20. helmikuuta 2009
Teksti:

Teekkarikylä perjantai-iltana. Pipopäiset nuoret miehet kulkevat lumisateessa mäyräkoira kainalossa ja tupsulakki toisessa punatiilisten rakennusten välissä.
    Yhden talon kellarissa on Elokuvateatteri Kinopoli. Ovella meidät ottaa vastaan tuotantotalouden opiskelija Yang Luyi.
    Hänellä on huulillaan ystävällinen hymy ja jaloissaan Tommy Hilfigerin tossut. Marimekon tunikaa peittää Ralph Laurenin neule.
    Teatterista kaikuu Hotel California.
    Guitar Hero -pelivuorossa on Åbo Akademista valmistunut, Nokialla työskentelevä Yu Wei. Hän heiluttaa lantiolle ulottuvaa tukkaansa biisin tahdissa.
    Näissä bileissä ei ole pelkoa lihomisesta tai juopumisesta. Tarjolla on rasiallinen vihreitä viinirypäleitä.
    ”Siinä on iso kulttuurinen ero”, kertoo Yang Luyi.
    ”Kyllä Kiinassakin on ihmisiä, jotka tykkäävät juopua, mutta meistä kivoja asioita voi tehdä myös selvin päin.”
    Pelivuoroaan odottavat punaisessa poolossaan fysiikanopiskelija Feng Hui ja mustaan puseroon pukeutunut, kansainvälisiä suhteita opiskeleva Xiao Yue. Nuoret naiset ovat vaihto-opiskelijoina Helsingin yliopistossa.
    He kertovat käyvänsä Otaniemessä vähintään kerran kuukaudessa bileissä, elokuvailloissa ja laittamassa ruokaa ystävien kanssa.
    Tämän illan aktiviteetit eivät ole kovin kiinalaisia. Tarkoituksena on katsoa Guitar Hero -turnauksen jälkeen elokuva Iron Man.
    Noin 300 hengen kiinalaisyhteisö tekee Otaniemestä pääkaupunkiseudun kiinalaisopiskelijoiden seuraelämän keskuksen.


Yu Wei näyttää Guitar Hero -taitojaan. Bao Xiaojing ja Feng Hui seuraavat pelin etenemistä katsomosta.

Kiinalaisyhteisö pitää huolen omistaan. Huolenpito alkaa jo ennen kuin opiskelijat tulevat Suomeen. Kansainvälisen Chinese Students and Scholars Associationin, CSSA:n, Espoon jaosto jakaa neuvoja lähtijöille nettisivuillaan.
    ”Esimerkiksi riisikeitin on Suomessa kallis. Neuvomme heitä ottamaan sen mukaan”, kertoo CSSA-Espoon puheenjohtaja Yingzi Li.
    Hänen neuvojaan kannattaa kuunnella. Sujuvaa suomea puhuva Li muutti tänne jo 13 vuotta sitten, kun hänen isänsä valmisteli väitöskirjaa Helsingin yliopistossa.
    Kun tulokas saapuu lentokentälle, maanmiehet ja -naiset ovat häntä vastassa. CSSA:n foorumilta saa apua arkipäivän ongelmiin kiinaksi. Kiinalaisten merkkien keskellä vilahtelee sellaisia suomenkielisiä ilmaisuja kuin Hullut päivät, Helsingin jäätelötehdas, wc sekä lukuisia ehkäisypillerimerkkejä.
    Seura osallistuu kulttuuritapahtumiin, kuten Lasipalatsin aukion kiinalaisen uudenvuoden juhlaan. Siellä CSSA-Espoon kojulla lapset nostelevat syömäpuikoilla esineitä mukista toiseen ja saavat palkinnoksi kiinalaisia koriste-esineitä.
    Lauantaisin voi harjoitella kiinalaisia kansantansseja.
    Tofuauto tuo täydennystä jääkaappiin kahdesti kuussa, muina aikoina käydään yhdessä Aasia-putiikissa Helsingin Hakaniemessä.
    Teekkarikylän kampus takaa, että muita kiinalaisopiskelijoita voi tavata päivittäin.
    ”Tiivis kampus on ehdottomasti yksi TKK:n etu muihin Helsingin alueen yliopistoihin nähden”, sanoo Yu Qiao, joka opiskelee diplomi-insinööriksi ja tekee töitä Hewlett Packardilla.
    Kiinalaisyhteisöstä on tullut näkyvä osa 3 300 asukkaan Otaniemeä. Yhteisö elää kuitenkin melko erillään suomalaisista, kertoo Yingzi Li.
    ”Kiinalaisyliopistossa yhdessä asuntolahuoneessa asuu neljä ihmistä ja he ovat koko ajan tekemisissä keskenään. Täällä kolmen huoneen solussa asuu kolme ihmistä, jotka eivät välttämättä edes puhu toisilleen.”
    Yang Luyin mielestä suomalaisiin on hankala saada yhteyttä, mutta ensiaskeleen ottaminen on vaikeaa myös kiinalaisille.
    ”Myös kiinalaiset ovat melko passiivisia ja ujoja.”
    Yang Luyin mielestä eristäytyminen ei välttämättä ole ongelma.
    ”Jos joku ei halua puhua suomalaisille, ei tarvitse puhua. Täällä on yhteisö, jolla on sama kulttuuri.”
    Tämä on Yang Luyin toinen vuosi Suomessa. Hän kokee sopeutuneensa hyvin ja hänellä on täällä paljon suomalaisia ja ulkomaalaisia ystäviä.
    ”Silti jos minulla on huolia, kerron niistä mieluiten kiinalaisille ystävilleni. He ymmärtävät aina parhaiten.”


