17. huhtikuuta 2009
Teksti:

Tämä saattaa tulla yllätyksenä, mutta minua ei kiinnosta teidän seksielämänne.
Olen sikäli tylsä, etten edes tykkäisi katsella puolialastomia naisia mainoksissa jatkuvasti. Jos nyt kahden ihmisen korkuiset alusvaatemainokset eivät suoranaisesti loukkaa naiseuttani, niin mieluummin katselisin vaikka kauniita kukkasia.
Minusta pornon katsominen kuuluu tehdä salassa, punastellen ja ennen kaikkea niin, että jälkeenpäin vähän hävettää. Olen myös samaa mieltä niiden ärsyttävien nössöjen kanssa, joiden mielestä seksi on ”kahden ihmisen välinen asia”, tosin miksei joskus kolmen tai useammankin.
Kuitenkin, vähän samalla tavalla kuin en välttämättä jaksa kuunnella juttuja henkilöiden suoliston toiminnasta, ei minua kiinnosta sekään, mihin sitä suolistoa käytetään.

Äänekkäät feministit ja kukkahattutädit (joita kuvaava nimitys ”kukkahattutädit” on muuten ehkä vielä ärsyttävämpi kuin ilmiö itsessään) saavat minun puolestani pitää keskenään meteliä siitä, miten niin sanottu ”yhteiskunnan pornoistuminen” aiheuttaa jos vaikka mitä, syömishäiriöistä pedofiliaan. En ota kantaa. (Paitsi siihen pedofilia-argumenttiin sanon, että älkää ny saatana viittikö.)
Minä olen vain ihan rehellisen kyllästynyt. Etenkin olen kyllästynyt siihen, että kun sanon olevani kyllästynyt pehmopornoiluun mediassa, joku itsensä tunteva ällöttävän vapautunut runkkari on heti väittämässä, että olen estynyt ja rajoittunut, seksuaalisuuteni on surkastunut, enkä osaa nauttia etenkään seksistä ja tuskin mistään muustakaan. No niin vissiin.

Kaipaan takaisin aikaa, jolloin minihameet olivat säväyttävän rohkeita ja Beatles lauloi, että haluis vähän pitää kädestä. Mihin on kadonnut viehättävän hienovarainen seksikkyys, kun televisiossakin saa keskellä kirkasta päivää keekoilla narubikineissä samalla kun joku hiphop-artisti vaatii riisumaan nekin vähät koska ”it`s getting hot in here”.
Samaahan ne tarkoittavat, Nelly ja Lennon & McCartney, pervo parivaljakko, mutta ei se nyt vain ole yhtään jännää, jos noin suoraan sanotaan.
En haluaisi että ”seksi myy”, enkä että Cosmopolitan tai muu taho tyrkyttäisi sitä joka taholle. En halua tietää, paljonko keskimääräinen ihminen harrastaa seksiä, kuinka jännittävää seksiä se on ja missä asennossa se tapahtuu. Eivätkä minua varsinkaan kiinnosta missi-Sadun silikonit.
Seksissä itsessään ei mitään vikaa ole, se kelpaa minulle oikein hyvin, kiitos.

Saara Kunnaala
Kirjoittaja tajuaa olevansa läpeensä kaksinaamainen Peaches-fani.