Jamaika. Turistiministeriön teettämässä matkailumainoksessa maailman nopein sprintteri Usain Bolt juoksee ympäri saarivaltiota pysähdellen vähän väliä lumoutuneena ihastelemaan nähtävyyksiä. ”Jossain toisessa maassa minusta olisi tullut maratoonari”, Bolt sanoo lopuksi.
Siinä ei ole paljon liioittelua, mietin, kun auto kaartaa pitkin Karibianmeren rannikkoa kohti Boltin synnyinseutua, Trelawnyn piirikuntaa saaren pohjoisosassa. Sisämaassa tietä reunustavat trooppisen metsän peittämät rinteet. Toisella puolen virtaa kirkkaana rinteiltä juokseva joki.
Ihanaa. Mutta en ole tullut tänne maisemien vuoksi.
Trelawnylla on maine Jamaikan lahjakkuuspankkina. Täältä ovat kotoisin Boltin lisäksi esimerkiksi pikajuoksijat Veronika Campbell-Brown, Michael Frater ja Omar Brown.
Boltia kutsutaan maailman nopeimmaksi mieheksi. Hän on olympiavoittaja sadan ja 200 metrin matkoilla sekä kolminkertainen maailmanmestari. Molempien pikamatkojen maailmanennätykset ovat hänen nimissään. Uskotaan, että pienellä treenillä Bolt olisi maailman huipputasolla myös 400 metrin juoksussa ja pituushypyssä. Pituushypyn maailmanennätysmies Mike Powell on sanonut, että Bolt voisi leiskauttaa yli yhdeksän metrin loikan.
Boltin kulunut kausi meni pilalle loukkaantumisen vuoksi, mutta hänen synnyinkylänsä on varmasti oikea paikka saada selville, miksi alle kolmen miljoonan asukkaan saarivaltiosta on tullut niin monta maailmanmestaria.
kysytään ensin Usain Boltin isältä. Wellesley Bolt (kuvassa) pitää yhä sekatavarakauppaa Sherwood Contentissa, joka on Usain Boltin synnyinpaikka ja pieni kylä kolmen ja puolen tunnin ajomatkan päässä pääkaupunki Kingstonista. Kylänraitilta lähtee oppaaksemme parikymppinen Wendy, ja isä-Bolt löytyy helposti.
Harmi vain, Wellesley Bolt on juuri lähdössä kotoaan pääkaupunkiin. Hän tulee kuitenkin matalakattoisesta, rapatusta talostaan hetkeksi juttelemaan tienlaitaan. Pitkänhuiskean miehen ja pikajuoksijapojan yhdennäköisyys on ilmeistä.
Kerron olevani suomalainen toimittaja ja tulleeni kysymään, miksi jamaikalaiset juoksevat niin kovaa. Ehkä pappa-Bolt on kuullutkin, että suomalaisten pikajuoksumenestystä ei voi paljon kehua.
Isä-Bolt nauraa leveästi.
”Jamaikalaiset eivät tahdo hävitä”, hän sanoo. Hän keksii toisenkin syyn, nimittäin koulujärjestelmän.
”Koulujen urheilukisat ovat täällä hyvin tärkeitä.”
Wellesley kertoo, että Usain halusi lapsesta asti aina voittaa. ”Hän harjoittelee kovaa.”
Kingstonissa tosin sanotaan, että juoksija viihtyy ahkerasti myös yöelämässä, mutta kai testosteronintäyteisen nuoren urhon pitääkin välillä heittää vapaalle.
pappa-boltin täytyy mennä, joten suunnataan seuraavaksi kouluun, niitähän hän kehui. Myös merkittävä jamaikalainen yhteiskuntatieteilijä Norman Girvan on maininnut koulujen urheilukisat tärkeänä tekijänä nuorten urheilijapolvien kasvattamisessa.
Kylän keskustan, eli postin ja pienen kaupan, takana sijaitsee Waldensia Primary School. Sitä Usain Boltkin lapsena kävi.
Välitunti on juuri alkamassa. Koulupukuiset lapset ryntäävät pihalle. Opettajat Sharon Seawright ja Sharon Jump tulevat tervehtimään vieraita.
”Kyllä minä Usainin muistan, olin hänen ensimmäinen opettajansa”, Seawright sanoo. ”Tuolla viereisellä kentällä hän harjoitteli.”
Seawright kehuu Usainia mukavaksi lapseksi.
”Hän oli oikein miellyttävä, mutta joskus isommat pojat kiusasivat häntä ja hän itki.”
Myös kaikki oppilaat tuntevat -Usain Boltin. Pojista moni ilmoittaa haluavansa isona pikajuoksijaksi. Mutta mahtavatko lapset tietää, miksi jamaikalaiset juoksevat niin nopeasti?
Vastaus tulee yksimielisessä kuorossa: Ruoka!
Rachel ja Britney selittävät syövänsä paljon jamssia, banaania ja hedelmiä. ”Ja akeeta ja suolakalaa”, Ricardo sanoo.
Akee-hedelmästä ja suolakalasta tehty ruoka tunnetaan Jamaikan kansallisruokana. Ruoka on hyvää, ja sitä tarjoillaan saarella kaikkialla.
iltapäivän aurinko polttaa. Iskee jano. Kyläkaupassa oppilaiden puheet ruoan voimasta vahvistetaan todeksi.
”Jamssi ja banaani antavat voimaa”, Ericiksi esittäytyvä putiikin pitäjä kertoo.
”Haluatko ostaa? Se voisi tehdä sinullekin hyvää.”
Kiitos, mutta ei juuri nyt.
Kauempana tien varressa on hämyinen kapakka, jossa istuvat Richie, Chocoto ja harmaahapsinen Wisdom.
Richie polttaa ovenpielessä sikarinpaksuista jointtia. Hän arvelee, että jamaikalaisten juoksumenestys johtuu puhtaasta ruoasta ja siitä, ettei Trelawnyssa käytetä lannoitteita. Myös hyvä jokivesi on tärkeää.
Richie vaikuttaa oikealta tyypiltä kysyä, mitä pitäisi ajatella siitä, että huipputason urheilijoita kärähtää säännöllisesti kiellettyjen aineiden käytöstä. Valion ”Milk Energy” -mainoksissakin esiintyneen jamaikalaisen Ben Johnsonin maailmanennätys mitätöitiin, kun hänen virtsastaan löytyi jotakin laktoosia vahvempaa.
Uskooko Richie, että jamaikalaiset juoksevat ilman kemiallisia apukeinoja?
”Ya mon. Jamaicans do no dope. It`s all natural here”, Richie sanoo ja puhaltaa nauraen makeaa savua ilmaan.
Wisdom ilmoittautuu orjalaivateorian kannattajaksi. Kun orjalaivat aikoinaan saapuivat Afrikasta Karibialle, nöyrimmät ja kilteimmät orjat myytiin ensin. Jamaika on saarijonon hännänhuippuna, ja siksi sinne päätyivät määrätietoisimmat ja rohkeimmat.
”Sellaisista tulee hyviä juoksijoita”.
Tarina ei sikäli ole aivan perätön, että jamaikalaisten geeniperimä on pitkälti länsiafrikkalaista perua, mikä tekee heidän fysiikastaan ihanteellisen lyhyen matkan juoksuun.
Miehet harmittelevat hetken suomalaisten kehnoa menestystä yleisurheilukentillä.
”Vie heille vähän banaania ja jamssia. Ja sano, että pitää myös relata”, Richie neuvoo.
Maria Manner
