19. maaliskuuta 2010
Teksti:

Työryhmien ehdotukset opiskelijoiden lukukausimaksuista eivät ole herättäneet aitoa keskustelua opiskelun hinnasta. Usein unohtuu, ettei mikään tutkinto ole ilmainen. Perustutkinnon hinta on Helsingin yliopistossa pyörinyt viime vuosina noin 50 000 eurossa.
    Koulutuksen tasa-arvon puolustajat unohtavat tarkoituksella myös sen, että yliopisto-opiskelu on iso tulonsiirto pienituloisilta suurituloisille. Koulutus periytyy, eivätkä kaikki Suomessa opiskele halujensa ja lahjojensa mukaan.

Keskustelun sijasta esiin on noussut julkisuudenkipeitä tyrmistymisiä. Poliitikkojen on viime aikoina ollut helppoa kalastella irtopisteitä opiskelijoilta.
    ”Kaikki puolueet, mukaan lukien kokoomus, ovat vakuuttaneet, että lukukausimaksuja ei tule. On törkeää, että ministeri Virkkunen antaa työryhmän nyt esittää niitä”, vihreiden kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto tiedotti pari viikkoa sitten.
    ”Mikä hallituksen linja oikein on?” kysyi vasemmistoliiton puoluesihteeri Sirpa Puhakka.
    Sdp:n kansanedustaja Tuula Peltonen ihmetteli, johtaako Henna Virkkunen opetusministeriötä.
    Keskustelu on tällaista: ensin opiskelijajärjestöt tyrmistyvät, sitten poliitikot tyrmistyvät ja sitten opiskelijajärjestöt kiittävät poliitikkoja näiden tyrmistymisestä.
    Poliitikkojen teatteri on erityisen huvittavaa, kun muistaa, ettei yhdelläkään työryhmällä ole varsinaista päätösvaltaa. Valta on poliitikoilla itsellään.

Kyynisempi voisi epäillä, että poliitikot tilaavat eri työryhmiltä säännöllisesti esityksen lukukausimaksuista ja saavat näin mahdollisuuden pyhistellä tasa-arvoisen koulutuksen positiivisella kaiulla. Henna Virkkunen todisteli helmikuun puolivälissä Facebook-statuksessaan (sic), ettei kannata suomalaisopiskelijoille lukukausimaksuja eikä tule esittämään niitä. Samaa hän saa toistaa viikosta toiseen.
    Jos tästä keskustelusta jotain jää äänestäjien mieleen, on se Virkkusen vahva kanta. Hänelle on tänä keväänä kasvanut enkelin siivet.
    Samalla Virkkunen on pystynyt sementoimaan taistelun etulinjan suomalaisopiskelijoiden lukukausimaksujen kohdalle. Tyhmemmät opiskelijapoliitikot saattavat nyt kuvitella, että saavuttavat torjuntavoiton, vaikka ulkomaisille opiskelijoille lukukausimaksut lankeavatkin.
    Kyse on klassisesta hyvä poliisi, paha poliisi -asetelmasta. Virkkunen saa hyvän poliisin sädekehän, kun työryhmät joutuvat kantamaan pahan poliisin sarvia. Nyt pitäisi muistaa, ettei hyvään poliisiinkaan voi luottaa.

Antti Järvi
päätoimittaja