11. joulukuuta 2009
Teksti:

Kaarina Pitkänen-Heikkilä sai tarpeekseen koulumaailmasta ja jätti äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan työt.
”Minulla oli kiire työelämään enkä hoksannut käyttää hyväkseni ihanaa opiskeluaikaa. Siirryin tutkijaksi, koska halusin oppia lisää.”
Hän on mukana Suomentamisen ideologiat ja normit -hankkeessa, jossa tutkitaan tietokirjallisuuden suomentamista 1800- ja 2000-luvulla.

Vuoden verran 1800-luvun luonnonkirjojen käännöksiä tutkinut Pitkänen-Heikkilä on jo saanut tuloksia kääntäjän sanastollisista valinnoista. Ajalle oli tyypillistä, että termeille koetettiin löytää täkäläisiä vastineita.
”Jyrsijät ovat olleet nävertäjiä, karruttajia, nakertajia, järsijöitä ja jyrsiäisiä, nisäkkäät mammallisia ja imettäväisiä, lepakot siipijalkaisia, yökköjä ja yölipakoita.”
”Kääntäjät eivät välttämättä tienneet, mitä muut olivat tarjonneet jollekin tieteelliselle termille suomenkieliseksi vastineeksi. Siksi variaatioita on melkoisesti.”
Kääntäjät ottivat termeiksi vanhoja sanoja, kehittelivät uusia ja lainasivat muista kielistä. Vastaavia keinoja käytetään nykyisinkin.
”1800-luvulla tehtiin uusia yhdyssanoja ja johdoksia. Nyt käytetään paljon lyhentämisen keinoja, jotka tekevät sanoista vaikeampia tulkita, kuten hekot eli hedelmälepakot.”
Haaveet tieteellisestä läpimurrosta liittyvät eläinsanastoon.
”Kun hoksasin, että Suomessa kehitellään nisäkäsnimistöä, ajattelin, että olisi hienoa päästä vertailemaan nykyistä sanaston kehitysprosessia 1800-luvun vastaavaan.”

Suomesta on puuttunut jopa 3 500 nisäkkään nimet, joille nisäkästyöryhmä ehdotti vastineita runsas vuosi sitten. Ehdotuksessa jotkin jo nimetyt nisäkkäät ovat saaneet uudet nimet: saksanhirvi on isokauris, maitovalas beluga ja maaorava tikutaku. Esimerkiksi.
Pitkänen-Heikkilää nimien kehittely ei kiinnosta, mutta hänellä on mielipiteitä nimiehdotuksista.
”Työryhmä on pyrkinyt olemaan innovatiivinen ja hauska, mikä on ilahduttavaa. Mutta jokin tikutaku, joka viittaa selvästi tässä ajassa olevaan asiaan, voi olla häiritsevää.”
Ehdotuksista käydyssä keskustelussa on Pitkänen-Heikkilästä jotain tuttua.
”Keskustelu lähes päihitti 1800-luvulla käydyn keskustelun kiihkeydellään.”

Sami Takala

Kaarina Pitkänen-Heikkilä, 35
Paikka: Työhuone Vuorikadulla.
Tutkinto: Filosofian tohtori
Väitöskirjan otsikko: Suomi kasvitieteen kieleksi – Elias Lönnrot termistön kehittäjänä
Työasu: ”Silmälasit ovat tärkeät. En käytä niitä vapaa-ajallani, mutta töissä on pakko.”
Tärkein työväline: ”Omat aivot. Ajatella voi milloin ja missä vain.”
Vapaa-ajalla: ”Luen kaunokirjallisuutta kirjapiirissä, soittelen pianoa ja laulan kuorossa.”