Yllättäen voimistunut rakkaus vähemmistöjä kohtaan on inspiroinut suomalaispoliitikot uskomattomiin suorituksiin. Monet ovat huomanneet, että hyvän mielen ja suvaitsevaisuuden leiman voi saada samaa vauhtia kuin jakaa keskusta-asuntoja vähäosaisille.
Yksi kannattamattomimmista, mutta epäilemättä omaatuntoa parhaiten kohottavista projekteista onkin käynnistetty Uudenmaankadulla. Sosiaalivirasto on päättänyt pystyttää Motelletin viereen kilpailevan vähemmistöjen kantapaikan: maahanmuuttajiin erikoistuneen hotellin.
Käyttämättömään arvokiinteistöön sijoitettava vastaanottokeskus noudattelee Kaarlenkadulta tuttua konseptia, joka punavuorelaisittain on saanut tukea Helsingin Sanomien kaupunkitoimituksen lisäksi muilta city-vihreiltä, joille tyhjät kiinteistöt tarjoavat tilaisuuden uskoa kansainväliseen solidaarisuuteen.
Kadonnutta kotimaista solidaarisuutta kyseleville on puolestaan perusteltu maahanmuuttajien joutuvan asioimaan paljon viranomaisten kanssa, mikä keskustasta käsin on helpompaa. Kukaan ei silti ole ihmetellyt, miksei hotellia ole samalla logiikalla muutettu esimerkiksi opiskelija-asunnoiksi.
Samaan aikaan kun Helsingistä ei tunnu löytyvän tilaa kuin pakolaisille, alkoholisteille, narkomaaneille, kodittomille ja kerjäläisille, potee muu Suomi työvoimapulaa. Tämän ovat osin aiheuttaneet maaltamuuttajat. Nuo siirtolaisvirtojen ideaalit ovat pääkaupunkiseudulle tasaisesti hajasijoituttuaan omaksuneet paikallisen kielen ja tavat, löytäneet työpaikan ja solahtaneet uuteen vallilalaisidentiteettiinsä.
Tilannetta tasoittamaan valtio on ryhtynyt laajoihin alueellistamishankkeisiin ja alkanut muiluttaa helsinkiläisiä perheitä maakuntiin. Siirtolaisperheitä ovat ystävällisesti tarjoutuneet vastaanottamaan ainakin Kuopio ja Rovaniemi. Lohdutukseksi perheille on luvattu upeita keskustakiinteistöjä helpottamaan asioimista muiden viranomaisten kanssa. Tukitoimiin on lisätty henkilökohtaista sopeutumisneuvontaa, kuten päivähoito- tai koulutuspalveluiden räätälöimistä siirtolaisten tarpeisiin.
Maahanmuuttajat ovat kuin taivaan lahja niille, jotka sydämestään välittävät siirtolaisten ongelmista ja tyhjentyneistä maakunnista. Maakunnissa heille olisi asuntojen lisäksi työpaikkoja, puhdas luonto ja huoleton ilmapiiri.
Samalla katkaistaisiin kotipaikkakunnalta revittyjen ihmisten kierre ja saataisiin koko maa pidettyä itsearvoisesti asutettuna.
Miika Sahamies
Kirjoittaja kaipaa Uudenmaankadulta poistuneita baareja.
