17. syyskuuta 2010
Teksti:

Tervehdys, pätkätyöläinen! Kyllä, juuri sinä. Tiedätkö, kuka ajaa asiaasi ensi vaaleissa? Ei se mitään, sillä et kuitenkaan äänestä pätkätyöläisten puolustajaa.
    Duunari saattoi joskus olla ylpeästi duunari ja porvari porvari, mutta pätkätyöläinen ajattelee olevansa vasta matkalla jommaksikummaksi. Emme me ajattele olevamme ikuisesti pätkätyöläisiä. Ajattelemme, että tämä pätkätyöläisyys loppuu aikanaan. Väärin.
    Me olemme ensimmäinen sukupolvi, jonka koko työura koostuu palasista.
    Suomalainen elämäntapa, hyvinvointiyhteiskunta, tulonsiirrot ja koulutusjärjestelmä puolestaan perustuvat yhä siihen ajatukseen, että ihmisillä on pysyvät työpaikat. Meidän täytyy muuttaa tuota järjestelmää tai jäämme jalkoihin.
    Meidän määrästämme se ei ole kiinni. Meitä on paljon, laskutavasta riippumatta yli puoli miljoonaa. Mutta me olemme sukupolvi vailla joukkovoimaa, sillä pätkätyöläisyys ei ole ainakaan vielä mikään identiteetti. Emme äänestä sitä, joka lupaa parantaa pätkätyöläisten olosuhteita, sillä tämä pätkätyöläisyyshän on ohimenevää.
    Hyvä akateeminen lukija! Syleile sisäistä pätkätyöläistäsi ja hyväksy, että olet sellainen luultavasti loppuelämäsi. Sitten kysy, miten suomalaista yhteiskuntaa pitäisi muuttaa sinulle sopivaksi ja etsi ehdokas, joka lupaa tehdä sen.
    Äläkä mene halpaan. Vaikka yksi puolueen ehdokkaista lupaisi olla pätkätyöläisen puolella, loppu puolue ei välttämättä allekirjoita hänen lupaustaan. Tämän lehden artikkelissa Puolueiden sisällissota osoitetaan, että puolueet eivät tiedä, mitä mieltä ne ovat. Äänestävän pätkätyöläisen on siis itse otettava selvää.

Maria Pettersson