17. huhtikuuta 2009
Teksti:

Teekkaritytöt saavat kirjoittaa vappulehtiin, mutta toimituskuntiin heillä ei ole asiaa.
Pian myyntiin tulevat vappulehdet edustavat Otaniemen ulkopuoliselle maailmalle teekkariutta. Parillisina vuosina ilmestyy Julkku, tänä keväänä on taas Äpyn vuoro.
Todellisuudessa lehtiä tekee ja tuotoista päättää vain pieni osa teekkarimiehistä. Molempia lehtiä kun toimittavat salaseurat: Sitsimiesliitto vappulehti Äpyä, Luolamiehet Julkkua. Naisia ei seurojen jäseniksi oteta.

”Olemme irti ylioppilaskunnasta, emmekä edes väitä, että tekisimme kaikkien teekkarien lehteä”, selittää Äpyä julkaisevan Suomen Äpy-lehtien liiton sihteeri Olli Hanhirova.
Hän vakuuttaa, että lehden teossa on ollut muun muassa kirjoituskilpailujen kautta mukana naisiakin.
Kuitenkin TKK:lla pidetään yleisenä totuutena sitä, että vappulehtien toimituskuntiin eivät naiset pääse. Onko kyse väärinymmärryksestä?
”On. Jos ei ole päässyt mukaan, se ei johdu siitä, että on tyttö. Jos vain sopii porukkaan, otetaan porukkaan.”
Nykyisissä toimituksissa ei kuitenkaan ole naisia.
”Periaatteena on, että edellinen päätoimittaja valitsee ja kokoaa ydinporukan. Pissakakkahuumori on muodostunut poikien tekemäksi, mutta onneksi löytyy myös rohkeita naisia, jotka ovat samalla aaltopituudella.”
Myöskään Äpy-lehtien liiton hallituksessa ei naisia ole.
”Säännöissä ei ole mitään tästä, ettei naisia voisi ottaa”, kertoo yhdistyksen puheenjohtaja Mauno Taajamaa. Käytännössä vappulehtien toimituksen jäsenet ovat kuitenkin olleet miehiä.
”Se on semmoista poikamieshuumoria, ja hurtti huumori on haluttu pitää ydinporukassa. Se on aika lennokasta läppää, eikä ole löydetty sellaisia naisia, jotka porukassa pärjäisivät.”
Vaikka naisia ei yhdistykseen oteta, Taajamaasta on sääli, että lehdet koetaan miehisyyden linnakkeina.
”Aikojen saatossa päätoimittajakin saattaa olla nainen. Nyt olemme valitsemassa kaksi naista yhdistyksemme kunniajäseniksi.”

Myös Julkkua julkaisevan yhdistyksen jäsenistö koostuu miehistä, kertoo lehteä kustantavan Teekkarikulttuurin Tuki ry:n puheenjohtaja Sebastian Knight.
”Tämä ei ole kuitenkaan estänyt naisia osallistumasta yhdistyksen toimintaan tai vappulehden tekemiseen”, hän lisää.
Knightin mukaan monia jaksaa ihmetyttää, miksi varsinaisessa yhdistyksessä on mukana vain miehiä.
”Mikään ei sano, ettei yhdistys toimisi aivan yhtä hyvin toisenlaisella kokoonpanolla, mutta viihdymme myös tässä tilanteessa. Kaikilla ihmisillä on vapaus muodostaa porukoita ikään, sukupuoleen, suuntautuneisuuteen tai mihinkään muuhunkaan katsomatta”, Knight uskoo.
”Mitä väliä, mitä sukupuolta tai seksuaalista suuntautumista toimitus edustaa”, myös Olli Hanhirova kyseenalaistaa.
Niin, mutta vappulehtien toimituksille sillä selvästi tuntuu olevan väliä.
”Meillä nyt sattuu olemaan näin. Pidämme yllä vanhaa traditiota, joka on jatkunut vuodesta 1948. Kuka tahansa pääsee myös myymään lehteä ja siten osalliseksi rahoihin”, Hanhirova sanoo.
Mutta eikö vaarana ole, että opiskeluaikana opitut toimintatavat siirretään mukaan työelämään?
”En usko, että sentään muutamme suomalaista yrityskulttuuria”, Hanhirova epäilee.
”Kun olin 2005 päätoimittajana, en saanut sinä vuonna yhtäkään opintoviikkoa. Minua loukkaa henkilökohtaisesti, kun joku kyseenalaistaa toiminnan. Keneltä tämä on pois? Pois niiltä, jotka ovat ostaneet lehden ja nauraneet vappuna.”

