30. huhtikuuta 2009
Teksti:

Kuulkaas lapset. Teidän täytyis pärjätä tämä ilta keskenään, ku äiti on nussimas jotain setää ja mun täytyy vetää kunnon lärvit ja hirttäytyä.”
Vilkaisu sarjakuvataiteilija Jarno Latva-Nikkolan, 32, luonnoskirjaan on raju loikka ihmisen pimeään puoleen. Sivuilta silmille hyppäävät seksi, henkinen väkivalta ja tympeä suomalaiskansallinen uhmakäyttäytyminen.
Latva-Nikkolan sarjakuvissa ruumiinnesteet lentävät ja ihminen näyttää alhaisimman luonteensa. Huumori on niin kieroa, että heikompaa hirvittää.
Tällaisiako me suomalaiset olemme?
”No ehkä hetkittäin, mutta kyllä mä aika paljon kärjistän”, Latva-Nikkola sanoo.
”Ja eritteiden suuri määrä liittyy oikeastaan tunteiden näyttämiseen. Hahmoillani ei mene kovin hyvin.”

Ylioppilaslehti päätti antaa Latva-Nikkolan käsiin Malisen, lehden suuren suosion saavuttaneen sarjakuvan.
Julma teko, myönnämme, mutta myös kunnianosoitus savolaiselle jänikselle, joka on hämmästellyt pääkaupunkiseudun elämää Ylioppilaslehdessä jo syksystä 2004 lähtien.
Ylioppilaslehteen Markus Miettisen ja Jaakko Seppälän sarjakuva päätyi, kun se voitti Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan järjestämän Opiskelijaelämää-sarjakuvakilpailun.
Latva-Nikkolalle Malisen maailma ei ollut ennestään erityisen tuttu. Sarjakuvaan hän oli törmännyt satunnaisesti.
”Malinenhan on tuollainen savolaisen leppoisa ja kiltti. Tietenkin toisten hahmojen sörkkiminen aina mietityttää, mutta lopulta vapauduin ja annoin mennä.”
Kurikassa kasvanut Latva-Nikkola ei edes yrittänyt omaksua savon murretta.
”Se on nyt sellaista mukamurretta.”

Latva-Nikkola kuuluu Kalliossa majailevaan Kutikuti-kollektiiviin, joka julkaisee sarjakuvan ilmaisjakelulehteä Kutia. Hänen sarjakuviaan on julkaistu muun muassa monissa Glömp-antologioissa.
Vuonna 2007 ilmestyi hänen esikoisalbuminsa Tunteiden maisteri, piinaavan rehellinen parisuhdekuvaus, jossa seikkailee hahmo nimeltä Jarno Latva-Nikkola.
Albumi ei kuitenkaan ole omaelämäkertaa.
”Siihen aikaan tuli paljon omaelämäkerrallista sarjakuvaa, joten päätin piruuttani käyttää omaa nimeäni. Eihän omaelämäkerrallinen sarjakuvakaan ole välttämättä totta”, Latva-Nikkola perustelee.
Sarjakuvassa Jarno kääntyy ongelmissaan talvisodan veteraanin puoleen. Samalla kansalliset symbolit saavat kyytiä.
”Myös kansallisia instituutioita ja uskontoa pitää voida piikitellä.”
Ensin sodan sankarit, nyt Malinen – onko mikään Latva-Nikkolalle pyhää?
”Äitiäni vastaan en hyökkäisi.”

Antti Järvi