02. lokakuuta 2009
Teksti:

Eräänä aamuna romanialaiset eivät saaneet puolueen lehteä.
Etusivua piti koristaa kuva valtiovierailulla olleesta Ranskan presidentistä Valéry Giscard d`Estaingista yhdessä presidentti Nicoleau CeauÅŸescun kanssa.
Kiusallista kyllä, Ajatusten Tonavalla oli kuvaushetkellä pää paljaana, mutta d`Estaingella hattu päässään. Ideologisesti arveluttavaa! Aivan kuin Metsästäjien Metsästäjä olisi nostanut hattua kapitalistiselle maailmalle, päättelivät puolueideologit lehdessä.
Valokuvaaja oli jo retusoinut CeauÅŸescua pidemmäksi, jottei tämä näyttäisi heiveröiseltä kapitalistipresidentin rinnalla. Painokone kävi jo, kun valokuvaajalle annettiin kiireellinen tehtävä lisätä karvalakki valtionpäämiehen päähän.
Kiireessä miesparka unohti poistaa kuvasta päähineen, jota Johtaja piteli kädessään. Kun tuplakarvalakki huomattiin, viranomaiset takavarikoivat kokonaisen painoksen ennen sen pääsyä jakeluun.

Kertomus on CeauÅŸescun aikana kerrottu kaupunkilegenda, joka päätyi romanialaisohjaaja Christian Mungiun tuottamaan ja käsikirjoittamaan episodielokuvaan Tarinoita kulta-ajalta.
Yli 20 vuotta tarinan synnyn jälkeen Ranskassa on tehty lakialoite kuvankäsittelyohjelmilla muokattuihin muotikuviin lisättävistä pakollisista varoitusteksteistä. Niissä kerrottaisiin, että kuvaa on käsitelty henkilön fyysistä olemusta muokaten.
Tarroilla on tarkoitus taistella syömishäiriöitä vastaan.
”Kuvat voivat saada ihmiset uskomaan todellisuuteen, jota usein ei ole lainkaan olemassa”, perusteli parlamentaarikko Valérie Boyer.
Lakia pitäisi Boyerin mukaan soveltaa mainoskuvien lisäksi lehtikuviin, poliittisiin kampanjoihin, taidevalokuvaukseen ja tuotteissa käytettäviin kuviin.
Ihan kiva ajatus, mutta lain myötä koko maailma, tai siis koko Ranska, pitäisi tarroittaa umpeen. Vaikkei ehkä uskoisi, omaa kolumnikuvaanikin tuossa yläoikealla on operoitu ihan perhanallisella urakalla.

Oikeastaan näemme kuvia oikeista ihmisistä, erityisesti naisista, aika harvoin.
Katsokaa vaikka kuvia 60-70-lukujen Bond-tytöistä ravintola Bellyn seinällä.
Joo joo. Harva nainen 40 vuotta sitten muistutti ketään heistä edes etäisesti. Ja harvoin kyseisen aikakauden Bond-tyttöjä pidetään esimerkkeinä tasa- tai edes ihmisarvosta.
Silti näillä söpöliineillä kiistatta on reidet, peput ja vatsat. Niitä katsoessa tajuaa, ettei näitä ruumiinosia ole hetkeen näkynyt Hollywood-elokuvissa tai lehtien sivuilla.
Leffatähdet ja valokuvamallit ovat kosmetiikan, muovin ja pikseleiden muodostamia taideteoksia.
Kulttuurimme pitää oppia suhtautumaan heihin kuin Suuren Karpaatin alamaiset diktaattorinsa kuviin puolueen lehdessä. Absurdina fiktiona.

Ninni Lehtniemi
Kirjoittaja on Ylioppilaslehden toimittaja.