05. maaliskuuta 2010
Teksti:

Ensi vuonna käydään lamavaalit. On epätoden­näköistä, että suhdanteiden paraneminen vaikuttaisi vielä suomalaiseen arkeen ja työttömyys­lukuihin.
    Työttömyyden pelko on yksi suomalaisen politiikan vahvimmista kulmakivistä.
    Kun keskiluokka alkaa pelätä vakiintuneen elämänsä puolesta, kasvaa kaipuu johonkin turvalliseen lähes sentimentaaliselle tasolle. Ihmiset hiihtävät, syövät hernekeittoa ja katsovat puoli yhdeksän uutisia televisiosta.

Laman suurimpia häviäjiä ovat vähemmistöt. Kun suuri enemmistö kaipaa takaisin menneeseen, maahanmuuttajat ja romanit eivät sovi idylliin.
    Toinen yhtä vastenmielinen ilmiö on sosiaaliselta asemaltaan heikompien alistaminen. Kun pelätään oman sosiaalisen statuksen särkyvän, heikkoa itsetuntoa pönkitetään syrjäytyneitä potkimalla.
    Asenteiden koveneminen on inhimillistä, mutta sen ei pitäisi missään vaiheessa olla yleisesti hyväksyttyä.
    Pahimpia ovat poliitikot, jotka alkavat ratsastaa äänestäjien ennakkoluuloilla. On kuvottavaa lukea esimerkiksi sellaisia mielipiteitä, joita kuulimme kokoomuksen kansanedustajalta Sanna Perkiöltä vastikään. Hän vaati Töölön Hietaniemenkadulle viime vuonna avatun asunnottomien asuntolan sulkemista ja tilojen antamista Aalto-yliopiston tutkijoiden käyttöön. Perkiö itse asuu aivan asuntolan naapurissa.

Taantuman synnyttämä turvallisuuden kaipuu pönkittää myös vallan keskiössä pitkään olleiden vanhem­pien miesten asemaa.
    Demarit valitsivat puheenjohtajakseen nuorehkon naisen aivan väärällä hetkellä. Kansa kaipaa turvallisuutta, ja niinpä vanha puheenjohtaja Eero Heinäluoma kaivettiin takaisin eturiviin.
    Keskusta ei aio tehdä samaa virhettä. Varteenotettava puheenjohtajaehdokas Paula Lehtomäki tajusi jättäytyä kisasta pois. Uuden sukupolven on helpompi astua kehiin, kun asenteet laman jälkeen lientyvät.
    Nyt valituksi tulee todennäköisesti suomalaisen politiikan turvallisin hahmo, Itsevaltiaissa lasten suosikiksi kasvanut Mauri Pekkarinen.

Tässä numerossa Ylioppilaslehti esittelee joukon nuoria vaikuttajia, jotka pyrkivät eduskuntaan vuoden kuluttua.
    Heillä ei ole helppoa. Kun lama uhkaa omaa tulevaisuutta, ei ole turvallista äänestää nuorta, ei edes nuorten itsensä mielestä.
    Kansanedustajuus on näille ehdokkaille tavallista kovemman työn takana.

Antti Järvi
päätoimittaja