Joka viidettä opiskelijaa on kiusattu yliopistossa
| 19. maaliskuuta 2010 | Artikkelit | kommentit (4) |
“Kiusaaminen on tullut yliopistoon viime vuosina, ja se on lisääntymään päin”, kertoo YTHS:n psykologina 40 vuotta työskennellyt Salli Saari.
Saari arvelee, että syynä on arvojen muutos.
”Taustalla lienee kilpailun koveneminen ja yksilöllistyminen. Yhdessä tekeminen on vähentynyt.”
Noin viittä prosenttia opiskelijoista on kiusattu korkeakoulussa paljon. Liki 20 prosenttia on kokenut kiusaamista ainakin joskus. Luvut ovat peräisin YTHS:n tekemästä Korkeakouluopiskelijoiden terveyskyselystä.
”Vaikuttaa siltä, että kiusaaminen on yliopistossa jopa yleisempää kuin lukiossa”, kertoo puheviestinnän tutkija Maili Pörhölä Jyväskylän yliopistosta.
Pörhölä johtaa laajaa kiusaamiseen keskittyvää tutkimushanketta, jossa korkeakoulukiusaaminen on yksi osa-alue.
Kiusaamisella korkeakoulussa on yhteys sekä koulukiusaamiseen että työpaikkakiusaamiseen. Koulukiusatulla opiskelijalla on muita suurempi riski joutua kiusatuksi myös korkeakoulussa. Puolta korkeakoulussa kiusatuista oli kiusattu jo koulussa.
Samoin koulukiusaaja jatkaa usein kiusaamista myös korkeakoulussa ja työelämässä. Roolit voivat säilyä läpi elämän.
Seuraavaksi Pörhölän tutkimushankkeessa selvitetään, minkälaista kiusaaminen korkeakouluissa on.
”Kuvittelisin, että kiusaaminen voi ilmetä piikittelynä ja ilkkumisena tai opiskelijan näkemysten toistuvana tyrmäämisenä. Toinen muoto on varmasti ryhmästä poissulkeminen ja syrjiminen. Kiusattua ei oteta mukaan mihinkään”, Pörhölä sanoo.
Yksittäinen loukkaus ei vielä ole kiusaamista. Kiusaamisen määritelmään kuuluu, että loukkaaminen on toistuvaa ja pitkäkestoista. Kiusattu kokee, ettei voi vaikuttaa saamaansa kohteluun.
”Kiusaajan puhuttelu ei aikuisten ihmisten kyseessä ollessa ehkä riitä lopettamaan kiusaamista. Tarvitaan syvälle luotaavia keinoja”, Pörhölä sanoo.
Hänen tutkimuksensa mukaan sekä kiusatuilla että kiusaajilla on puutteita viestintätaidoissa. Kiusatut oppivat ennen pitkää puolustautumaan kiusaajia vastaan, mutta tutustuminen ja ystävystyminen on heille vaikeaa. Kiusaajat puolestaan osaavat
vaikuttaa muihin ihmisiin ja tuoda mielipiteensä esille, mutta he eivät ota toisia ihmisiä huomioon.
”Kyse on viestintätaidoista, joita voi opettaa ja opetella”, Pörhölä sanoo.
Ihan kuin yläasteella
“Kurssikaverini oli tosi epävarma tyttö, ja hänellä oli tapana nälviä meitä hyvin opinnoissa menestyviä. Tuntui kurjalta kuulla jatkuvaa naureskelua ja pilkkaamista siitä, että haluaa opiskella”, muistelee kiusatuksi tullut vastavalmistunut opiskelija. Hän ei halua nimeään lehteen.
”Kiusaajalla oli tapana huomautella muiden painosta, vaatteista ja milloin mistäkin. Hänellä oli kaksi kaveria, jotka yhdessä supattelivat toisista pahaa ja puukottivat selkään, minkä kerkesivät. Ihan samanlaista tyttöjen keskinäistä kiusaamista kuin yläasteella!”
Jos yliopistolla kiusattu ei tiedä, mitä hän voisi asialle tehdä, kannattaa ottaa yhteyttä ylioppilaskunnan häirintäyhdyshenkilöön Elina Vaahteraan.
”Me voimme yhdessä miettiä, miten edetään vai edetäänkö mitenkään. Keskustelut ovat täysin luottamuksellisia enkä puhu tapauksesta kenellekään ilman lupaa.”