Leijonakani Tuo Tuo asuu Otaniemessä Yu Qiaon ja Yu Wein kanssa.

Oikeastaan kiinalaisopiskelija voi lähteä lähes mihin tahansa ja luottaa kohtaavansa ymmärtäjiä. 30 vuotta sitten aloitettu avautumisen politiikka avasi maailman opiskelijoille. Nykyisin ulkomailla on 892_000 kiinalaista opiskelijaa sadan eri maan yliopistoissa.
    Suosituimpia kohdemaita ovat Yhdysvallat, Britannia ja Australia. Silti Suomessakin kiinalaiset ovat olleet koko 2000-luvun ajan selvästi suurin ulkomaalaisopiskelijoiden ryhmä. Vuonna 2007 heitä oli Suomen korkeakouluissa 1_860. Seuraavaksi suurin ulkomaalaisten opiskelijoiden ryhmä oli venäläiset. Heitä oli 1_291.
    Opiskelijat hakevat ulkomailta lisää pätevyyttä ja kokemusta. Kiinalaisiin huippuyliopistoihin pääsystä käydään kiivasta kilpailua, eikä kaikille riitä paikkoja.
    Vuosittain ulkomaille suuntaa yli 100 000 opiskelijaa, ja määrä on kasvussa.
    Silti kyseessä on melko pieni osa väestöstä: yhteen kiinalaisten ikäluokkaan kuuluu viisi miljoonaa ihmistä.
    ”Kaikki tuttuni, joilla vain suinkin on varaa, lähtevät ulkomaille opiskelemaan”, kertoo Yu Qiao.
    Yhä useammalla on varaa. Siitä pitävät huolen Kiinan huikea talouskasvu ja yhden lapsen politiikka, joka täyttää tänä vuonna 30 vuotta.
    ”Ainoalle lapselle halutaan paras mahdollinen koulutus”, selittää Cen Yuzhen, joka on vierailevana professorina Helsingin yliopiston Kiinan-tutkimukseen erikoistuneessa Konfutse-instituutissa.
    Suurella osalla 1980-luvulla syntyneistä ei ole sisaruksia, monilla ei myöskään setiä, tätejä tai serkkuja. Tästä seuraa, että yhden lapsen menestykseen panostavat paitsi vanhemmat, toisinaan myös kahdet isovanhemmat. Sukupolvesta puhutaan yleisesti pikkukeisareina.
    Pikkukeisarit saavat paljon, mutta paljon heiltä myös vaaditaan. Vanhemmat odottavat, että lapsi menestyy, saa hyvän työpaikan ja pitää tulevaisuudessa huolen heistä.
    ”Jos joku haluaa opiskella vaikka taidetta, vanhemmat eivät aina hyväksy sitä, koska siitä ei saa niin paljon rahaa kuin tekniikasta tai bisneksestä”, sanoo Yingzi Li.
    Suomeen opiskelijoita vetää opiskelun ilmaisuus ja tekniikan alalla myös maine Nokia-maana. Suomi on silti varsin tuntematon maa, eikä suomalainen tutkinto avaa Kiinassa työpaikkojen ovia ammolleen.
    ”Ihmiset kyllä tietävät, että Suomi on jossain Euroopassa”, arvelee Yu Qiao.

