SYL:n edustajaa Leena Pihlajamäkeä ”ei ole jäänyt uudistusprosessissa kaivelemaan juuri mikään”, kirjoittaa Veera Luoma-aho (Ylioppilas-lehti 11.12.2009) opintotuen kehittämistyöryhmästä. Pihlajamäkeä eivät siis harmita uudistuksen myötä kiristyvät opintopistevaatimukset, opintotuen jakaminen kahteen portaaseen ja suora kehotus velkaantua opintolainalla.
Ilmeisesti opiskelijoiden etuja ajava SYL pitää merkityksettömänä myös oikeutta pelkän asumislisän nostamiseen. Asumislisällä vuokransa kesäisin maksavat opiskelijat saattavat kokea asian hieman toisin.
Piittaamattomuus opiskelijoiden tarpeista ei tosin ennenkään ole estänyt SYL:ä puolustamasta oikeistohallituksen toimia. Tukemalla uudistusta SYL tukee myös opintotukiuudistuksen taustalla olevaa suurten ikäluokkien pyrkimystä pidentää kuvitteellisia ”eheitä” työuria.
Uudistus syventää yhteiskunnan luokkajakoja. Huonotuloisia opiskelijoita karsitaan tiukentamalla opintojen seurantaa. Kun maisterien määrää ei ole onnistuttu tiputtamaan koulutuspoliittisin keinoin, samaan pyritään puuttumalla opiskelijoiden toimeentuloon. Opintotuen kaksiportaistaminen puolestaan tekee tietä maksullisille maisteriohjelmille. Opiskelijoiden toimeentuloa tulisi kuitenkin käsitellä sosiaalipoliittisena, ei koulutuspoliittisena kysymyksenä.
Opiskeluaikataulun kiristäminen ja tukien porrastaminen pyrkivät sulkemaan opiskelijan elämästä kaiken muun kuin pakollisen putkitutkinnon suorittamisen. Omat ajatukset ja harrastukset muuttuvat luksukseksi, johon vähätuloisemmilla opiskelijoilla ei ole aikaa eikä varaa.
Luoma-ahon juttu antaa ymmärtää, että uudistus tyydyttää opiskelijoita, mutta tätä on vaikea nähdä. Oikeistolainen opintotukiuudistus on opiskelijoiden edun vastainen. Opiskelijoiden tarpeet aidosti huomioiva uudistus vähentäisi kontrollia, lisäisi tasa-arvoisen opiskelun vapautta ja kehittäisi opintotukea perustulomaiseen suuntaan.
Pontus Purokuru, Sirja Silvennoinen, Solja Kovero, Heta Nuutinen, Antti Jauhiainen
Opiskelijatoiminta
