05. maaliskuuta 2010
Teksti:

Punainen matto valmiiksi. Tänä sunnuntaina jaetaan Yhdysvaltojen elokuva-akatemian palkinnot ”merkittävistä suorituksista elokuvan saralla”.
Oscar on elokuvateollisuuden korkein kunnianosoitus ja varma katsojamäärien kasvattaja. Jo pelkkä ehdokkuus tuo elokuvalle lisää teattereita, elokuvakopioita ja mediahypeä.
Taloudelliselta kannalta tärkeintä ei olekaan voitto vaan ehdolle pääsy: vuonna 2005 tehdyn For Oscar Glory or Oscar Money? -tutkimuksen mukaan pelkkä ehdokkuus tuo huomattavia lisäansioita, ja voitto lisää pottiin vain vähän.
Miten ehdolle sitten pääsee?
”Mikään työ tai lobbaus ei auta, jos leffa ei ole hyvä. Sen päälle tehty jalkatyö tai julkisuus tietysti edesauttaa, samoin vanha maine”, summaa tuottaja Rimbo Salomaa Kinotar-tuotantoyhtiöstä.
Salomaa ja Lasse Saarinen tuottivat yhdessä Klaus Härön ohjaaman elokuvan Postia pappi Jaakobille, joka oli Suomen tämän vuoden Oscar-ehdokas.
Parhaan ei-englanninkielisen elokuvan kategoriassa kilpaili 65 elokuvaa. Postia pappi Jaakobille ei päässyt niiden yhdeksän joukkoon, josta lopulliset viisi Oscar-ehdokasta valittiin.
Ei vaikka se oli sijoittunut vedonlyöntilistoilla korkealle ja kerännyt festivaalivoittoja ympäri maailmaa.
”Vaikutti siltä, että meillä on mahdollisuus”, Salomaa sanoo.

Elokuvien lobbauskausi, Award`s Season, ulottuu lokakuulta maaliskuun gaalailtaan. Tuona aikana pätäkkää palaa. Esimerkiksi Universal Pictures käytti 15 miljoonaa dollaria Ron Howardin ohjaaman Kauniin mielen promoamiseen vuonna 2002. Se kannatti. Elokuva voitti parhaan elokuvan Oscarin.
Rimbo Salomaa ja Lasse Saarinen olivat liikkeellä vähemmällä. Oscar-kampanjan hinta oli noin 100 000 dollaria (74 150 euroa).
Ennen kisaan lähtöä parivaljakko analysoi tarkkaan elokuvan sopivuutta Oscareihin. Elokuva-akatemian jäsenet ovat enimmäkseen vanhempia, eläkkeellä olevia ihmisiä.
”Postia pappi Jaakobille on tarpeeksi perinteinen elokuva, mutta siinä on myös oma jujunsa.”
Sen jälkeen kaksikko pohti rahoitusta ja kyseli muilta suomalaisilta tuottajilta, miten asiat oli tehty ennen heitä.
Seuraavaksi Kinotar pyysi tarjouksia pariltakymmeneltä pr-toimistolta. Amerikkalaisen Kean & Kolarin hinta-laatusuhde vaikutti parhaalta.
Sitten alkoi lobbaus, johon kuului elokuvanäytöksiä ja mainoksia alan julkaisuissa, kuten -lehdessä.
”Olisi ollut hirveän tärkeää saada jenkkilevitys jo kisan aikana, mutta emme saaneet sitä ennen kuin vasta nyt”, Salomaa harmittelee Berliinin elokuvajuhlilta käsin.
Berliini ja Cannes ovat Salomaan mukaan suomalaiselle elokuvalle merkittävimpiä areenoita, mutta Oscar-menestyksestä seuraa maailmanlaajuinen näkyvyys.
”Jo pelkkä osallistuminen tarkoittaa, että elokuva on helpompi saada levitykseen. `Suomen Oscar-ehdokas` on painoarvoinen titteli myyntiagentille.”
Osasta elokuvatuottajista onkin kehittynyt oikeita lobbauskoneita. Paras esimerkki ovat Miramax- tuotantoyhtiön Harvey ja Bob Weinstein, jotka vuosina 1992-2004 saivat joka vuosi vähintään yhden rainan ehdolle parhaaksi elokuvaksi.

Vain yksi suomalainen elokuva on yltänyt Oscar-ehdokkaaksi. Aki Kaurismäen Mies vailla menneisyyttä (2002) voitti samana keväänä Grand Prix`n Cannes`n elokuvajuhlilla Ranskassa.
Haije Tulokas Kaurismäen omasta Sputnik-tuotantoyhtiöstä kertoo, että elokuvan amerikkalainen levittäjä Sony Pictures Classics hoiti kokonaan sen promoamisen Yhdysvalloissa.
”Oli tietoinen ratkaisu, että jutun hoitaa paikallinen levittäjä. Kuviot täytyy tuntea hyvin, jotta raha menee oikeisiin kohteisiin.”
Gaalan alla Yhdysvallat valmistautui Irakin sotaan. Kaurismäki boikotoi juhlallisuuksia ja jätti Oscar-gaalan väliin. Tulokkaan mukaan Kaurismäki protestoi nimenomaan Yhdysvaltojen silloisen hallinnon politiikkaa eikä Oscar-kilpailua vastaan.
Monet kiittelivät Kaurismäen ratkaisua, mutta oli myös niitä, joiden mielestä politiikkaa ja elokuvaa ei pidä sotkea keskenään.
”Sen ymmärtää viihde-elokuvan kohdalla, joka on sinänsä tuote, mutta jos Kaurismäen kaltainen elokuvataiteilija tekee elokuvan, ei politiikkaa voi siitä erottaa”, Tulokas sanoo.

Jutta Sarhimaa

Lähteet: Journal of Cultural Economics, Matkalla maailmalle – kokemuksia suomalaisen elokuvan kansainvälisestä myynnistä (toim. Taru Venäläinen), AFI, CNNMoney.com.