19. helmikuuta 2010

Askel ylös, toinen, kolmas ja lisää. Portaita riittää ennen ulko-ovea, mutta silti harva paikka tarjoaa yhtä nopean aikahypyn kuin Kansallisarkiston kammiot.
    Aulan neuvontatiskillä tunnen jotenkin olevani selityksen velkaa. Turistikäyntini otetaan hymyillen vastaan. Laukkuni joudun jättämään säilöön, mutta kömpelö avainpalikka kädessä tuo omaa tunnelmaansa sekin.

Astelen aulasta oikealle, 1800-luvulla tehtyihin hämäriin käytäviin.
    Salomo Wuorion maalaukset tervehtivät minua entisen sisääntulohallin seinillä. Kännykän pirinä tuntuisi täällä vähintään yhtä väärältä kuin leffassa.
    Tutkijasalit sijaitsevat aulan vasemmalla puolella. Hyllyköitä ja sokkeloita on niin, että maallikkoa pyörryttää. Kiskon satunnaisesta lipastosta auki satunnaisen lokeron. Mannerheim C.€‰G., Marx K., vilahtaa korteissa. Tästä laatikosta ei taida löytyä Jussilan sukua.

Virkailija vinkkaa, että mikrofilmihuone seurakuntien asiakirjoineen on hyvä paikka aloittaa sukututkimus. Siellä istuu kymmenisen ihmistä edessään laitteet, jotka näyttävät 1980-luvun tietokoneilta.
    Mahtuu 85 hyllykilometrin laajuiseen kokoelmaan muitakin aiheita. Mehiläistenhoidon rantautuminen Suomeen? Löytyy. Papiston palkkauksen uudistukset 1910-luvulla? Toki. Arkimuoti 1920-luvulla? Kyllä vain.
    Monet kansiot ovat kyynärvarren paksuisia.
    Aineiston äärellä ei saa syödä karamelleja, muistutetaan seinällä.

Vanha tutkijasali useine kerroksineen tuo mieleeni – pahoittelen – Tylypahkan. Joku hengaa kannettavallaan Facebookissa.
    Lukemisen sijaan voi tarkastella klassismia edustavaa arkkitehtuuria. Jyrki Siukosen piskuinen Viisas hiiri -patsas vahtii portaita.
    Hiljaisuuden etsijälle paikka on keidas. Nälkäinenkin löytää etsimänsä Café Hausenista. Ravintola on Amican, mutta intellektuelleja riittää tarkkailtavaksi. Kesäisin täällä on terassikin, mutta kreisibailaajien lienee parasta suunnata muualle.

Veera Jussila

Info

Kansallisarkisto
Mikä: Viranomaisten ja yksityishenkilöiden asiakirjojen säilyttäjä. Professori C.€‰G. Nyströmin suunnittelema rakennus on vuodelta 1890.
Mitä: Kilometreittäin historiaa, hiljaisuutta ja lounasravintola.
Miten: Ota raitiovaunu 6 rautatieasemalta. Jää pois Varsapuistikon pysäkillä. Ylitä Unioninkatu, jatka Liisankatua. Käänny oikealle Snellmaninkadulle, ja taas oikealle Rauhankadulle. Kansallisarkiston löydät osoitteesta Rauhankatu 17. Matkan voi myös kävellä.
Koska: Avoinna ma-pe kello 9-18.
Kenelle: Juuriensa etsijälle, taidehistoriasta kiinnostuneille, Unicafe-lounaan korvaajille.
Kivaa: Paikka hengähtämiselle ydinkeskustassa.
Tyhmää: Ei auki viikonloppuisin.