19. maaliskuuta 2010
Teksti:

Commodore 64 vastaan Amiga. Nintendo vastaan Sega. Wii vastaan Playstation.
    Niin kauan kuin on ollut pelikoneita, on väitelty siitä, mikä niistä on paras. Ari Tommiska ei ole kinasteluun osallistunut.
    ”Jo nuorempana pystyin kuittaamaan, että aivan sama. Mulla on ne kaikki.”
    Klaukkalalaisen omakotitalon muutaman neliön kokoinen huone pullistelee pelikoneiden historiaa. On Atareita, Amstradeja ja Commodoreja. Kasoissa, pinoissa ja lomittain – huollettuna ja puhdistettuna.
    Yhden hyllyn täyttävät eriväriset Gameboyt. Toisella lojuu kasa Nintendon kasibittisiä ”matolaatikoita”.
    Jos se ei jo tullut selväksi, tämä 44-vuotias it-palvelujen ostaja on pelikonefriikki, jolla on valtavan hieno kokoelma.
    ”En sanoisi olevani keräilijä. Haaliminen on hyvä sana. Otan vastaan tai ostan kaikkea pelaamiseen liittyvää; yksiköitä, oheislaitteita ja kirjoja. Ja jos näen jotain kokoelmistani puuttuvaa halvalla, mun on pakko saada se”, Tommiska kertoo.
    ”Paitsi peeceitä. Ne eivät ole mun juttu.”

Pieni huone on täynnä merkkilaitteita, joista ei ole koskaan kuullutkaan.
    Ai, Suomessakin on valmistettu tietokoneita? Kotimainen Finlux Dragon vuodelta 1982 näyttää ihan ilmanpuhdistimelta, johon on lyöty näppäimistö kiinni. 1980-luvun lopun Apple Newton on huvittavan kokoinen möhkäle kuuluisaan lapsenlapseensa iPhoneen verrattuna.
    Tommiskan 518 konetta on Suomen suurin yksittäisen ihmisen omistama pelikonekokoelma.
    ”Ainakaan en ole kuullut kattavammasta”, hän sanoo.
    Uusimmat pelikoneet – Pleikka kolmoset, Xboxit ja sen semmoiset – eivät Tommiskan arkiston hyllylle ole päätyneet. Niitä hän käyttää yhä.

Toisaalla talossa on Tommiskan noin 3€‰500 peliä, kaksi täyttä kaapillista cd-romppuja, korppuja, lerppuja, moduuleja ja kasetteja – mitä mikin pelikone käyttääkään.
    Sitten on vielä yksi varasto täynnä oheislaitteita joystickeista ties mihin vetkuttimiin, joita peliteollisuus on pelaajille yrittänyt kaupata. Pelkästään virtalähteet vievät kolme suurta pahvilaatikkoa.
    Tietokonemuseo.net-sivujaan Tommiska päivittää sitä mukaa, kun saa uutta materiaalia kokoelmiinsa. 20 vuotta kestäneeseen haalimiseen hän sanoo käyttäneensä kymmeniätuhansia euroja.
    ”Olisihan sillä rahalla saanut vaikka mitä muutakin”, Tommiska aprikoi.
    ”Mutta nämä laitteet vain ovat niin mageita. Motiivini on säilyttää ne jälkipolville. Viimeistään kun olen eläkkeellä, laitan nämä julkisesti esille.”

Harvinaisuudet ja hudit kiinnostavat

Toivotko myyväsi Nintendo Wiin ja Wii Sportsin joku päivä isolla rahalla?
    Huonoja uutisia: niiden arvo tuskin nousee siitä yksinkertaisesta syystä, että niitä on valmistettu liikaa.
    Pelikonsoleiden ja pelien keräilijöitä kiehtovat harvinaisuudet ja täydelliset kokoelmat. Sekä pelikoneet ja -pelit, joita he käyttivät nuoruudessaan.
    ”Se porukka, joka aloitti pelaamisen Nintendon kasibittisellä, on nyt tukevasti työelämässä ja kiinnostunut ostamaan vanhoja Nintendo-pelejä. Suomessa harvinaisesta pelistä on voitu maksaa 400 euroakin”, kertoo Mikko Heinonen nettimuseo Pelikonepeijooneista.
    Nintendo Wiistäsi voi tulla joskus arvokas vain, jos se on jokin erikoismalli.
    ”Valmistajat luovat harvinaisuuksia tarkoituksella. He luovat keräilyarvoa tuotteille erikoismalleilla, joita esimerkiksi Xbox 360:sta on julkaistu. Tiedän kavereita, jotka jo nyt keräävät niitä”, Heinonen viittaa vain muutama vuosi sitten markkinoille tulleeseen pelikoneeseen.
    Keräilijät heräävät myös silloin, kun pelikone floppaa. Sega Dreamcast, tunnetun merkin viimeiseksi jäänyt pelikonsoli, nostettiin nopeasti poismenonsa jälkeen klassikkoasemaan – ja nyt kaikki siihen liittyvä on hinnoissaan.

Ari Tommiska kerää hyljeksityn ja haukutun Nokian pelipuhelimen N-Gagen pelejä, joiden valmistus on lopetettu.
    ”Niitä myydään nyt viidellä eurolla, kun kukaan ei viitsi niitä pelata. Kymmenen vuoden päästä nämä ovat varmasti harvinaisia”, Tommiska arvelee.
    N-Gagessa keräilijää kiehtoo myös se, että laitteen lyhyen tarun aikana sille julkaistiin hallittavissa oleva määrä pelejä ja lisälaitteita.
    Täydellinen N-Gage-kokoelma on mahdollinen saada kootuksi – toisin kuin täydellinen Playstation 1 -kokoelma.
    ”Tiedän kavereita, jotka yrittävät sitä, ja toivotan heille onnea. Playstation 1 julkaistiin 1994, mutta vielä 2000-luvun vaihteessa sille julkaistiin kamaa. Pelkästään pelejä on julkaistu tuhansittain. Kaiken sen kerääminen kestää tovin”, Heinonen sanoo.

Matti Markkola
Kuva Arsi Ikäheimonen