Loskaa, märkää asfalttia, sumua. Harmaan sävyt hallitsevat Helsinkiä tammikuisena sunnuntaina. Lasipalatsin aukion yllä riippuu punaisia paperilyhtyjä. Aukiota ympäröivät seinät on valaistu keltaisin valoin. Suomalaisvanhemmat kantavat mustatukkaisia pikkutyttöjä harteillaan.
    Kello lähentelee kuutta, mutta täällä eletään itäisemmässä ajassa.
    Jättiscreen välittää Kiinan keskustelevision ohjelmaa. Uudenvuoden gaalan juontajapariskunta laskee sekunteja. Nollan kohdalla raketit räjähtävät Bio Rexin seinustalle pystytetyissä telineissä.
    Härän vuosi on alkanut.
    Kiinalainen kalenteri jakaantuu 12 eläinmerkkiin, joista jokainen symboloi tiettyjä asioita. Härkä symboloi työn kautta saavutettavaa vaurautta.
    Jos Otaniemen suomalaisteekkarilta kysytään, kiinalaisopiskelijat viettävät jatkuvaa härän vuotta.
    Suomalaisten mielestä kiinalaisopiskelijan löytää varmimmin Maarintalon oppimiskeskuksesta, jossa he koodaavat koodaamasta päästyään. Suurin osa Teekkarikylän kiinalaisista opiskelee englanninkielisissä maisteriohjelmissa.
    ”Elämä Suomessa on monille kallista. Joidenkin on pakko valmistua kahdessa vuodessa. Suomalaiset maisteriohjelmat voi kyllä suorittaa siinä ajassa, mutta se vaatii paljon työtä”, sanoo Yang Luyi.
    Kunnianhimon ja aikapaineiden kerrotaan ajavan toisinaan käyttämään kyseenalaisia tietoja. Henkilökunnan parissa puhutaan kiinalaisopiskelijoiden lunttauksesta ja harjoitustehtävien plagioinnista.
    TKK:n kansainvälisten opiskelijapalveluiden päällikön Mervi Rantasen mukaan asiasta ei ole olemassa tilastoja.
    ”Olemme tiedostaneet, että eri maissa on näissä asioissa erilainen toimintakulttuuri, ja lisänneet ohjeistusta esimerkiksi tenttiohjesäännöistä.”
    Henkilökunnan jäsen, joka haluaa pysytellä nimettömänä, arvelee, että harjoitustöiden kohdalla kyseessä on ennen kaikkea kulttuuriero.
    ”Kiinalaisilla on opiskelutyylinä matkia mestarin työtä. He eivät välttämättä ymmärrä, miksi pitäisi tehdä työ itse huonommin. Toisaalta osa ehkä hyödyntää tietoa, että me olemme tietoisia tästä.”
    Yingzin Lin mukaan lunttausta ja plagiointia saattoi tapahtua takavuosina, kun kiinalaisopiskelijat tulivat TKK:lle suoraan lukiosta suomenkielisiin koulutusohjelmiin eivätkä saaneet juurikaan kontaktiopetusta.
    ”Tämä on vähän vanha juttu. En ole enää kuullut tällaisista tapauksista.”


Jessica eli Wang Dan valmistautuu CSSA-Espoon tanssiseuran esitykseen Vanhan ylioppilastalon takahuoneessa.

