19. helmikuuta 2010
Teksti:

Sairaanhoitaja raiskaa haavoittuneen sotamiehen, joka makaa vihanneksena kuolinvuoteellaan. Tämän muistan parhaiten siviilipalvelukseni koulutusjaksolta Lapinjärveltä. Lojuin kerrossängyssä ja tapoin aikaa lukemalla. Yksi kirjoista oli Garpin maailma.
    Kirjasta jäi muutakin mieleen, koulutusjakson luennoista ei mitään. Kerran tarvoimme lumessa vanhaan kouluun kuulemaan ihmisoikeuksista. Yhdellä luennoitsijalla oli iso pää.

Työurien pidentämiskeskustelu on vuoden ajan vellonut eläkeiän korottamisen ympärillä. Nyt työurien alkupäähän kohdistuvat vaatimukset voimistuvat.
    Alkutahdit löi Jukka Ahtelan työelämäryhmä, joka ehdotti muutoksia opiskelijavalintoihin. Maaliskuussa opetusministeriön työryhmä saa valmiiksi oman työkalupakkinsa opiskelun nopeuttamiseksi.
    Yhtä asiaa ei ole juuri huomioitu: asevelvollisuutta. Toistaiseksi ainoa avaus saatiin viime viikonloppuna, kun työministeri Anni Sinnemäki ehdotti blogissaan asevelvollisuuden lyhentämistä ja muuttamista valikoivammaksi.
    Varusmiespalveluksen suorittaa vuosittain noin 27€‰000 ja siviilipalveluksen noin 2€‰000 nuorta. Osa viettää välivuotta, osa keskeyttää armeijan ajaksi opintonsa. On järjetöntä, että nuorten opintoihin siirtymistä, opintoja ja valmistumista vaikeutetetaan yhä näin.
    Onko uusien ikäluokkien hyödyllisempää alistua rättisulkeisiin kuin opiskella ja tehdä työtä? Kumpi palvelee paremmin isänmaata?

Armeija on vaikea pala työuran pidentämistä pohtiville päättäjille. Yksi epätoivoinen esimerkki tästä tuli tammikuun lopussa, kun opetusministeri Henna Virkkunen ehdotti armeijan lukemisesta hyödyksi korkeakouluopinnoissa. Virkkunen toivoi, että yliopistot myöntäisivät opintopisteitä armeijan johtajakoulutuksesta.
    Armeijan käyneitä pitäisi siis palkita vanhasuomalaisen johtamiskulttuurin omaksumisesta, vaikka autoritäärisen, joustamattoman ja aloitekyvyttömän johtamisen haitat yhteiskunnalle ovat taatusti suuremmat kuin sen hyödyt.
    Ystävieni kokemuksista olen päätellyt, että armeijassa opitaan tehottomiksi ja laiskoiksi. Suurin osa käyttää puoli vuotta oppiakseen työn välttelyn kulttuurin. Osalla menee siihen puolet kauemmin.
    Vaikka siviilipalveluksen koulutusjakso on ajan haaskausta, työpalvelusta on sentään jotain hyötyä yhteiskunnalle ja omalle uralle. Minä en tuona aikana oppinut kokoamaan rynnäkkökivääriä nopeammin kuin venäläiset, mutta opin aika paljon radiosta ja uutisten toimittamisesta. Ja sen mistä nimi Garp tulee.

Antti Järvi
päätoimittaja