05. helmikuuta 2010

Helsinki-Vantaan lentoasemalle ajetaan Ilmakehäksi nimettyä tietä.
    Täytyyhän Ilmakehän kunto tarkistaa.
    Jo istuminen bussissa 615 on matkaelämys. Penkit täyttyvät pyörällisiä matkalaukkuja ja putkikasseja telineisiin sullovista ihmisistä. Kuulen englantia vähintään yhtä paljon kuin suomea.
    Tuntuu oudolta, kun ei tarvitse kopeloida neuroottisesti passia ja rahapussia laukun taskuista. Maltan katsoa maisemiakin – tosin ohikiitävistä Metsälän ja Pakilan seuduista ei painu kovin paljon mieleen.

Jään Ilmakehällä bussista ainoana matkustajana. Pakkanen puree poskia, ja ohi viilettävät taksit ja kuormurit ruokkivat osaltaan viimaa.
    Ilmakehän – sen isomman – saastumisesta on puhuttu pitkään. No, likaista lunta täälläkin on.

Tarvon lentoasemaa kohti. Lumi narskuu. Kiskon kaulusta ylös. Koetan asennoitua tutkimusmatkailijan tapaan.
    Tämä on autojen ja läpikulkumatkojen valtakuntaa. Ilmakehän seutu on välimaastoa, jonne harvat jalat astuvat.
    Pian vastaan tulee opaste Finnairin koulutuskeskukseen. Käyn kurkistelemassa punatiilisen rakennuksen pihalla.
    Lentäjän tai lentoemännän asuissa tupakoivia ihmisiä ei näy. Eikä ketään muutakaan. En jää odottelemaan vartijoiden ilmestymistä paikalle.
    Lenkkiseuraani liittyy lumiaura. Käännyn Ilmakehältä Ilmailutielle. Se johtaa lentoteemalla nimetyille kaduille: Siipitie, Siipikuja, Liikelentokuja. Olen hieman pettynyt, kun kylteissä ei ole otettu aiheesta enempää irti vaikkapa muotoilun avulla.

Ilmakehä ei ole matkakohde aktiviteettien ystävälle. Niitä kaipaava jatkaa bussilla lentoasemalle vaikka laskeskelemaan, kuinka monta prosenttia lennoista on aikataulussa. Ilmakehä tarjoaa kuitenkin mahdollisuuden tarkkailla takseissa istuvien matkalaisten ilmeitä reippailun lomassa.
    Jonkinlaisena nähtävyytenä pidän myös linjan 615 bussikuskeja. Kun paluumatkalla metsästän bussiin jäänyttä kännykkää, saan odottamani kivahtelun sijaan vilpittömän ystävällistä apua.
    Tällä linjalla kaikki inhimillinen on varmaan nähty.

Veera Jussila

InfoIlmakehän alue

Mikä: Tie Helsinki-Vantaan lentoaseman läheisyydessä.
Mitä: Ilmailuaiheisia tienviittoja, kentälle huristavia takseja. Lähellä ilmailumuseo ja avovankila.
Miten: Bussilla 615. Kyytiin voi nousta Rautatien­torilla tai Kurvissa. Jää pois Pyhtäänkorventien pysäkillä Ilmakehän varressa. Matka-aika on noin puoli tuntia.
Koska: Arkisin ensimmäinen bussi klo 6.05 (viikonloppuisin 6.50), viimeinen 21.00 (21.50).
Kenelle: Lentoliikenteestä kiinnostuneille, hassujen tiennimien bongaajille.
Kivaa: Mukavat bussikuskit. Reitillä nousee matkakuume.
Tyhmää: Pääsy lentoliikenteeseen liittyviin rakennuksiin on haasteellista. Reitillä nousee matkakuume.