19. helmikuuta 2010
Teksti:

Sonja Saarikosken artikkelin Kulisseissa kuohuu (Ylioppilaslehti 2/2010) johdosta haluan esittää seuraavaa:
    Sibelius-Akatemian maine kansainvälisenä huippuyliopistona perustuu osaavien opettajien ja lahjakkaiden opiskelijoiden aikaansaamiin oppimistuloksiin.
    Henkilökohtaisen opetuksen määrän ja oppimistulosten välinen korrelaatio ei ole yksioikoinen. Uudet tutkimukset osoittavat motivaation ja ryhmädynamiikan parantavan oppimistuloksia. Esimerkiksi Aalto-yliopistossa projektityöskentely, yhdessä tekeminen ja työelämäläheisyys ovat keskiössä.
    Henkilökohtaisen opetuksen rinnalle on etsittävä uusia tapoja luoda innostavia ympäristöjä ja integroida eri oppiaineita.
    On myös tärkeää luoda työelämälähtöisiä tilanteita, joissa harjoitellaan esimerkiksi tuottamista, koesoittotilanteita ja eri yleisöjen kohtaamista.
    Perimmäinen syy koulutuksen uudelleenarviointiin ei siis ole yksin taloudellinen säästövimma vaan pyrkimys entistä parempiin oppimistuloksiin.
    Ylioppilaslehden kirjoituksen keskeinen viesti perustuu terminologian epätarkkuuteen. Vertaisopetukseen ei Sibelius-Akatemiassa ole aikomusta siirtyä. Sen sijaan vertaisoppimisen, ryhmäopetuksen sekä henkilökohtaisen opetuksen kautta etsitään muusikon roolia huomispäivän maailmassa sekä parasta tapaa valmistautua työelämään.
    Instrumenttiopiskelijoiden huoli henkilökohtaisen opetuksen säilyttämisestä on ymmärrettävä, onhan opiskelijan ja opettajan läheinen suhde elintärkeä.
    On silti hyvä muistaa, että alalla elää rinnakkain monta oppimisideologiaa. Maailmankuulu kapellimestarikoulutuksemme toimii suurimmaksi osaksi vertaisryhmässä videon avulla professorin johdolla. Niin ikään kansainvälisesti arvostetulla jazzosastolla suurin osa opetuksesta on yhtyemusisointia.

Gustav Djupsjöbacka
Sibelius-Akatemian rehtori