Huhtikuu 2008. Lontoo, Pariisi ja San Francisco. Kaduilla velloo tuhansia ihmisiä. ”Stop the killing in Tibet!” huutavat vihaiset mielenosoittajat.
    Mutta myös toinen ryhmä käy kuumana. ”You are lying!” tässä ryhmässä karjutaan. Käsissä heiluvat Kiinan liput.
    Mielenosoitukset keskeyttävät olympiatulen matkan useita kertoja. Pariisissa se jopa sammuu. Maailman lehdistö raportoi, että monessa maassa soihtua puolustavat kiinalaiset opiskelijat. Britanniassa he ovat jopa järjestäytyneet omaksi järjestökseen, jonka nimi on Overseas Chinese Students for the Olympic Association.
    Länsimaissa tällainen lojaliteetti oman hallituksen politiikkaa kohtaan herättää helposti lievää epäluuloa.
    Cen Yuzhenin mukaan opiskelijoiden isänmaallisella poliittisella aktiivisuudella on kuitenkin Kiinassa pitkät perinteet.
    ”Meillä on sanonta `Maa on hyvä tai ei niin hyvä ja jokainen voi tehdä jotain kansan hyväksi`. Vain pienellä osalla ikäluokasta on mahdollisuus päästä korkeakouluun. Siksi heistä tuntuu, että heidän pitää tehdä enemmän kansan eteen.”
    Myös CSSA-Espoo osoitti viime keväänä mieltä Rautatientorilla Pekingin olympialaisten puolesta.
    Yingzi Lin mukaan mielenosoitus pidettäisiin myös, jos Suomen valtionjohto päättäisi tavata Tiibetin hengellisen johtajan Dalai Laman. Yingzi Li ei muutenkaan ymmärrä, miksi länsimaissa melutaan Kiinan ihmisoikeustilanteesta.
    ”Kun asuin Kiinassa, en tuntenut ketään, jolla olisi ihmisoikeusongelmia. Maaseudulla on vielä köyhää, mutta hyvinvointi leviää sinne kaupungeista. Ihmisillä on nyt paremmat mahdollisuudet tehdä rahaa, ja se on tärkeintä.”
    Yu Qiao on samaa mieltä.
    ”Ei ole olemassa täysin puhtoista hallitusta. Suomen hallituskin tekee varmasti paljon pahoja asioita. Kiinasta vain kerrotaan täällä negatiivisesti, jotta saataisiin myytyä lehtiä.”
    Niin. Ehkä on hyvä muistaa, että pikkukeisareita edeltävä sukupolvi tunnetaan nimellä kadotettu sukupolvi. Se menetti kulttuurivallankumouksessa kaiken ja joutui keskeyttämään opintonsa. Tähän verrattuna asiat ovat nyt hyvin ja pikkukeisareilla syytä olla kiitollisia.
    Monen kiinalaisopiskelijan mielestä Kiinaa tunnetaan lännessä huonosti.
    ”Tätä kuvaa Guns N` Roses, joka antaa levylle nimeksi Chinese Democracy. He eivät varmasti tiedä mitään Kiinasta, vaan ajattelevat, että se on hienoa, kun ovat kuulleet jotain mediasta”, sanoo Qiu Zhe, suomalaiselta nimeltään Suvi, CSSA-Espoon tanssiryhmästä.
    Yang Luyi muistelee seuranneensa tuohtuneena ja kummissaan keskustelua siitä, pitäisikö Matti Vanhasen osallistua Pekingin olympialaisiin.
    ”Totta kai hänen piti osallistua!”
    Maailmalla kiinalaisopiskelijoiden keskuudessa on myös havaittu voimakasta ryhmäpainetta hallituksen puolustamiseen. San Franciscossa Duken yliopiston opiskelija Grace Wang yritti liennyttää Tiibet-mielenosoittajien ja olympialaisten puolustajien välejä. Kiinalaisten opiskelijoiden nettifoorumeille ilmaantui Wangin valokuva sekä hänen ja hänen vanhempiensa yhteystiedot. Kuvan ylle oli kirjoitettu ”Maamme petturi”. Wang sai tappouhkauksia.

