Pöydillä on kahvimukeja, työkaluja, pyöriviä laitteita ja välkkyviä ledejä. Ihmiset puuhaavat päät kiinni läppäreissä.
Taidetila Ptarmiganiin on sunnuntai-iltapäivänä kokoontunut Helsinki Hacklabin elektroniikkaharrastajia.
Rakenteilla olevien vekottimien käyttötarkoitus jää maallikolle hämäräksi. Ehkä niin on tarkoituskin.
”Oskilloskoopin tarkoitusta on vaikea kuvailla, jos ei edes tiedä, mikä on skooppi”, murahtaa vihreää signaalia esittävän näyttölaitteen kanssa askaroiva Jari Kangas.
Työpajassa puuhastelee teekkareita, insinöörejä ja ohjelmoijia, joita voisi kansanomaisesti kutsua nörteiksi.
Yksi heistä on Hans Häggström, koulutukseltaan tietojenkäsittelytieteen maisteri. Muutama vuosi sitten hän hurahti 3D-printtereihin, laitteisiin, joilla on mahdollista painaa lähes minkälaisia muoviesineitä tahansa miniatyyreista piirilevyihin.
Muita laiterakentamisesta kiinnostuneita suomalaisia löytyi koneisiin keskittyvältä keskustelufoorumilta. Joulukuussa 2009 sovittiin tapaaminen porukalla, ja tammikuussa pystyssä oli rekisteröity yhdistys.
Helsinki Hacklab etsii vielä kotia ja on Ptarmiganissa vain kyläilemässä. Tarkoituksena on vuokrata elektroniikan rakentamiseen soveltuva tila, jonne jäsenet kokoontuisivat viikoittain.
Hacklabeissa rakennettavat laitteet vaikuttavat sijoittuvan jonnekin melkein mahdollisen ja scifin välimaastoon.
Esimerkiksi Häggströmin suosikkilaite 3D-printteri voi kuulemma periaatteessa monistaa itse itsensä.
Villeimmät visionäärit kaavailevat laitteesta kolmansien maiden pienyrittäjyyttä tukevaa tuotantovälinettä.
Edes muoviromun määrä ei lisääntyisi, jos komponenttien materiaalina voisi käyttää jätettä, kuten muovipulloja.
”Näen 3D-printterit kiinnostavana, demokratisoivana välineenä. Ne tuovat tuotannon jokaisen ulottuville suurten valmistajien sijaan”, Häggström sanoo.
Maailmalla hackerspace voi tarkoittaa aatteellista, sosiaalikeskuksen liepeillä toimivaa autonomisista tilaa tai kaupallista klubia, kuten San Fransisco Bayssa toimiva Techshop.
”Kaupalliset hakkeritilat ovat kuin punttisaleja nörteille. Jäsenmaksu on satasen kuussa, tiloissa on hienoja koneita ja laserleikkureita”, Häggström kuvailee.
Toisenlainen esimerkki hakkeritilatoiminnasta on tietoturvaa ja sähköisiä oikeuksia puolustava saksalainen Chaos Computer Club (CCC).
Ryhmä onnistui hankkimaan Saksan sisäministerin Wolfgang Schäublen sormenjäljet ja julkaisi ne painettuna kalvolle, jolla oli mahdollista huijata sormenjälkiskannereita. Schäuble oli vaatinut biometristen tunnistetietojen keräämistä kansalaisilta terrorismin varalta.
Tempauksellaan CCC pyrki osoittamaan, että sormenjäljet ovat epävarmaa todistusaineistoa.
Hacklabin työpajassa Antti Karttunen puuhailee antiikkisen lankapuhelimen osia sisältävän esineen kimpussa. Laite muuttaa numerosarjan rytmiseksi, analogiseksi kilkatukseksi.
”Tätä voisi kutsua rytmisekvensseriksi.”
Karttunen käyttää projekteissaan mieluiten kierrätettyjä osia. Hän koluaa kirpputoreja ja dyykkaa laitteita roskalavoilta.
”Vanha tekniikka on kiinnostavaa ja pomminkestävää. Tässäkin on messinkisiä osia”, hän intoilee.
Keittiössä häärivä Hannu Mäkäräinen työskenteli 15 vuotta it-alalla, kunnes kyllästyi ja vaihtoi maisemia. Nykyisin hän on yrittäjä ja ”wannabe-hakkeri”.
”Hacklabin idea on, että ei kaiken tarvitse olla niin järkevää. Tärkeintä on nauttia siitä, mitä tekee”, Mäkäräinen selittää.
Bisnesideat pysyvät kuitenkin mielessä, ainakin taustalla.
”Ajatuksenani on, että tästä ehkä jossain vaiheessa saisi itselleen elannon.”
Helsinki Hacklab on vielä alkutekijöissään, mutta osallistujat ovat innokkaita. Myös muualle Suomeen on perustettu hakkeriyhteisöjä.
Häggström toivoo toiminnan laajenevan ja vakiintuvan.
”Haaveenani olisi järjestää maker faireja, joita USA:ssa on. Vuokraisimme messukeskuksen projektien esittelemiseen. Tapahtumaan osallistuisi muita hacklabeja ja alan yrityksiä.”
Hakkeritiloilla on edessä valoisa tulevaisuus, uskoo Häggström.
”Elektroniikka on yksinkertaistunut ja ohjelmointi helpottunut. Tulevaisuudessa suurempi joukko ihmisiä hyödyntää modernia teknologiaa tee-se-itse-periaatteella. Globaali liike on nyt pikku hiljaa laajentumassa.”
Veera Nuutinen
