05. maaliskuuta 2010
Teksti:

Päätoimittaja Antti Järvi vertaili (YL 3/2010) vanhoillisesti ja yksipuolisesti varusmiespalveluksen ja siviilipalveluksen hyötyjä yksilölle ja yhteiskunnalle.
    Puolustusvoimien johtamisopit, joita syvennetään reservin harjoituksissa, eivät sinänsä poikkea kovin paljon siviiliorganisaatiojohtamisesta, vaikka Järvi niin pelkääkin. Kummassakaan ympäristössä ei nykyään pärjätä ”vanhasuomalaisella, joustamattomalla ja aloitekyvyttömällä” johtamisella.
    Opetusministeri Henna Virkkusen esitys varusmiespalveluksessa saadun johtajakoulutuksen hyväksilukemisesta korkeakouluopinnoissa onkin siten erinomainen ajatus.
    Nyt on vihdoin saatava ryhtiä myös siviilipalvelukseen:
    Nykyisen oman edun tavoittelun ja lorvimisen sijaan uusittu siviilipalvelus on organisoitu, tehokas ja riittävän pitkä. Se sisältää väestönsuojelun, ensiavun, evakuoinnin, metsäpalon sammutuksen, viestinnän, öljyvahinkojen torjunnan ja muun kotimaisissa poikkeustilanteissa tarvittavan viranomaisavun harjoittelua. Näitä taitoja lisätään myöhemmin jatkoharjoituksissa.
    Siviilipalvelusjoukoista koulutetaan myös joukkojensa johtajat, ja he saavat koulutuksestaan samalla tavoin opintopisteitä kuin varusmiesjohtajat.
    Näin päästään eroon Järvenkin mainitsemasta ajanhaaskauksesta siviilipalveluksessa ja voidaan toteuttaa suomalaista yhteiskuntaa hyödyttävää humaania toimintaa ilman aseita.

Jarmo Seppälä
opiskeleva reserviläinen