19. maaliskuuta 2010
Teksti:

Musiikkibisneksessä vaikuttaa läjäpäin ammattilaisia, joita ilman tähtien laulut jäisivät laulamatta.
Jonkun täytyy roudata rokkarin kamat lavalle ja vetää valokaapelit miksauspöytään. Jonkun on buukattava lennot ja hotellit – ja jonkun kuskattava bändi kaupungista toiseen.
Toni Salminen on kuskaamisen asiantuntija. Hän on ajanut keikkabussia päätyökseen vuodesta 2006. Metallimusiikkia rakastava kuski on erityisen kysytty uraansa käynnistelevien hevibändien keskuudessa, mutta hän on kuljettanut myös Antti Tuiskun, Jipun ja Indican kaltaisia artisteja.
Hänet kutsutaan hätiin, jos Suomessa vierailevat ulkomaantähdet kaipaavat paikallista apua. Salmisen kyytiin ovat nousseet muun muassa englantilainen Porcupine Tree ja ruotsalainen Arch Enemy.

Salminen ajautui työhönsä puolivahingossa. Hän ei teini-iän musiikki-innostuksen myötä alkanut itse soittaa, mutta auttoi mielellään, kun lukiokavereiden MyGrain-bändi tarvitsi kuskia.
Myöhemmin bändi solmi ohjelmamyyntisopimuksen Welldonen (nykyinen Live Nation) kanssa. Firman agentti kysyi Salmiselta, olisiko tämä kiinnostunut ajamaan myös muita yrityksen artisteja.
Nyt Salminen on jo niin vakiintunut hahmo musiikkipiireissä, ettei hänen tarvitse etsiä töitä – työt etsivät hänet. Salmisella ei ole käyntikortteja tai nettisivuja, puhelin soi ilmankin.
”Onhan tämä taloudellisesti tällaista kädestä suuhun -meininkiä, mutta mikäs siinä jos tykkää”, Salminen naurahtaa.
Minkälaista työ sitten on?
Hyvän ajotaidon lisäksi tarvitaan puhetaitoa, auktoriteettia ja organisointikykyä. Tien päällä joutuu väistämättä yllättäviin tilanteisiin, joissa matkustajien katse kääntyy odottavasti kuskiin.
”Esimerkiksi Venäjän-reissuilla tapahtuu aina kaikenlaista. Kerran olin ajamassa bändiä takaisin Suomeen, mutta rajaviranomaiset päättivät syynätä auton oikein viimeisen päälle. Meni tuntikausia, kun ne väittivät, että bussi on erimittainen ulkoa kuin sisältä”, Salminen muistelee.
”Käskivät lopulta irrottaa autosta yhden puisen seinämän. Silloin kuumenin jo niin paljon, että hain kirveen ja uhosin hakkaavani koko seinän nurin, jos kerran rajan ylittäminen vaatii moista pelleilyä. Virkamiehet naureskelivat ja käskivät ajaa eteenpäin. Kai niillä oli keskellä yötä tylsää ja vittuilivat huvikseen.”

Vastaavia tarinoita on kertynyt paljon. Salmisen mukaan Suomessa ajettavat keikat sujuvat suunnitelmien mukaan, mutta ulkomailla joutuu tämän tästä puhumaan itseä ulos hankalista tilanteista.
Oikea-aikainen raivostuminen on tärkeä osa kuskin työtä.
”Tässä saa välillä olla aikamoinen lastentarhanopettaja. `Älä tee noin`, `Tulkaahan takaisin bussiin` ja `Pidätelkää nyt vielä hetki sitä kusta` ovat monesti toisteltuja lauseita”, Salminen sanoo.
Etenkin nuoret bändit, joille keikkailusta ei ole vielä kehkeytynyt rutiinia, osaavat pistää ranttaliksi. Salminen kuitenkin kertoo, ettei keikkabussi ole enää sellainen synninpesä, joksi se urbaanilegendoissa kuvaillaan. Juopottelua kyllä harrastetaan, mutta sairaalloista läträämistä harvemmin.
Keikkabussin kuskin työ on Salmisen mielestä raskaampaa kuin luullaan. Kun häneltä kysyy, aikooko hän jatkaa samassa työssä eläkkeelle asti, mies puuskahtaa oikopäätä: ”Toivottavasti en!”

Saku Schildt
Kuva Teemu Granström

Kuka?

Toni Salminen, 28
Asuu Vantaalla.
Levylautasella Mortiisin The Stargate.
Vuonna 2020: ”Valokuvaan ja teen videoita.”