14. toukokuuta 2010
Teksti:

Näitä lukuja on kuultu turtumukseen asti: Viimeisten 50 vuoden aikana on tapettu saman verran tyttöjä pelkästään sukupuolensa takia kuin sotilaita tapettiin kaikissa 1900-luvun sodissa yhteensä. Joka ainoalla vuosikymmenellä tapetaan enemmän tyttöjä sukupuolensa takia kuin ihmisiä tapettiin kaikissa 1900-luvun kansanmurhissa yhteensä.
    Reagoin näihin tietoihin yleensä seuraavasti: Selkäpiitä karmii. Kuvottaa. Jos uutinen tai raportti koskee sukuelinten runtelua tai seksuaalista väkivaltaa, irvistän, ristin jalkani tiukasti ja vetäydyn hetkeksi hieman kumaraan. Ajattelen, että jonkun pitäisi tehdä jotain. Sitten unohdan koko jutun.

Tämän kirjan kohdalla unohtaminen on vaikeampaa. Pulitzer-palkitun toimittajapariskunnan Nicholas D. Kristofin ja Sheryl WuDunnin Puolikas taivasta on perinpohjainen ja ravistelevasti argumentoitu. Pariskunta on kerännyt aineistoa kehitysmaista yli kymmenen vuoden ajan. Se koostuu naisten tarinoista ja huolellisesta tutkivasta taustoituksesta.
    Kirja vertaa kamppailua naisten oikeuksien puolesta orjuuden vastaiseen liikkeeseen 1800-luvulla. Vielä 1700-luvun lopulla eurooppalainen sivistyneistö ajatteli, että orjuus on ikävä mutta väistämätön osa ihmiselämää. Nykyään suhtaudumme samoin kunniamurhiin, seksiorjuuteen, lapsivuodekuolemiin ja naisten sukuelinten silpomiseen.
    Toimittajapari purkaa sitä väärinkäsitystä, että miehet olisivat pahoja ja naiset uhreja. Naiset pyörittävät ihmiskauppaa, johtavat seksiorjien palveluksia myyviä bordelleja, pieksevät miniöitään, eivätkä tuhlaa lääkärilaskuja sairaisiin tyttäriin. On kyse kulttuurisista käsityksistä, joiden mukaan naiset ovat vähempiarvoisia, ja niitä muuttamaan tarvitaan sekä miehiä että naisia. Osansa saavat myös länsimaiset feministit, joiden akateeminen kiistely prostituution luonteesta hidastaa toimia seksiorjien auttamiseksi.

Puolikas taivasta tarjoaa konkreettisia ehdotuksia naisten aseman parantamiseksi. Toimivalta kuulostaa esimerkiksi se, että kehitysavun ehdoksi asetettaisiin ihmiskaupan monitorointi. Kristof ja WuDunn uskovat lujasti sosiaalisiin yrityksiin ja ruohonjuuritason liikkeisiin. Niiden toimijat he kuvaavat toisinaan niin enkelimäisiksi, että lukijaa hieman ärsyttää.
    Kristofin ja WuDunnin mielestä nyt on viriämässä 2000-luvun vastine orjuuden vastaiselle liikkeelle: maailmanlaajuinen liike tyttöjen vapauttamiseksi. Puolikas taivasta itsessään näyttää sysivän sitä käyntiin. Sitä on jo verrattu Rachel Carsonin vuonna 1962 julkaistuun Hiljainen kevät -kirjaan, joka käynnisti ympäristönsuojeluliikkeen.

Ninni Lehtniemi

Nicholas D. Kristof & Sheryl WuDunn:
Puolikas taivas.
Like 2010.