Kun perheen pikkukeisari tai -keisarinna lähtee ulkomaille, hän saattaa hyvinkin kohdata rakkauden. Sen tietävät myös heidän vanhempansa.
    ”Minulle sanottiin, että eurooppalaista naista et sitten tuo kotiin”, Yu Qiao muistelee.
    Eikä Yu tuonutkaan. Samasta Turun ammattikorkeakouluun lähteneestä kiinalaisesta vaihto-opiskelijaryhmästä löytyi Yu Wei – siis se sama nainen, joka pitää Guitar Heron peluusta. Pari meni naimisiin viime keväänä Pekingissä ja muutti Otaniemeen perhekaksioon.
    ”Vai niin he sanoivat. Minun täytyykin vähän puhua tästä heidän kanssaan”, vitsailee Yu Wei.
    Hän katsoo Yu Qiaota lempeästi hymyillen ja kaataa pannusta vihreää teetä.
    ”Vanhempiemme sukupolvi ajattelee noin. Eivät he sano sitä pahalla. He vain pelkäävät, että kieliongelmat ja kulttuurierot tekevät kaiken vaikeaksi. Jos he näkevät, että oma lapsi on onnellinen, he silti yleensä hyväksyvät sen.”
    Kirjahyllyssä nököttävät molempien suomalaiset tutkintotodistukset sekä todistus Yu Qiaon opiskelijavaihdosta Kanadassa.
    Niiden vieressä on Yu Qiaon kokoamia pienoismalleja lentokoneista, joilla hän on lentänyt. Hyllyssä on myös matkamuistoja eri Euroopan maista: Barcelonan Sagrada Família -temppeli, Eiffel-torni, Hampurin St. Michaelis, Pisan torni ja Tallinnan raatihuone. Kaapin päällä lepää neljä suurta matkalaukkua valmiina lähtöön.
    Huonekalut ovat kuin opiskelijakämpän asukkaat: globaaleja kiinalaisia.
    ”Ikeasta”, kertoo Yu Qiao kun kysyn häneltä sohvan päällä olevan taulun alkuperää.
    Kullankeltainen leijonakani Tuo Tuo on teljetty kylpyhuoneeseen vierailumme ajaksi.
    ”Sen nimi tarkoittaa `piiloudu piiloudu`, koska se on hyvä katoamistempuissa”, Yu Wei kertoo.
    Yu Qiao yllätti vaimonsa tämän syntymäpäivänä asettamalla kaninpoikasen tämän vuoteeseen.
    ”Luulin sitä leluksi. Sitten se liikahti! Pelästyin pahanpäiväisesti”, Yu Wei muistelee hymyillen.
    Työpöydällä kiiltelee upouusi iMac. Yu Qiao esittelee ruudulta pariskunnan hääkuvia. Morsian ja sulhanen esiintyvät kuvissa viidessä erilaisessa asussa. Morsiamen puku vaihtelee perinteisestä silkkipuvusta valtavaan laahusviritelmään. Pekingissä on muotia otattaa tällaiset kuvat ennen häitä.
    Näiden, kieltämättä upeiden kuvien ottaminen maksoi 1_500 euroa, kertoo Yu Qiao.
    Tähän mennessä minulle on kerrottu myös, paljonko pariskunta tienaa ja paljonko he maksavat vuokraa. Se tuntuu hieman oudolta, mutta yritän pitää mielessä Konfutse-instituutin johtajan, professori Kauko Laitisen sanat:
    ”Kiinalaisilla on perinteisesti aina ollut hyvä käsitys numeroista ja hinnoista. Niistä puhuminen on heille small talkia. Kun kiinalaiset puhuvat rahasta, he puhuvat oikeastaan elämästä.”
    Vierailulla oleva parin ystävä Yang Luyi ihastelee 1_500 euron kuvia.
    Hänen vanhempansa tekivät kohtalokkaan erehdyksen.
    He unohtivat kieltää seurustelun suomalaismiesten kanssa, kun Yang Luyi lähti vaihtoon TKK:lle vuonna 2006.
    ”Se on heidän mukaansa yksi niistä asioista, joita he katuvat eniten. He ovat hyvin perinteisiä.”
    Nyt Yang Luyi ja hänen poikaystävänsä Juha odottavat perheasuntoa Teekkarikylästä. Juha opiskelee kiinaa ja Yang Luyin isä englantia. Toistaiseksi heillä ei ole yhteistä kieltä.

