22. tammikuuta 2010
Teksti:

Valmistuminen tuo mielen­rauhaa

”Valmistuminen papiksi ei ollut minulle loppu vaan alku. Nyt voin tehdä oman alani töitä, joista pidän, saada aikuisten ihmisten palkkaa ja kouluttautua lisää.
    Eteenpäin vievä voima opinnoissani oli into opiskella, aito kiinnostus omaan tieteenalaan sekä inho keskeneräisiä asioita kohtaan.
    Aloitin opintoni suosituslukujärjestyksen mukaan. Kolmannen opiskeluvuoden olin opiskelijavaihdossa Uppsalassa, jonka aikana tehdyt opinnot hyväksyttiin tutkintooni.
    Palattuani Suomeen tein runsaan vuoden sijaisuuden varhaisnuorisotyönohjaajana Malmin seurakunnassa. Sinä aikana kirjoitin muun muassa kandintyöni.
    En usko, että olisin työllistynyt niin nopeasti, jos en olisi tehnyt töitä seurakunnassa opiskeluaikana. Syksyllä 2008 aloin tehdä gradua ja suoritin seuraavana keväänä loput opinnot. Elokuussa palautin graduni, lokakuussa valmistuin ja marraskuussa minut vihittiin papiksi.
    Tulevaisuuteni on vielä avoin valmistumisesta huolimatta. Tulen tuskin olemaan seuraavat neljäkymmentä vuotta samassa työpaikassa. En myöskään usko viettäväni loppuelämääni tutkijan kammiossa.
    Valmistuminen toi mielenrauhaa, ei tarvitse enää tuskailla opinnoista.”

Kaisa Hirvonen, 24, työskentelee Lauttasaaren seurakunnassa lapsityön pappina ja on kirkkohistorian jatko-opiskelija.

Opiskelijat ovat myös veronmaksajia

”Kun tulin yliopistolle vuonna 1999, ihmettelin, miten maisteriksi valmistuminen voi kestää kymmenen vuotta.
    Estetiikka on tieteidenvälistä. Siitä ei valmistu tiettyyn ammattiin, eli oman ammatillisen identiteetin löytäminen vie aikaa. Valmistuin filosofian maisteriksi viime jouluna.
    Opiskelin aluksi vauhdikkaasti, koska pystyin tekemään sitä kokopäiväisesti. Menin heti mukaan myös järjestö- ja hallintotehtäviin sekä kävin Islannissa vaihdossa. Tein töitä jo lähes kokoaikaisesti kolmannesta opiskeluvuodesta alkaen.
    Tarkoitukseni oli valmistua vuonna 2006, mutta sain kiinnostavan paikan juuri avautuneesta Espoon modernin taiteen museosta EMMAsta. Viime vuonna sain pidettyä opintovapaata sen verran, että tein graduni valmiiksi.
    Kaikissa töissä, mitä olen hakenut, on edellinen työkokemus merkinnyt eniten. Jos halutaan, että ihmiset valmistuvat nopeammin, pitäisi panostaa enemmän ainekohtaisiin työelämäorientaatio-opintoihin ja painostaa työnantajia muuttamaan asenteitaan. Ilman työkokemusta on valmiinakin vaikea saada töitä. Saksassa esimerkiksi järjestötyökokemus ja harjoittelu merkitsevät työnantajille paljon enemmän kuin Suomessa.
    Usein julkisessa keskustelussa unohdetaan, että opintojen ohella työskentelevät opiskelijat ovat myös veronmaksajia.”

Johanna Wahlbeck, 30, työskentelee kokoaikaisesti Espoon modernin taiteen museossa EMMAssa ja tekee muita oman alan töitä.