisistä lakkasi puhumasta hänelle prostituutiokantojen vuoksi.
”Puolueen silmissä musta on varmaan tullut vähemmän kiusallinen uusimman kirjani myötä. Harmaa talous on turvallinen tutkimuskohde”, Kontula arvelee.
Rakennusliitto osti Näkymätöntä kylää 500 kappaletta omille aktiiveilleen, vaikka Kontula arvostelee siinä ay-liikettä.
”Ay-liikkeessä on näköjään huomattavasti avarakatseisempaa porukkaa kuin naisjärjestöissä, kun he pystyivät ottamaan haasteen vastaan.”
Kontulan mielestä feministit vaikenivat, kun hän edellisessä kirjassaan Tästä äiti varoitti syytti valtavirran naisjärjestöjä kyvyttömyydestä käsitellä seksuaalisuutta.
”Oli pettymys, että johtavien feministijärjestöjen ihmiset eivät lähteneet mukaan debattiin. Ehkä liikkeen sisältä tulevaa kritiikkiä ei ole niin helppo käsitellä kuin miesliikkeen taholta tulevaa, joka on usein aika yksinkertaista, tyyliin että telaketjulesbot siellä haluaa jyrätä miehet.”
Fiktiota ja faktaa sekoittava kirja kyllä herätti keskustelua, mutta eri syystä. Kontulaa vaadittiin paljastamaan, kuka poliitikko kirjassa raiskaa naisen. Julkisuudessa se yhdistettiin vasemmistoliittolaiseen kansanedustajaan, jota oli aiemmin epäilty sukupuoliyhteyteen pakottamisesta. Toimittajat soittelivat Kontulalle öisinkin saadakseen vahvistuksen nimestä. Kun vasemmistoliitto hävisi viime vuonna eurovaaleissa, puoluetoveri vihjasi Kontulalle, että syy oli hänen.
”Väitän, että tekstini perusteella kirjaa ei olisi voitu yhdistää kehenkään tiettyyn poliitikkoon. En tiennyt, että eräästä henkilöstä oli entuudestaan tietoa tiedotusvälineissä. Tavoitteeni oli nostaa keskusteluun yhteiskunnallinen ongelma, ei ketään tiettyä henkilöä”, Kontula sanoo.
Lahjomattomat lapset
Kontula on tuottelias kirjoittaja. Lokakuussa ilmestyy hänen Dan Koivulaakson, Jukka Peltokosken, Miika Saukkosen ja Tero Toivasen kanssa kirjoittama Radikaaleinta on arki -pamfletti. Hän kirjoittaa myös kolumneja useisiin lehtiin sekä pitää pariakin blogia.
Kirjoitusprosessi on Kontulalle työläs. Hän kirjoittaa aina ensin käsin paperille ja siirtää tekstin sen jälkeen tietokoneelle.
”En osaa luoda tietokoneen ruudun edessä. Pähkäilen ja tuskailen aina tekstin kanssa.”
Hänen miehensä tarkistaa tekstit ennen julkaisua, sillä Kontulalla on lukihäiriö. Hänen täytyy skarpata kirjoittaakseen vierasperäiset nimet oikein.
”En enää sovi tapaamisia Sokokselle tai Stockalle, koska sotkin ne aina. Istuin joka kerran väärässä paikassa.”
Ensi keväänä Kontulan elämä muuttuu. Hän on ehdolla eduskuntaan, ja sen perusteella kuinka vaaleissa käy, Kontula aikoo jättää joko tutkijan työn tai edustuksellisen politiikan. Jos tie Arkadianmäelle ei aukene, Kontula jättää myös kaupunginvaltuuston vaalikauden jälkeen. Maailmanparannusta hän jatkaa siinä tapauksessa ruohonjuuritasolla kansalaisjärjestöissä ja puolueessa taustalla.
”On raskasta tehdä kahta uraa. Se vie liikaa aikaa perheeltä”, hän perustelee.
Kontula on ollut ehdolla eduskuntavaaleissa kahdesti aiemmin. Nyt hän arvioi mahdollisuutensa kohtuullisen hyviksi. Vasemmistoliitolla on Pirkanmaalta kaksi edustajaa, Minna Sirnö ja Mikko Kuoppa, joista Kuoppa ei enää asetu ehdokkaaksi.
Eikä julkisuus ja rooli valtakunnanärsyttäjänä ole vaalikampanjassa haitaksi. Kontulan ei tarvitse lähteä tekemään kampanjaa tyhjästä. Hän tosin on sitä mieltä, että Tampereen oikeistolaisena pidetty valtajulkaisu Aamulehti ei jostain syystä noteeraa hänen tekemisiään.
Valtuustossa Kontula on keskittynyt erityisesti lasten ja lapsiperheiden asioihin, ja niiden puolesta hän haluaisi tehdä työtä eduskunnassakin. Se ei sovi yhteen kohutun seksitutkijan imagon kanssa, mutta Kontulan valtuustoaloitteista moni liittyy nimenomaan lapsiperheisiin.
”Kaikki mitä politiikassa tehdään, pitäisi tehdä lapsia ajatellen. Ja jos päätös kestää lapsen oikeudentajun, se on todennäköisesti hyvä päätös. Lapset ovat vaikeasti lahjottavissa. Me aikuiset nähdään liikaa harmaan sävyjä.”
Kuka
Sosiologi Anna Kontula, 33. Toisen kauden Vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu Tampereella. Naimisissa, kolme lasta.
Himottaa
”Suklaa. Se on iso paheeni.”
Kaduttaa
”Aika, jonka käytin työhön, kun lapset olivat pieniä. Kaiken muun kanssa pystyn elämään, mutta tämä kaduttaa.”
Kyrpii
”Työnsä laiskasti hoitavat poliitikot.”
Maria Manner
Kuva: Jarmo Katila