Aiemmin kiinalaisopiskelijoiden lähtö maasta oli usein lopullista ja merkitsi Kiinalle sen parhaiden kykyjen aivovientiä.
    Ajat ovat muuttuneet. Taantumasta huolimatta Kiinan talous nousee ja tarjoaa töitä kotiin palaaville kiinalaisnuorille.
    Sekä Yun pariskunta että Yang Luyi aikovat palata.
    ”Kaikki vain on paremmin Kiinassa, paitsi Suomessa on kauniimpi luonto. Kaipaan Shanghain sykettä. Shanghaihin verrattuna Suomi on kuin maaseutua”, Yang Luyi sanoo.
    ”Meitä vanhemmat ihmiset eivät palanneet, koska heillä ei ollut mitään syytä palata. Heidän molemmat vanhempansa saattoivat kuolla kulttuurivallankumouksessa”, Yu Qiao kertoo.
    ”Kiina on muuttunut yhdessä sukupolvessa. Ero entiseen on kuin Suomella ja Pohjois-Korealla.”
    Yang Luyi epäilee sittenkin hieman paluutaan, koska arvelee edustavansa uudenlaista kiinalaista.
    ”En halua pelkästään tehdä töitä. Ehkä siksi olisi toisaalta vaikea työskennellä Kiinassa, jossa kaikki tekevät 12- tai 14-tuntista työpäivää.”
    Sama muutos on huomattu yhdessä kiinalaisopiskelijoiden suosikkikohdemaassa Britanniassa. Siellä kiinalaisopiskelijat ovat viime vuosina alkaneet suosia taide- ja viestintäaineita rahakkaiden bio- ja kauppatieteiden sekä tekniikan kustannuksella.
    Kyse voi olla julkkiskulttuurin noususta Kiinassa tai siitä, että yläluokkaisten kiinalaisperheiden pikkukeisarit saavat vihdoin tehdä elämällään mitä huvittavat.
    Yang Luyi kertoo olevansa Suomessa nauttiakseen elämästä.
    Hän on valmistunut viestintätieteiden kandidaatiksi erittäin arvostetusta Shanghain Fudan-yliopistosta. Opiskeluvuodet Suomessa saattavat jopa heikentää hänen työllistymismahdollisuuksiaan Kiinassa.
    Otaniemeen saavuttuaan hän otti heti yhteyttä TKK:lla toimivaan kansainväliseen Aiesec-opiskelijajärjestöön. Hän oli toiminut Aiesecissa jo Shanghaissa ja kertoo täydellisellä englannillaan olevansa kotonaan kansainvälisessä seurassa.
    Miten kansainvälistyneiden pikkukeisarien paluu maailmalta sitten muuttaa Kiinaa?
    Paljon, ennustaa Kauko Laitinen.
    ”Kiina kansainvälistyy entisestään. Kun opiskelijat palaavat, he puhuvat sujuvasti englantia ja jotkut jopa suomea. Jos heistä tulee vaikkapa yliopisto-opettajia, he kouluttavat kokonaan uudenlaisen sukupolven.”
    Seuraavan kiinalaissukupolven ei enää tarvitse suunnata ulkomaille opiskelemaan, arvelee Laitinen.
    Sen sijaan opiskelijavirta saattaa kääntyä toiseen suuntaan.
    Cen Yuzhenin mukaan kulttuuri on jo länsimaistunut.
    ”Kun opiskelijat menevät nykyään illalliselle, jokainen maksaa oman ateriansa. Se ei ole kuulunut kulttuuriimme”, hän sanoo päätään pyöritellen.

Poissaolovuodet muuttavat ihmistä. Sen huomasi Qiu Zhe eli Suvi, joka vietti lyhyen aikaa komennuksella työnantajansa ABB:n Shanghain toimistossa. Sitä ennen hän oli oleskellut Suomessa viisi vuotta.
    ”Minun oli vaikea tottua hankalaan ja epäsuoraan viestintään. Tiedän, että ihmiset eivät sanoneet asioita suoraan siksi, että he halusivat olla kohteliaita, mutta minun on silti vaikea kestää sitä. Myös kieleen tulee jatkuvasti uusia sanoja, joita en ymmärrä.”
    Suvi tuli Suomeen Singaporessa tapaamansa suomalaisen miehensä kanssa ja opiskeli kansainvälistä kauppaa Vaasan yliopistossa.
    Kiinalaista kulttuuria voi sekoittaa suomalaiseen, joskus runollisellakin tavalla. Esimerkiksi käy se, miten nimenomaan Suvi valikoitui Qiu Zhen suomalaiseksi nimeksi kiinalaisten elementtien pohjalta.
    ”Isä sanoi, että Suomessa on niin paljon vettä, että asia pitää tasapainottaa. Suvi tarkoittaa kuumaa kesää, joten valitsin sen. Singaporessa, jossa on kuuma, valitsin suomalaiseksi nimekseni vastaavasti Sade.”
    Myös Suomi on muuttunut, kertovat kiinalaisopiskelijat. Suora lentoyhteys Kiinaan on tehnyt siitä suositun matkailukohteen. Yhä useampi on myös työskennellyt suomalaisyritysten Kiinan-tehtailla tai -konttoreissa tai tehnyt muuten bisnestä kiinalaisten kanssa.
    Enää kiinalaisilta ei kysytä, kantavatko he kotona veden kaivosta ja ovatko he ennen nähneet tietokonetta.
    Otaniemen opiskelijaruokaloistakin löytää nyt todennäköisemmin jotain edes etäisesti tutunkaltaista syötävää kuin aiempaa kiinalaisopiskelijoiden kauhistusta, maksalaatikkoa.