Anna-Sofia Berner
Kuva Tuomas Karppinen
Säälittävää…
Itse en koskaan opiskellut yliopistossa, mutta opiskeleva ystäväni näytti minulle tämän artikkelin, ja en voi muuta kuin ihmetellä, että tällaista voi yliopistossa tapahtua. Toisaalta, jos kerran työpaikoillakin kiusataan, ei yliopiston luulisi olevankaan mikään poikkeus, vaikka ihmetyttääkin, että akateemiset, mukasivistyneet kaikentietävät nirppanokat toisiaan kurmoottavat. Ei kai kiusatun kannalta ole poissuljettu vaihtoehto, että tekee rikosilmoituksen poliisille, joka sitten rapsauttaa kiusaavalle vittupäälle mojovat sakot. Saattaa nimittäin opiskelevan köyhälistön kukkarossa “jonnin verran” jokin 200 euron sakko tuntua! Ja se on oikein. Toinen varteenotettava keino on turvautua raakaan fyysiseen väkivaltaan, aivan kuten siellä yläasteellakin:)
-Because no blood should be left unshed-
Minusta on mielenkiintoista että kun yritin oman yliopistoni ylioppilaskunnan keskustelupalstalla aloittaa viestiä aiheesta niin sitä ei julkaistu ollenkaan. Miksi tällaisesta aiheesta ei saa keskustella ylioppilaskunnan keskustelupalstalla?
Miten yliopistokiusaamisesta voi tehdä lopun? Mulla on sellanen tilanne, että luulin karistavani lukion jälkeiset kaverisotkut jaloistani, mutta yksi läheinen tuttu päätyi samaan tiedekuntaan. Ongelma tuntuu tyhmältä, mutta tilanne on seuraavanlainen. Jos menen printtaamaan monisteita tämä entien tuttu (tunnettu 20v.) pakkaa välittömästi laukun ja kävelee pois luokasta. Tervehdin häntä aluksi muutaman kerran, ja henkilö vastaa, mutta kävelee saman tien pois. Kun kysyn kuulumisia, vastaus on “ei mitään”. Lopetin hänelle puhumisen ja koska hän ei selkeästi halunnut olla kanssani tekemisissä. Kuitenkin minua häiritsee jollakin omituisella tasolla se, että kyseinen henkilö kohtelee minua kuin spitaalinen. Miksi hän aina “sivuuttaa” minut, nostaa kieron hymyn kasvoilleen kun kävelee ohitseni (ei moikkaa, mutta tuijottaa selkeästi) ja joskus purskahtaa nauruun kun kävelee ohitseni. Periaatteessa mulla on tosi huonot näytöt kiusaamisesta koska tälläistä psyykkistä kiusaamista ei oikein voi todistaa,kun toinen vaan sanoo viekkaasti, että ei tarkota sitä. Ja naurahtaa kuitenkin seuraavalla kerralla taas käytävällä ja hymyilee irvaillen. Sama jatkuu. Voinko tehdä asian lopettamiseksi mitään? En halua pakottaa ketään olemaan kaverini, jos todella ei halua, mutta mitä ihmettä tälläinen käytös on? Varsinkin, kun tunsimme 20v. Edelleen olen tosi heikoilla jäillä, jos vien asian opettajalle, sillä henkilö vain sivuuttaa asian (=esittää vilpitöntä) ja jatkaa tätä käytöstä. Minulla ei myöskään ole muita kavereita yliopistolla, jotka voisivat todistaa käytöksen. Harmittaa vain niin vietävästi, kun en voi edelleen edes olla 1 normaali ihminen suuren massan joukossa vaan minusta on tehty pernaruttoa kantava opiskelija. Sanottakoon vielä se, että meillä on eräs tuttu lapsuudesta välillämme, jolle puhuin asiasta ja pyysin häntä puhumaan hänelle, jos henkilö voisi lopettaa spitaalisen käytöksen. Tuttu välillämme tokaisi, että kyseinen henkilö sivuuttaa varmasti asian ja jatkaa eikä asia kuulu hänelle yhtään.
Voinko tehdä asialle oikeasti mitään? Minulle todella riittäisi, jos tälläinen spitaalinen käytös loppuisi, en tarvitse tervehdyksiä, mutta irvailu, nauru, luokan vaihtaminen (jos vain menen printtaamaan monisteita), tuijotus… on halventavaa ja ylenkatsovaa.
Vai painanko vaan nämä pari vuotta ammatttikorkeakoulussa täysillä välittämättä kyisestä henkilöstä? Pitääkö mun oppia sietämään vaan tätä?