16. huhtikuuta 2010
Teksti:

Opiskelevat äidit saavat selvästi vähemmän palkkatuloja kuin lapsettomat naisopiskelijat, paljastaa tänä keväänä julkaistava Kelan selvitys opiskelijoiden vuosituloista.
    Ero on yhden lapsen äideillä 2€‰500 euroa, eli koko vuoden opintotukien verran, ja venyy lapsiluvun mukana tuhansiin euroihin lapsettomien eduksi.
    Opiskelijaperheet ovat taloudellisesti tiukoilla, sanoo selvitystä tehnyt erikoistutkija Ulla Hämäläinen Kelan tutkimusosastolta.
    ”Lapsiköyhyyden riski on suuri.”

Erityisen tiukoilla ovat yksinhuoltajat, joilla on heikoimmat mahdollisuudet työntekoon. Yksinhuoltajien osuus opiskelijaperheistä on noin viidennes, mutta he saivat yli puolet opiskelijaperheille myönnetyistä toimeentulotuista vuonna 2006.
    Toimeentulotukea myönnetään, jos muut etuudet eivät kata toimeentuloa. Ennen sen myöntämistä opiskelijat ohjataan ottamaan opintolainaa.
    Opiskelijaisät sen sijaan tienaavat pari tuhatta euroa enemmän kuin muut miesopiskelijat, kertoo Kelan tuore selvitys.
    Kyseessä on palkkatutkimuksessa tunnistettu perheellisten miesten etuasema, marriage benefit. Hämäläisen mukaan tätä selitetään valikoitumisella. Naiset ja työnantajat näyttävät suosivan samoja miehiä.
    Opiskelijaperheiden vuosituloissa näkyy myös perinteinen työnjako: Äidit tekevät kotityötä ja isät palkkatyötä.

Opiskelijaperheiden asema on ollut esillä politiikassa. Viime vuonna kaksikin opiskelijoiden toimeentuloa pohtinutta työryhmää ehdotti opintorahaan 145 euron huoltajakorotusta.
    Opiskelijoiden asumistuessa on ristiriita: Lapsettomassa taloudessa asuinkumppanin palkkatulot eivät vaikuta asumislisään, mutta lapsiperheessä, jotka ovat yleisen asumistuen piirissä, ne vaikuttavat. Lapsen syntymä voi siis lopettaa asumisen tuet.
    Sata-komitea esitti viime vuoden lopulla asumistuen yhtenäistämistä niin, että lapsettomat opiskelijat siirrettäisiin yleisen asumistuen piiriin.
    ”Opiskelijoiden siirtämistä asumistukeen ei kannateta kovin laajasti”, sanoo neuvotteleva virkamies Virpi Hiltunen opetusministeriöstä.
    Huoltajakorotuksen poliittista kannatusta hän ei halua arvioida.

Onko opiskelijaperheen vähävaraisuus sitten pysyvää?
    Ei, vastaa Hämäläinen.
    ”Korkeakoulutetut työllistyvät yleensä erittäin hyvin, vaikka nykyisessä suhdanteessa onkin ongelmia.”

Joona Saulamaa

”Se on tottumiskysymys”

”Rekka, rekka”, kiljahtelee puolitoistavuotias Hermanni Honkala ja näyttää lastenkirjasta traktorin kuvaa.
    Hermannin isä Johannes Honkala, 31, on koti-isä, ja äiti Anna-Leea Honkala, 28, työskentelee peruskoulussa opettajana ja valmistelee suomen kielen graduaan.
    Honkalat saivat lapsensa Johanneksen ollessa töissä koulunkäyntiavustajana ja Anna-Leean loppuvaiheessa opintojaan.
    Opiskelijaperheen taloutta vauvan syntymä ei horjuttanut. Toki vauva vaati varusteensa – pinnasängyn, syöttötuolin, vaunut – mutta perhe sai ne käytettyinä edullisesti.
    ”Vähemmälläkin niistä olisi selvinnyt”, Anna-Leea arvioi.
    Lapsen vaatimat kulut jäävät heidän arvionsa mukaan alle sataan euroon kuussa. Honkalat eivät ole mielestään joutuneet luopumaan paljosta lapsen vuoksi. Esimerkiksi autoa he eivät edes halua.

Aikaa lapsi tietysti vaatii. Arki pitää suunnitella tarkkaan ja lapsen aikataulu täytyy huomioida.
    ”Ehkä pari Lapin-reissua olisin tehnyt enemmän jos ei olisi ollut lasta”, Johannes toteaa.
    Vain kerran perheen on pitänyt ottaa sosiaalitoimistoon yhteyttä, kun Anna-Leean opintotukikuukaudet loppuivat. Tilanne parani, kun Johannes palasi töihin vanhempainvapaalta.
    Opiskelijavanhemmuuden eduista Anna-Leea mainitsee joustavan ajankäytön.
    ”Lapsenhoidon ohessa myös opiskelu sujuu tehokkaammin – ajankäyttö tehostuu.”
    Honkalat eivät ole kokeneet talouttaan uhatuksi, vaikka välillä onkin tehnyt tiukkaa.
    ”Se on tottumiskysymys,” Anna-Leea summaa.