Ensiaskeleet

Suomalaiskorkeakoulut pyrkivät globaaleille koulutusmarkkinoille.

Kiinan ja Intian vaurastuminen on tehnyt koulutuksen viennistä houkuttelevan bisneksen.
    Länsimaiset oppilaitokset ovat avanneet pelkästään Kiinaan yli sata kampusta.
    Aasialaisia toivotaan täyttämään kampukset pienenevien ikäluokkien Euroopassa. Suomessa erityisesti Kiinaa pidetään lupaavana koulutusvientikohteena, jonne viritellään yhteistyökuvioita.
    Tampereen yliopistolla oli vuoden ajan oma lehtori Kiinassa Nanjingin viestintäyliopistossa.
    Nyt ryhmä, jolle hän opetti suomea, opiskelee Tampereella kahden lukuvuoden ajan.
    ”Alun alkaen lähtökohtana oli, että kiinalaiseen tutkintoon tulisi erikoistumiskieleksi suomi. Nyt se on laajentunut niin, että selvitetään, onko tällä opiskelijaryhmällä edellytykset hakeutua suomalaiseen tutkintoon”, kertoo kansainvälisten asioiden päällikkö Tenho Takalo Tampereen yliopistosta.
    Jyväskylän yliopisto neuvottelee MBA-tyyppisen tilauskoulutuksen aloittamisesta kiinalaisrehtoreille ja urheilulaitosten johtajille. Koulutus saattaa alkaa jo ensi vuonna, mutta matkalla on vielä monta mutkaa.
    ”Laki edellyttää, että tilauskoulutusta ei kateta julkisin varoin. Se koskee myös normaaleja opiskelupalveluja, kuten kirjasto-, atk- tai hallinnon palveluja. Pitää miettiä, miten järjestämme asiat niin, ettei luoda kahdenlaisia opiskelijoita”, sanoo koulutusjohtaja Kari Pitkänen Jyväskylän yliopistosta.
    Pääkaupunkiseudun korkeakoulut ovat toistaiseksi keskittyneet suuntaamaan markkinointia kiinalaisille tutkinto-opiskelijoille.
    TKK, Helsingin yliopisto ja Helsingin Kauppakorkeakoulu ovat näkyneet yhdessä ja erikseen Kiinassa järjestetyillä koulutusmessuilla. Kauppakorkea on myös painanut kiinankielisen esitteen ja palkannut kiinalaisopiskelijan rekrytoinnin projektitekijäksi. Kaikki kolme korkeakoulua aikovat lisätä markkinointipanosta lähitulevaisuudessa.
    ”Ilman markkinointia hyviä hakijoita ei tule. Lisäksi meidän täytyy esimerkiksi nopeuttaa valintaprosesseja, jolloin saamme hyvät hakijat sitoutumaan ja todella tulemaan tänne opiskelemaan”, sanoo Helsingin yliopiston kansainvälisten asioiden päällikkö Markus Laitinen.
    Uuteen yliopistolakiin on tulossa mahdollisuus veloittaa lukukausimaksu Eta-maiden ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta. Toistaiseksi kokeilumahdollisuus ei näy Kiina-strategioissa. Kansainvälistyä halutaan lukukausimaksuista riippumatta.
    Jos maksut tulevat pysyviksi, vaikutus ulkomaalaisten opiskelijoiden määrään voi olla kahtalainen, arvioi kansainvälisten asioiden päällikkö Mari-Anna Suurmunne Helsingin kauppakorkeakoulusta.
    ”Ilmaisuus koetaan usein epäilyttäväksi. Mietitään, että onko laatu sitten millainen. Toki on myös opiskelijoita, jotka tulevat tänne nimenomaan maksuttomuuden takia.”

Ninni Lehtniemi
Kuvat Teemu Granström