30. huhtikuuta 2010
Teksti:

SYL:n Juha Töyrylä ja HYYn Matti Tujula kirjoittivat (Ylioppilaslehti 1.4.) opiskelijaliikkeen haluavan keskustelua maksuttomasta koulutuksesta. Valitettavasti he eivät tarkentaneet, mitä maksuttomuudella tarkoittavat. Maksuttomuudella viitataan yhtäältä opiskeluaikaisten maksujen puutteeseen ja toisaalta koulutuksen rahoittamiseen yleisestä verokertymästä.
    Etukäteen perittävät maksut pudottavat pois ne, joilla ei ole varaa maksaa, ja heikentäisivät mahdollisuuksien tasa-arvoa entisestään. Asia ei valitettavasti ole yksinkertainen. Maksuttomuudella viitataan usein paitsi siihen, ettei opiskelija maksa etukäteen, myös siihen, että opiskelun kustannukset katetaan yleisistä veroista.
    Suomessa koulutus maksetaan verorahoista, progressiivisen verotuksen kautta. Australiassa, Englannissa ja Uudessa-Seelannissa käytetään mallia, jossa opiskelija maksaa opinnoistaan jälkikäteen verotuksen yhteydessä. Näissä maissa mallien käyttöönotto, muiden uudistusten ohella, ei ole heikentänyt mahdollisuuksien tasa-arvoa. Esimerkiksi Englannissa alimpien sosioekonomisten ryhmien osallistuminen korkeakoulutukseen on lisääntynyt viimeisen 15 vuoden aikana yli 50 prosentilla. Australian, Englannin ja Uuden-Seelannin mallit osoittavat, että erilaiset maksullisuusmallit eivät automaattisesti johda tasa-arvon heikkenemiseen.
    Maksuttomuuskeskustelussa on pystyttävä keskustelemaan siitä, miten eri mallit edistävät esitettyjä tavoitteita. Mallin tulee edistää hakeutumista korkeakouluopintoihin sosioekonomisesta taustasta riippumatta. Näin tärkeistä asioista olisi syytä keskustella keskustelun hämärtämistä välttäen ja yksiselitteisiin käsitteisiin pyrkien.

Aleksi Henttonen
Juuso Leivonen
Ida Mielityinen
Juhani Nokela

Suomen ylioppilaskuntien liiton koulutuspoliittisia sihteereitä 1999-2010