06. helmikuuta 2009
Teksti:

Petyin suuresti, kun vero-oikeutta opiskeleva ystäväni kertoi alkaneensa kierrättää. Hän tunnusti lukeneensa jostain ylilyövästä yliopistolehdestä, kuinka intialaiset luonnonkatastrofin uhrit tarvitsevat kipeästi apua, ja halusi auttaa.
    Sen sijaan että juristiystäväni olisi ilahduttanut lähimmäisiään Mama-nuudeleilla, lähetti valaistunut oikeustieteilijä intialaisille lapsille käytettyjä valkoisia kauluspaitoja, uuden työpaikan vuoksi käyttökelvottomaksi jääneitä Tigerin farkkuja sekä muutaman australialaisesta merinovillasta tehdyn Sandin neuleen.
    Väistämätön oli tapahtunut. Vihervasemmistolainen eetos oli aivopessyt hänet.

Vaikka Tigerin syysmallisto piristääkin kummasti tulvavesien piinaamalla Intian katastrofialueella,ei maailmaa pelasteta vaatteita kierrättämällä. Jokainen yliopistolla aikaansa viettänyt tietää, että avuksi universumin pelastamiseen tarvitaan ainakin luomuruokaa, junamatka Itä-Euroopan halki, nepalilainen kummilapsi sekä biojäteastia.
    Ekologisuuden ja eettisyyden nimeen vannova kuluttaja-ajattelija ei ole näine huomioineen yksin, sillä viime vuosina yhteiskunnan yli pyyhkäissyt viherpesu on luonut koko Suomesta katastrofialueen.
    Tuskin kukaan on selvinnyt tapahtuneesta ilman ylimääräistä mielipahaa, sillä punavihreät massat ovat syövyttäneet tiedon kehitysmaiden ongelmista ja ilmastonmuutoksesta jokaisen päähän. Samalla ne ovat luoneet eksistentialistisen ahdistuksensa seurauksena yhteiskuntaan uuden kastijärjestelmän.

Tiedostamiseen perustuvan luokkayhteiskunnan huipulla on yli-ihmisten kasti, johon kuuluvat globaalista ahdistuksesta kärsivät ihmiset. He tietävät, että eniten sademetsiä Kallion lähibaareissa pelastavat ne, jotka käyttävät pelkästään julkista liikennettä, ovat lukeneet Pääoman ja seurustelevat maahanmuuttajien kanssa.
    Paarialuokkaan joutuvat ihmiset, jotka kieltäytyvät omaksumasta ekologisuutta elämänsä kantavaksi voimaksi.
    Päinvastoin toimii viherpesty moraalinvartija, joka saa aurinkoenergiansa alempien yhteiskuntaluokkien vääriä kulutustottumuksia paheksumalla ja ajattelemattomia mielipiteitä kritisoimalla.
    Ainoa tapa taistella vihervasemmistolaista idealismia vastaan näyttää olevan kierrättämisestä kieltäytyminen. Tämä piiloelitismiä vastustava teko on hätähuuto ihmisarvon puolesta.
    Samalla se on kaipuuta aikaan, jolloin oikeustieteilijät vielä näkivät ironiaa siinä, että energiansäästölamput ovat itse asiassa ongelmajätettä.

Miika Sahamies
Kirjoittaja ei heitä Protagorasta paperinkeräykseen.