Veera Luoma-aho
Kuva Suvi Korhonen

”Pitkä traditio on hyväksyttävä peruste”

TKY sanoutuu irti vappulehdistä, mutta pitää niiden toimintaa teekkarikulttuurina.

Salaseuroilla on Otaniemessä pitkät perinteet. Ylioppilaskunnan kanssa niillä ei muodollisesti ole mitään tekemistä. Siksi niiden ei tarvitse välittää esimerkiksi TKY:n tasa-arvosäännöistä.
Arvostelijoita kuitenkin harmittaa, että Sitsimiesliiton ja Luolamiesten toimittamat lehdet toimivat ”teekkaribrändin” alla ja edustavat ulkopuolisille kaikkia teekkareita.
”Moni ei tiedä, että tulee lehden ostamalla tukeneeksi syrjivää kulttuuria”, nimettömänä pysyttelevä naisteekkari harmittelee.
TKY:n järjestösihteeri Nina Vilja ei näe asiassa ongelmaa.
”Meillä on yhdistysluettelossa kaksi rekisteriä. Ensimmäisen rekisterin yhdistykset saavat avustuksia ja heiltä vaaditaan muun muassa, että kuka tahansa teekkari voi liittyä yhdistykseen.”
Vappulehtiä tekevät salaseurat ovat toisessa rekisterissä. Siellä yhdistysten ei tarvitse kertoa, millä perusteella jäsenensä valitsevat.
Ja siitä, kuka jakaa vappulehtien tuottoja ja miten, TKY ei ole kiinnostunut.
”Me ei tiedetä siitä ollenkaan.”

Käytännössä iso osa lehtien tuotoista päätyy teekkareille.
Teekkarikulttuurin tuki ry:n puheenjohtaja Sebastian Knight kertoo, että Julkun tuotoilla on viime vuosina tuettu muun muassa Vuorimiesten taskumattilaulukirjaa, Fyysikkospeksin käsiohjelmamainosta, Laivanrakentajakerhon kerhotilan remonttia, Otaniemen Karaokelaulajien laitehankintoja ja Julkun Hyvä Veli -stipendejä. Valtaosa rahoista menee lehtiä myyvien teekkarien provisioihin.
”Olemme siirtyneet myyjien sponsorointiin. He saavat lisäksi laadukkaita myyjätuotteita, Äpy-brändättyjä laukkuja ja vaatteita”, sanoo Suomen Äpy-lehtien liiton sihteeri Olli Hanhirova.
Tieto tästä riittää ylioppilaskunnalle.
Raha, jonka lehdet tuottavat, menee aidosti teekkareille, uskoo TKY:n hallituksen puheenjohtaja Markus Heimonen.
”Ei se mikään bisnes ole, vaan porukka, joka haluaa itseään toteuttaa. Toiminta tuo vappumieltä kansalle.”

Mutta onko tätä päivää pitää teekkarikulttuurina käytäntöä, jossa naiset eivät pääse tekemään päätöksiä ja jakamaan rahaa?
”Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että TKY ei ole vastuussa siitä, mitä nämä yhdistykset tekevät”, sanoo Nina Vilja.
Kuitenkin ylioppilaskunta hyväksyy järjestöt teekkaritoiminnaksi ja vuokraa niille tilojaan kerhohuoneiksi ja jatkopaikoiksi.
”Hyväksymme teekkarikulttuuriksi järjestöt, joihin miehet tai naiset eivät pääse mukaan. Tämä toiminta hyödyttää kaikkia”, Vilja uskoo.
Markus Heimosen mielestä ylioppilaskunnan rooli on olla mahdollistaja. Jos naisten kerho haluaisi perustaa kilpailevan lehden, sille ei olisi estettä, hän sanoo.
Alun perin Äpy on kuitenkin ollut ylioppilaskunnan luoma lehti. Naisilla ei ole vastaavanlaisia, yhtä vaikutusvaltaisia yhdistyksiä eikä vuosien varrella instituutioiksi muodostuneita vappulehtiä.
Heimoselle riittää, että se olisi periaatteessa mahdollista.
”Vastaavanlaisen klikkiytymisen on oltava mahdollista miehille ja naisille. On meillä ykkösrekisterissä Teekkaritytötkin. On nähty, että on hyvä, että miesvaltaisessa yhteisössä on tällainen yhdistys.”
Mutta ovatko sukupuolen perusteella jäsenensä valitsevat yhdistykset ylipäätään 2000-lukua?
”Pitkä traditio on jossain määrin hyväksyttävä peruste. Tietyssä mielessä ymmärtää, että nämä yhdistykset haluavat pitää kiinni historiasta, vaikka kyllä tasa-arvon pitäisi olla itseisarvo.”