30. lokakuuta 2009
Teksti:

Opettaja Inkeri Oksasella oli silmää. Hän vihjasi kolmasluokkalaisen Jere Nurmisen vanhemmille, että poika kannattaisi viedä tanssitunnille.
Nurmiset eivät olleet kulttuurisuuntautunut perhe. Vanhemmat omistivat Värisilmä-liikkeen Nastolassa. Jere ja isoveli pelasivat lätkää.
Jere oli kuitenkin reipas ja ennakkoluuloton. Kokeilutunti Nastolan ainoassa balettikoulussa ei sytyttänyt, mutta kun äiti ehdotti parin kuukauden päästä toista balettikoulua, Jere oli valmis yrittämään uudelleen. Lukuvuoden ajan hän matkusti joka torstai bussilla Lahteen balettiin.
”Meillä oli tankoina sellaiset oranssit muovituolit, joita on varmaan kaikissa jumppasaleissa”, Nurminen muistelee.

Kesäpuuhaksi opettaja ehdotti poikien tanssikurssia Kuopiossa. Siellä opetti Ilkka Lampi Kansallisoopperan balettikoulusta. Lampi esitti kysymyksen: Kiinnostaisiko paikka oopperan balettikoulussa syksyllä?
”Mä olin, että joo varmaan. Mikä se on? Soitin äidille, ja äiti oli ihan mehuissaan.”
Nurminen ei ollut aivan varma, miten baletti liittyy oopperaan.
”Ajattelin, että oopperassa on joku verho näyttämön takaosassa ja siellä pitää jotenkin liikkua varjokuvissa. Mietin, onkohan se nyt ihan kiva juttu olla siellä varjokuvana.”
Äiti ja Jere muuttivat Helsinkiin. Viikonloput he viettivät Nastolassa. 18-vuotiaana Nurminen palkattiin Kansallisoopperaan ja neljän vuoden päästä Lyonin oopperaan.

Lyonissa Nurminen alkoi kirjoitella pöytälaatikkoon – ei ranskalaisesta kulttuurista, vaan paikallisista futispeleistä.
”En ole koskaan elänyt taidepiirikuplassa. Musta oli kiva pelata Playstationia ja käydä lätkämatseissa, vaikka olinkin tanssija”, Nurminen perustelee.
Kun vaimo sai töitä Suomesta, Nurminen aloitti urheilujournalismin opiskelun Vierumäen urheiluopistolla. Opinnot hän rahoitti freelancetanssijana.
”En halunnut takaisin oopperaan. Tuntui, että se olisi vienyt ammatillisesti taaksepäin.”

Nurminen on tuttu näky Ylen urheilu-uutisten ankkurina. Nykytanssija hänestä sukeutuu vapaapäivinä ja palkattomilla lomilla. Kahden työn yhdistäminen on kahden pienen lapsen isälle joskus hankalaa.
”Klassinen baletti vaatii armotta jokapäiväistä treeniä. Nykytanssi on vähän anteeksiantavampaa. Sekin auttaa, että freelancerina voin tehdä vain juttuja, joita haluan ja jotka sopivat kropalleni.”
On ammateilla yhteistäkin.
”Suora lähetys on vähän kuin näytös. Mitä tahansa tapahtuu, homma pitää viedä läpi.”
Silti Nurminen haluaa pitää työroolit erillään. Hän on toisinaan joutunut puuttumaan ilmoituksiin, joissa yleisöä on houkuteltu lauseella ”Lavalla näemme urheilutoimittaja Jere Nurmisen”.
”Enhän mä juonna Urheiluruutuakaan silleen, että hei, mä olen muuten tanssija.”

Kuka?

Jere Nurminen, 31
Toimittaa Ylen urheilu-uutisia ja tanssii freelancerina.
Yöpöydällä John Simonin Koneen ruhtinas – Pekka Herlinin elämä.
Vuonna 2019: ”Olen edelleen työssä, jossa koen saavani sisältöä elämääni.”

Ninni Lehtniemi
Kuva Teemu Granström

Jouka Valkaman sooloteos Tukikohta tanssija Jere Nurmiselle esitetään 5. marraskuuta klo 19 Espoon kulttuurikeskuksen Louhisalissa.